Nyt on parisuhteessa umpikuja. Taustoja sen verran, että ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 18 vuotta. Lapsi syntyi -10 ja muutettiin vuokralta omaan asuntoon joulukuun alussa. Ongelmana on rakkauselämä. Tai lähinnä sen puute. Ja nimenomaan miehelle se ongelma on nyt kasvanut ylitsepääsemättömän suureksi.
Tiedän, että mussa on vikaa. En jaksa/halua rakastella, olen koko ajan väsynyt. Olen hoitovapaalla, mutta hyvin paljon töissä, koska teen aamua ja mies yleensä iltaa. Herään joka aamu viimeistään kuudelta, yleensä viideltä tai jopa aiemmin - työaamuina viideltä, miehen työaamuina vähän myöhemmin, ellei lapsi herää sitä ennen, molempien vapaa-aamuina lapsen aikataulun mukaan eli edelleen jopa viideltä tai ennen. Mies ei herää aamulla, nukkuu joskus jopa kaksi tuntia pidempään, mikä sinänsä tietenkään ei ole paljon, jos hänkin herää seitsemältä tai puoli kahdeksalta. Silti nukkuisin mielelläni minäkin joskus edes seitsemään, mutta ei mulla ole siihen mahdollisuutta.
Raskausajoista asti olen nukkunut huonosti. En ole mikään ylihuolehtivainen äiti, mutta herään silti lapsen yöllisiin jutteluihin/kitinöihin, enkä ole nukkunut kokonaista yötä yli kahteen vuoteen. Miehelle olen yrittänyt sanoa, että toivoisin edes kerran kuussa kokonaisen yön tai edes sen "myöhäisen" aamun, mutta miehelle tuntuu nyt oma uni olevan tärkeämpää ja tärkeää hänelle on myös seksi, jota ei juurikaan ole ja mies kokee nyt, että tahallani pihtaan. Miehen aikatauluun ja rytmiin sopii rakastelu myöhään illalla, jolloin itse olen jo ihan kuollut.
Eilen illalla/yöllä mies sitten kaatoi kaiken mun niskaan, raha-asioista ja kotitöistä alkaen kaikki, mikä on huonosti, on mun syytä. Ei hän varmasti täysin väärässäkään ole, vaikka joissakin asioissa hän voisi itsekin hiukan tsempata. Meillä on ollut aiemminkin "suuria keskusteluja" kotitöistä ja raha-asioista ja jossain vaiheessa mies on ilmoittanut, että koska hän osti asunnon, ei hänen tarvitse tehdä kotitöitä, saati sitten, että auttaisi koirien kanssa. Nyt hänellä on myös ajatus, että sen kerran, kun hän on tehnyt jotain (kuten vaikka tyhjentänyt/täyttänyt astianpesukoneen), minun pitäisi heti "palkita" hänet ja kehua sekä kiitellä.
Vikaa on varmasti molemmissa, mutta mä en nyt oikein osaa lähteä purkamaan asioita. Mies neuvoi myös eilen, että "jätä jotain pois, että ehdit nukkua ja nuku, kun lapsi nukkuu". Ihmettelen vain, mitä mun pitäisi jättää pois, kun olen joko töissä tai kotona ja sosiaalinen elämä on minimaalista? Lapsen päivuniaikaan ehdin harvoin nukkua, kun yleensä lapsi nukkuu koiralenkillä rattaissa tai autossa kauppareissulla tms. tai sitten teen ruokaa/siivoan sillä aikaa.
Mitä mä teen? Kahvia pannullinen iltaisin, että olen hereillä, kun mies haluaa rakastella?
Tiedän, että mussa on vikaa. En jaksa/halua rakastella, olen koko ajan väsynyt. Olen hoitovapaalla, mutta hyvin paljon töissä, koska teen aamua ja mies yleensä iltaa. Herään joka aamu viimeistään kuudelta, yleensä viideltä tai jopa aiemmin - työaamuina viideltä, miehen työaamuina vähän myöhemmin, ellei lapsi herää sitä ennen, molempien vapaa-aamuina lapsen aikataulun mukaan eli edelleen jopa viideltä tai ennen. Mies ei herää aamulla, nukkuu joskus jopa kaksi tuntia pidempään, mikä sinänsä tietenkään ei ole paljon, jos hänkin herää seitsemältä tai puoli kahdeksalta. Silti nukkuisin mielelläni minäkin joskus edes seitsemään, mutta ei mulla ole siihen mahdollisuutta.
Raskausajoista asti olen nukkunut huonosti. En ole mikään ylihuolehtivainen äiti, mutta herään silti lapsen yöllisiin jutteluihin/kitinöihin, enkä ole nukkunut kokonaista yötä yli kahteen vuoteen. Miehelle olen yrittänyt sanoa, että toivoisin edes kerran kuussa kokonaisen yön tai edes sen "myöhäisen" aamun, mutta miehelle tuntuu nyt oma uni olevan tärkeämpää ja tärkeää hänelle on myös seksi, jota ei juurikaan ole ja mies kokee nyt, että tahallani pihtaan. Miehen aikatauluun ja rytmiin sopii rakastelu myöhään illalla, jolloin itse olen jo ihan kuollut.
Eilen illalla/yöllä mies sitten kaatoi kaiken mun niskaan, raha-asioista ja kotitöistä alkaen kaikki, mikä on huonosti, on mun syytä. Ei hän varmasti täysin väärässäkään ole, vaikka joissakin asioissa hän voisi itsekin hiukan tsempata. Meillä on ollut aiemminkin "suuria keskusteluja" kotitöistä ja raha-asioista ja jossain vaiheessa mies on ilmoittanut, että koska hän osti asunnon, ei hänen tarvitse tehdä kotitöitä, saati sitten, että auttaisi koirien kanssa. Nyt hänellä on myös ajatus, että sen kerran, kun hän on tehnyt jotain (kuten vaikka tyhjentänyt/täyttänyt astianpesukoneen), minun pitäisi heti "palkita" hänet ja kehua sekä kiitellä.
Vikaa on varmasti molemmissa, mutta mä en nyt oikein osaa lähteä purkamaan asioita. Mies neuvoi myös eilen, että "jätä jotain pois, että ehdit nukkua ja nuku, kun lapsi nukkuu". Ihmettelen vain, mitä mun pitäisi jättää pois, kun olen joko töissä tai kotona ja sosiaalinen elämä on minimaalista? Lapsen päivuniaikaan ehdin harvoin nukkua, kun yleensä lapsi nukkuu koiralenkillä rattaissa tai autossa kauppareissulla tms. tai sitten teen ruokaa/siivoan sillä aikaa.
Mitä mä teen? Kahvia pannullinen iltaisin, että olen hereillä, kun mies haluaa rakastella?