T
Tollukka
Vieras
Mua ahdistaa ihan tosissaan tämä mun elämä!Olemme olleet miehen kanssa yli 10 vuotta yhdessä ja vajaa 30 ollaan.Vauvakin on aiemmin saanut luvan tulla,ei kuulu.Olen kärsinyt mieheni takia todella ja olen ihan täysi kaikesta p*skasta!
Makuuhuoneessa ei tapahdu mitään,joka on todella turhauttavaa.Tarvitsen läheisyyttä,mutta en halua koskea miestäni.Haluan harrastella,mutta en mieheni kanssa.Haluan siis "sitä" pelkästään sen takia että tarvitsen sitä.Haluan läheisyyttä vain läheisyyden takia,en rakkauden takia.En halua kumpaakaan rakkauden takia.Vauvankin haluan,mutta en mieheni kanssa!
Mutta kun kokemuksesta mies on agressiivinen ja kiristää,en uskalla edes yksikseni ajatella eroa,saati puhua siitä.Mieheni luulee,että minulla on joku toinen.Miehellä myös itsari-yrityksiä taustalla jokunen,sekä erilaisia riippuvuuksia ollut.Työnsä kyllä tekee tunnollisesti ja on mukava ihminen ja ihan kultainenkin.Onneksi kaikki nuo huonot asiat on jo taakse jäänyttä elämää,ovat olleet ja kauan.Mutta minusta vaan tuntuu niin oudolta edes katsoa miestäni.Rakastan häntä,mutten enää niin paljon kuin ennen,enkä samalla tavalla.Tätähän on turha edes kysyä,kun vastauksen tiedän itsekin,mutta kysynpä silti:Mitä teen?Miten pääsen pois?Lapsia meillä siis ei ole,emmekä ole naimissa,eli sikäli pitäisi olla "helppoa".
Makuuhuoneessa ei tapahdu mitään,joka on todella turhauttavaa.Tarvitsen läheisyyttä,mutta en halua koskea miestäni.Haluan harrastella,mutta en mieheni kanssa.Haluan siis "sitä" pelkästään sen takia että tarvitsen sitä.Haluan läheisyyttä vain läheisyyden takia,en rakkauden takia.En halua kumpaakaan rakkauden takia.Vauvankin haluan,mutta en mieheni kanssa!
Mutta kun kokemuksesta mies on agressiivinen ja kiristää,en uskalla edes yksikseni ajatella eroa,saati puhua siitä.Mieheni luulee,että minulla on joku toinen.Miehellä myös itsari-yrityksiä taustalla jokunen,sekä erilaisia riippuvuuksia ollut.Työnsä kyllä tekee tunnollisesti ja on mukava ihminen ja ihan kultainenkin.Onneksi kaikki nuo huonot asiat on jo taakse jäänyttä elämää,ovat olleet ja kauan.Mutta minusta vaan tuntuu niin oudolta edes katsoa miestäni.Rakastan häntä,mutten enää niin paljon kuin ennen,enkä samalla tavalla.Tätähän on turha edes kysyä,kun vastauksen tiedän itsekin,mutta kysynpä silti:Mitä teen?Miten pääsen pois?Lapsia meillä siis ei ole,emmekä ole naimissa,eli sikäli pitäisi olla "helppoa".