V
vierailija
Vieras
Ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa vähän reilu vuosi, mä 20-vuotias ja poikaystävä vuoden vanhempi. Jo pitkään tässä suhteessa on häirinnyt se että en koe saavani tarpeeksi huomiota. Nykyään tuntuu, että poikaystävä on mieluummin kavereidensa kuin mun kanssa. Ei hellyyttä, ei kehuja. Ilmeisesti pitää mua itsestään selvyytenä.
Jos yritän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja kertoa kokevani yksinäisyyttä, poikaystävä vain suuttuu. Vielä vähemmän hän sietää sitä jos itken tai kerron pahasta olosta. Olen vain niin turhautunut...
Seksikään hänen kanssaan ei enää kiinnosta, kun minkäänlaista arvostusta ja henkistä yhteyttä ei sängyn ulkopuolella ole. Sitten olen poikaystävän mielestä frigidi, pihtari ja ties mitä.
No, tutustuin jokin aika sitten erääseen ihanaan mieheen joka sattuu myös olemaan isäni työkaveri. Ihastuin välittömästi. Kaiken lisäksi mies on jo 35-vuotias, mutta ei kuitenkaan varattu.
Tuntuu kamalalta, mutta en saa tuota miestä mielestäni. Hänen kanssaan on todella helppo ja turvallinen olla, olemme jutelleet paljon syvällisiä asioita ja ensimmäistä kertaa koen että joku oikeasti ymmärtää. Kotona poikaystävän kanssa ollessakin ajatukset karkaavat tähän mieheen ja huomaan haaveilevani hänestä.
Mieskin on selvästi kiinnostunut, mutta ei ole tehnyt asialle mitään koska tietää että olen parisuhteessa. Mitään ei ole siis tapahtunut.
Mitä ihmettä teen? En haluaisi satuttaa poikaystävääni, mutta ei tämä voi jatkua näinkään.
Jos yritän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja kertoa kokevani yksinäisyyttä, poikaystävä vain suuttuu. Vielä vähemmän hän sietää sitä jos itken tai kerron pahasta olosta. Olen vain niin turhautunut...
Seksikään hänen kanssaan ei enää kiinnosta, kun minkäänlaista arvostusta ja henkistä yhteyttä ei sängyn ulkopuolella ole. Sitten olen poikaystävän mielestä frigidi, pihtari ja ties mitä.
No, tutustuin jokin aika sitten erääseen ihanaan mieheen joka sattuu myös olemaan isäni työkaveri. Ihastuin välittömästi. Kaiken lisäksi mies on jo 35-vuotias, mutta ei kuitenkaan varattu.
Tuntuu kamalalta, mutta en saa tuota miestä mielestäni. Hänen kanssaan on todella helppo ja turvallinen olla, olemme jutelleet paljon syvällisiä asioita ja ensimmäistä kertaa koen että joku oikeasti ymmärtää. Kotona poikaystävän kanssa ollessakin ajatukset karkaavat tähän mieheen ja huomaan haaveilevani hänestä.
Mieskin on selvästi kiinnostunut, mutta ei ole tehnyt asialle mitään koska tietää että olen parisuhteessa. Mitään ei ole siis tapahtunut.
Mitä ihmettä teen? En haluaisi satuttaa poikaystävääni, mutta ei tämä voi jatkua näinkään.
