Suhtautumisesta raiskauksiin ja raiskatuksi tulemiseen

["Bosch"]

Aihe on ollut kovasti viime aikoina esillä, niin ajattelin nyt ihan mielenkiinnosta kysyä, mikä on suhtautumisenne raiskauksiin tai etenkin raiskatuksi joutumiseen.

Jos vaikka heinäkuisena iltana kotia kohti kävellessänne kimppuunne kävisi kantasuomalainen ja raiskaisi teidät veitsellä uhaten, mikä olisi ensireaktionne tapauksen jälkeen? Olisiko merkityksellistä oliko tekijä suomalainen vai esim. suomea puhumaton somalialainen? Onko merkityksellistä oliko tekijöitä useita, esim. 3-5? Jos tekojen myötä tulisitte raskaaksi, niin päätyisittekö aborttiin? Entä jos uhri olisikin ollut läheinen? Muuttaisiko tapaus suhtautumistanne miehiin, suomalaisiin tai ulkomaalaisiin, riippuen tietysti kuka tekijä on ollut?

 

[AivanSama]

On kovin vaikea kuvitella omaa reaktiota siihen, miten raiskauksen jälkeen tuntisi. Raiskauksen uhrille kaikella on varmasti merkitystä.
Kyllä mä varmaan jotenkin erilailla ajattelisin riippuen siitä, minkä etnisen ryhmän edustaja kyseinen henkilö on. Varsinaisesti se tuskin vaikuttaisi siihen, miten kävisin asiaa läpi.
Se, jos tekijöitä olisi useita, tekisi kaikesta vielä pahempaa.
Jos tulisin raskaaksi, niin päätyisin aborttiin.
Uhri olisi ollut läheinen? Tarkoitit varmaan, että jos tekijä olisi ollut läheinen? - Mikäli näin olisi, järjestäisin sille jonkun todella rajun koston. Tekisin sen varmaan joka tapauksessa, oli raiskaaja läheinen tai tuntematon.
Varmasti tällainen tapaus muuttaa suhtautumista miehiin. Tuskin pitäisin kaikkia miehiä potentiaalisina raiskaajina, mutta entistä useammin olisin epäluuloinen jokaista miestä kohtaan.

 

[mietin]

Minut on raiskattu ja päällimmäinen tunne mikä jäi on se, että ihminen on sairas. Säälin häntä. Joskus tunnen vihaakin, koska raiskaus aiheutti niin paljon ahdistusta. Mutta jos ei halua uhrata koko elämäänsä toisen sairaan vuoksi, ei kannata ajatella koko asiaa.

Raiskauksen jälkeen voi ottaa jälkiehkäisyn, jolloin ei tule raskaaksi. Olisi hyvin hyvin harvinaista että jälkiehkäisy ei toimisi. Aikoinaan jos olisin tullut raskaaksi, en olisi tehnyt aborttia, mutta olisin takuulla laittanut raiskaajan maksamaan elatuksista ja muusta, ilman tapaamisoikeuksia. Jos minut nykyään raiskattaisiin ja tulisin raskaaksi (siitä jälkiehkäisystä huolimatta) joutuisin aviomiehen vuoksi tekemään abortin. Muutoin miettisin sitä, tuleeko lapsi olemaan terve ja millaiset geenit hänellä on. Jos isä olisi joku vähä-älyinen väkivaltainen tyyppi, en uskaltaisi synnyttää sellaista lasta.

 

[V.ieras]

Mut on raiskattu. Aikaa siitä kohta jo kymmenen vuotta, tekijänä ihan tavallinen suomalainen naimisissa oleva perheenisä.
Mitä ajattelen tekijästä nyt..en oikeastaan mitään. Mitä ajattelen itse teosta, no väärinhän se oli ja luulin siinä tilanteessa kuolevani. Nykyään teko on yksi ikävä muisto menneisyydessäni, en murehdi sitä tai anna sen vaikuttaa elämääni nyt.
Olenko menettänyt uskoni miehiin, en. Ajattelenko jokaista vastaantulijaa potentiaalisena raiskaajana, en.

Mun tapauksessa raskaus olisi ollut mahdoton, mutta jos siihen olisi ollut mahdollisuus niin olisin hakenut jälkiehkäisyn.