Suhde vasta alussa + raskaus

Hei.

Olisin halunnut kysellä, että onko täällä muita joille on käynyt niin, että heti suhteen alussa on tullut raskaaksi? En ainakaan onnistunut löytämään keskustelua aiheesta. Tosin täytyy myöntää, että melko laiskasti etsinkin

Itse siis olen seurustellut tulevan lapseni isän kanssa vain noin 4 kk. Eli siis mielettömän vähän aikaa.

Raskaus ei siis ollut mitenkään suunniteltu. Aborttia en todellakaan kannata eikä raskaus minulle mikään maailmanloppu ole. Enemmänkin iloinen asia, joka nyt vain tapahtui hivenen väärään aikaan.

Olisikin kiva kuulla muiden kohtaloni jakavien kokemuksia.

 

yllätys raskaus ja tuore suhde - Google-haku

Onittelut pienestä ihmeestä masussasi!!:heart:
Toivon, että kaikki mensi hyvin, sekä parisuhdekkin siitä vakiintuisi ja vahvistuisi pikkisen tulon myötä!!


Ps. minä olin seurustellut nykyisen mieheni kera(syksyllä 8v yhteistä polkua kuljettu) n. 7kk. kun pikkinen ilmoitteli tulostaan!
(tosin, vauva oli kovin toivottu ja sitä aivan "työstettiin")

 

Kiitos linkistä ja onnitteluista

Toivottavasti tosiaan parisuhde menee vain parempaan suuntaan. Tähän mennessä kyllä mennytkin, mutta ettei vaan miehelle iskisi mikään paniikki tai ahdistus missään vaiheessa.

 

Heipsan..
Mie tunsin lapsoseni tulevan isän vajaan kaksi kuukautta ennen kuin tein plussan... En edes halunnut mitään suhdetta, mies halusi.
Pieni ihmeemme sai luultavammin vielä alkunsa ensimmäisellä kerralla kun harrastimme seksiä..
Nyt monen kuukauden minun henkilökohtaisen taistelun ja miehen sinnikkyyden jälkeen menimme tammikuussa kihloihin ja muutin hänen luokseen toiselle paikkakunnalle.

 

Meillä vauva sai alkunsa heti suhteen alussa, hyvä jos pari viikkoa ehdittiin tuntea... Ei tosiaan mikään harkittu raskaus, mutta itse en olisi aborttiin pystynyt. Suhde... no, mulla tökkii ja mies on ihan umpirakastunut minuun. En tiedä miten edetä : / Raskaus nyt puolessa välissä.

Saa laittaa yv:tä, vertaistuesta ei varmasti olisi haittaa tässä tilanteessa

 

ihan ensimmäiseksi; onnea! :heart:

ja sit asiaan, me oltiin miehen kanssa tunnettu alle 6kk kun tuo pieni mies ilmoitti tulostaan.. ei ollut suunniteltu raskaus, mutta ei mikään katastrofikaan.. itse pelkäsin sitä että mies jättää, koska abortti ei käynyt edes mielessäni... mies saikin hetken vakuutella ettei ole minnekään lähtemässä eikä jättämässä ennen kuin uskoin... nyt takana on 7,5 vuotta yhdessäoloa, lapsia on tällä hetkellä 2, kolmatta kovasti kuumeillaan, toivottavasti kevään/kesän aikana plussa testiin tiensä löytää...:heart: niin ja naimisissa ollaan oltu liki 3v....

 

Meillä esikko synty kun oltiin oltu yhdessä aika tarkkaan vuoden. Meillä tosin oli ihan "suunniteltu" raskaus. Muutettiin samantien yhteen ja mentiin naimisiin kolme viikkoa ensitreffeistä. Nyt ollaan oltu pari viikkoa vajaa 6 vuotta yhdessä ja loppuvuodesta meillä on yllärikolmonen tulossa.
Ei meillä aina kovin helppoa tää yhteiselämä ole ollut, osittain varmaan nopeen etenemisen takia ja osittain kultuurierojen takia, mies on nigerialainen. Kuitenkaan en päivääkään ole katunut päätöstä mennä miehen kanssa naimisiin ja saada hänen kanssa lapsia.

Onnea teille vauvasta.

 

Onnittelut ihanasta vauvasta !
Nimerkistä voit jo päätellä että toisinkin voi käydä - kuin muutamalla vastaanneella.
Lapseni biologinen isä ei ole elämässämme mukana - lapseni nyt 3,5 v vanha.
Olimme tapailleet pari kuukautta , kun lapsi sai alkunsa - meidän tapauksessa kävi niin, että huomasin ettei miehestä ole parisuhteeseen . Eikä näemmä ole ollut vanhemmaksikaan - mahdollisuus olisi ollut.
Myöhemmin mulle selvisi lisää yhtä sun toista - asioita jotka vahvistivat että tekemäni eropäätös oli ihan oikea , kaveri on muunmuassa moniavioinen ja aikamoinen hyväksikäyttäjä.
Kuvailisin silti elämää onnelliseksi , lapsi on aivan ihana ja hieno ihminen- asioilla ja tapahtumilla on syynsä. Ja meidän tapauksessamme elämä on ehdottomasti helpompaa näin.

Eli kävipä miten kävi - ota lapsi vastaan, ole onnellinen - ja ole ensisijaisesti äiti lapsellesi.
Kaikki muu tulee sen jälkeen ...

 

Meillä seurustelua oli kestänyt 6 kk kun huomasin olevani raskaana. Entisestä liitosta oli jo lapsia valmiina. Yhdessä tuumin päädyimme aborttiin, koska mies sanoi, ettei ollut valmis isäksi. Olin ensimmäinen "tyttöystävä" hänelle. Tosin siinä sitten kävi niin, että en pystynyt toimenpiteeseen menemään ja mies sanoi, että sitten meille tulee vauva.
Neitokainen syntyi ja kyllä isän rooli otti koville, mutta hoiti sen kumminkin. Nyt 12 vuotta myöhemmin olemme naimisissa olleet 10 vuotta ja meillä on 2 yhteistä tytärtä ja kolmas tulossa syyskuussa.
Ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta vaikeuksien kautta ollaan voittoon aina päästy

 

Meillä seurustelu kestänyt n. kaksi kuukautta. Jo kuukauden yhdessäolon jälkeen teimme yhdestä asunnosta ostotarjouksen. Kihloihin mennään varmaankin kesän aikana ja naimisiinkin mahdollisimman pian Molemmilla on entisistä liitoista 2 lasta ja nyt yhteistä lasta yritetään. Minä vm -72 ja mies vm -74.

 

Me ollaan seurusteltu 6kk ja oon raskaana viikoilla 13+1 Että nopeeta toimintaa meilläkin. Naimisiin mennään ens vuoden aikana

 

Voi kuin on ihana lukea noita tekstejä missä kaikki on mennyt hyvin vaikka raskaus tullut yllättäen.. <3 Meillä se tilanne että tunnettiin 2kk kun sitten tuli plussat.. Raskaus ei ollut suunniteltu mutta tietoisesti se kumminkin tapahtui koska ehkäisyä ei käytetty.. Pilleritkin kerkesin hakea kun ajateltiin että vielä puoli vuotta söisin pillereitä ja sitten lopettaisin mutta en sitten voinut alottaakkaan niitä kun menkat ei enää alkanut ) Ensin oli kyllä aika sekavat tuntemukset mutta mieheni reaktio raskauden kertomiseen oli seuraava "Miks sie itket?? Mie rakastan sinuu ja meille tulee nyt vauva!" Eipä tarvinnu oikeestaan edes keskustella muista vaihtoehdoista kun pitää tää pikkuinen.. Nyt menossa viikko 16+6 ja ollu vähän ylä ja alamäkeä kun vähän mielialat heittelee mutta voin sanoa että onnellinen oon <3

 

Me oltiin seurusteltu miehen kanssa vajaa kaks kuukautta kun esikoinen ilmoitti tulostaan ja tiedettiin että se luultavasti tulee jossain vaiheessa kun ehkäsyä ei käytetty, toivottu lapsi oli. Yhdessä oloa tuli vuosi täyteen ja meillä oli jo pieni tyttö ja muutettu omakotitaloon, nyt seurustelua tulee kaksivuotta täyteen ja toista lastamme odotamme maailmaan maaliskuussa 2012. Hyvin on suhde kestäny nopean etenemisen toki riidoiltakaan ei oo vältytty, mutta nii onnelliasia olemme toisistamme..

 

Minäpä kannan korteni kekoon ja kerron oman tarinani.

Aloitimme seurustelun pienellä säädöllä joilloin tapailimme oikeastaan vain viikonloppuisin ja salaa koska olimme samassa työpaikassa. Seurustelumme alkoi virallisesti Tammikuussa 2009 ja muutimme heti yhteiseen kotiin omakotitaloon, kihloihin menimme 18.12.2010, nyt odotamme esikoistamme jonka laskettu aika on 19.3.2012 ja menimme naimisiin 11.11.11.

Tiesimme heti että kuulumme yhteen.

 

Tässä yksi kokemus; ja enemmän kuin hyvin on kaikki mennyt Ensinnäkin, onnea pienokaisesta!

Me emme ehtineet kovin kauan seurustelemaan, kun aloimme odottaa. Ja.. Oli itse asiassa toivottu lapsi, ei siis mikään vahinko. Meille oli alusta asti itsestäänselvää, että kuulumme yhteen, ja tuntui kuin ois tuntenut toisen jo vuosikaudet. Raskausaika, vaikea sektio ym vaan lähensivät entisestään, nyt kohta 4 v yhdessä, pari kk niistä naimisissa, yhtä hyvin menee edelleen

Ja olen kuullut monesta, samankaltaisesta, onnellisesta tarinasta