Suhde rahaan

[´´]

Olen miettinyt mistä johtuu suhtautumiseni rahaan.. Lapsuuden koti oli "alempaa keskiluokkaa", eli ruokaa oli ja vaatteet ym. eivät olleet niitä muodinmukaisia. Muistan jo lapsena ihmetelleeni miksi vanhempani kuitenkin jatkuvasti puhuivat siihen malliin että rahat on tiukilla..lapsena jo kuitenkin tajusin että meillä kuitenkin oli ruokaa ym. joten asiat eivät voineet ihan hullusti olla. Pikemminkin tuntui että vanhempien piti vain jatkuvasti puhua rahasta vaikka ei olisi ollut pakko.

Olen ollut töissä 18-vuotiaasta (nyt 30v.) ja välillä opiskellutkin. Rahat on aina riittäneet, koska osaan säästää. Lainaa en ole ottanut. Asun vuokralla.

Ongelma on se, että ihan neuroottisesti saatan jäädä miettimään "rahanmenetyksiä". Esim. sain hammaskojeen, jota en sitten kuitenkaan käyttänyt, johon meni n.250e. Tai yhtä opintotukikuukautta jota en epähuomiossa hakenut, ja "menetin" n.200e, en lottoa, koska en voisi lopettaa sitä, jos kuitenkin sattuisin voittamaan niillä numeroilla. Esimerkkejä on monia. Kuitenkaan vaikka tuhannen euron "menetys" ei vaikuttaisi talouteeni mitenkään. Miksi siis jään miettimään tälläisiä juttuja? Onko tämä peräisin lapsuudesta? En koe olevani "sairas".
Ja jep, outo on ongelma minulla.

 

[asdasdas]

Olen miettinyt mistä johtuu suhtautumiseni rahaan.. Lapsuuden koti oli "alempaa keskiluokkaa", eli ruokaa oli ja vaatteet ym. eivät olleet niitä muodinmukaisia. Muistan jo lapsena ihmetelleeni miksi vanhempani kuitenkin jatkuvasti puhuivat siihen malliin että rahat on tiukilla..lapsena jo kuitenkin tajusin että meillä kuitenkin oli ruokaa ym. joten asiat eivät voineet ihan hullusti olla. Pikemminkin tuntui että vanhempien piti vain jatkuvasti puhua rahasta vaikka ei olisi ollut pakko.

Olen ollut töissä 18-vuotiaasta (nyt 30v.) ja välillä opiskellutkin. Rahat on aina riittäneet, koska osaan säästää. Lainaa en ole ottanut. Asun vuokralla.

Ongelma on se, että ihan neuroottisesti saatan jäädä miettimään "rahanmenetyksiä". Esim. sain hammaskojeen, jota en sitten kuitenkaan käyttänyt, johon meni n.250e. Tai yhtä opintotukikuukautta jota en epähuomiossa hakenut, ja "menetin" n.200e, en lottoa, koska en voisi lopettaa sitä, jos kuitenkin sattuisin voittamaan niillä numeroilla. Esimerkkejä on monia. Kuitenkaan vaikka tuhannen euron "menetys" ei vaikuttaisi talouteeni mitenkään. Miksi siis jään miettimään tälläisiä juttuja? Onko tämä peräisin lapsuudesta? En koe olevani "sairas".
Ja jep, outo on ongelma minulla.

Raha on arvokasta ja rahan arvon tiedostaminen on aina hyvästä, vaikka tilillä olisi miljoonia.

 

[mä...]

Voi tulla lapsuudesta, voi myös olla muuten vain osa sinua. Hyvehän tuo on niin kauan kuin se ei ole pakkomielle tai aiheuta ahdistusta. Jos kuitenkin jäät pitkäksi ajaksi potemaan huonoa fiilistä rahojen menetyksen vuoksi niin silloin kannattaisi ehkä selvitellä asiaa ihan ammatti-ihmisen kanssa. Turhasta ei kannata kärsiä.