?
:(
Vieras
Tahtoisin kertoa suhteesta patologisen valehtelijan kanssa.
Tutustuin kumppaniin netin kautta vajaa vuosi sitten.
Jo heti alkuvaiheessa epäilin että hänellä saattaisi olla adhd, sillä hän vaikutti vilkkaalta ja keskittyminen asioihin tuntui vaikealta.
Hänen oli vaikea olla paikoillaan, kokoajan piti räplätä jotain. Yleensä kännykkäänsä.
Puhelinta hän ei pystynyt helpolla laskemaan kädestään, sitä oli kokoajan pakko kosketella.
Lyhyet jopa alle 10 minuutin mittaisetkin automatkat tuntuivat olevan hänelle ylivoimaisen vaikeita pysyä penkillä. Turvavyötä ei haluttu käyttää millään sillä se kuulemma ahdistaa.
Pian huomasin että välillä hän hermostuu aivan pienistäkin asioista ilman syytä.
Hän oli valtavan epävarma itsestään ja halusi selvästi huomiota. Välillä hän suuttui jos asiat eivät menneet niinkuin hän halusi.
Jos emme olleet yhdessä niin hän soitteli minulle puhelimella kokoajan, usein jopa monta kertaa tunnissa. Tai jos en vastannut niin jopa yli 10 kertaa tunnin aikana. Välillä olin täysin kypsynyt hänen jatkuvaan soitteluun.
Rakastuin kuitenkin häneen koska hän oli muuten mukava ja tykkäsimme monista samoista asioista.
Noin kuukauden seurustelun jälkeen huomasin hänen muuttuneen hieman rauhallisemmaksi ja itsevarmemmaksi, ajattelin sen olevan minun ansiota.
Suhde alkoi pikkuhiljaa voimaan paremmin kuukausi kuukaudelta.
Jo suhteen alkukuukausilla hän alkoi kertomaan välillä epäuskottavia tarinoita.
Muutamasta valheesta hän jäikin kiinni, mutta kiisti aina kaiken.
Annoin valheet kuitenkin anteeksi koska rakastin häntä.
Suhteen jatkuessa eteenpäin meillä alkoi päivä päivältä menemään paremmin ja paremmin.
Juuri kuin meillä meni paremmin kuin koskaan, hän ilmoitti minulle sairastavansa syöpää.
Tottakai uskoin, sillä eihän kukaan tuollaista voisi keksiä.
Olin todella surullinen sillä pelkäsin valtavasti että hän tulisi kuolemaan, olihan tämä oli yksi vaarallisimmista syövistä.
Vain muutaman viikon päästä aloin kuitenkin jo epäilemään koko hänen syöpäänsä.
Lääkärit soittivat hänelle aina silloin kun minä olin töissä tai hän oli kaupassa jne.
Kaikki sairaalakäynnit olivat juuri silloin kun minä olin työvuorossa.
Otin töistä aina muutamia vapaapäiviä että pääsisin hänen mukaansa lääkäriin.
Aina kun olisin ollut menossa hänen mukaansa lääkäriin, lääkärikäynnit peruuntuivat mitä ihmeellisimmistä syistä, mm.
jollekkin toiselle oli annettu sama lääkärinaika joten hänen aikansa oli peruttu, lääkäri on sairaslomalla, maksa-arvot ovat kohonneet eikä hoitoja voida jatkaa ennen lisätutkimuksia, verioksennukset estävät hoidot joten lisätutkimukset tarpeen, hän olikin muistanut lääkäriajan väärin.
Tai jos hänellä oli seuraavana päivänä hoitoaika ja minä olin juuri lähtenyt töihin, niin lääkäri soittikin hänelle seitsemältä aamulla kysyen että pääseekö hän jo tänään kahdeksaksi, koska oli vapautunut peruutusaika.
Kaikki hänelle annetut 9 hoitoaikaa olisi ollut juuri silloin kun minä olisin työvuorossa (vuorotyö).
Yritin kysyä hänen lääkärinsä nimeä, mutta hän ei sitä suostunut minulle kertomaan. Hän suuttui ja sanoi että on kertonut sen jo aikaisemmin eikä aio sitä toistaa enää uudestaan.
Välillä uskoin häntä täysin sillä hän oli todella vakuuttava. Välillä taas epäilin koko juttua.
Vain muutaman viikon kuluttua sairastumisen jälkeen syöpä olikin kuulemma jo levinnyt maksaan, eikä sitä voitaisi enää leikata.
Aloin itse olemaan todella huonossa kunnossa surun takia, sillä tiesin menettäväni hänet lähiaikoina.
En jaksanut enää käydä töissä, en hoitaa eläimiä, en hoitaa kotitöitä, lopetin syömisen lähes kokonaan, en tavannut enää kavereitani tai ollut juurikaan yhteydessä kehenkään muuhun.
Olin itse lähes sairaalakunnossa surun, tuskan ja omien kipujen takia. Laihduin kahdessa kuukaudessa 10% painostani.
Mielessäni jo suunnittelin hänen hautajaisiaan, näin sieluni silmin sen päivän jolloin joutuisin luopumaan minulle maailman rakkammaista ihmisestä ja sanomaan hänelle hyvästit viimeisen kerran sairaalan sängyssä, näin sieluni silmin kuinka kannan hänen arkkuaan hautaan tai kuinka joku talvinen päivä istun hänen haudallaan itkien ja kertoen kuinka ikävä minulla on häntä.
Otin hänet asumaan luokseni että saisimme viettää kaikki jäljellä olevat päivät yhdessä.
Olin myös lopettamassa työnteon että saisimme viettää aikaa yhdessä niin kauan kun sitä olisi jäljellä. Menin myös kihloihin hänen kanssaan, sillä rakastin häntä valtavasti.
Myöhemmässä vaiheessa alhaalla näkyvässä listassa tulevia valheita alkoi tulemaan esiin liian paljon.
Kumppani tajusi että nyt hän on jäänyt liian monista valheista kiinni. Hän kertoi tappavansa itsensä jos tulisin jättämään hänet.
Puheistani hän jotenkin ymmärsi että haluan erota, niinpä hän jätti minulle itsemurhakirjeen ja katosi. Soitin hätäkeskukseen aivan hädissäni ja kerroin heille kirjeen sisällön.
Hätäkeskus lähetti poliisit ja ambulanssin paikalle. Pian kuitenkin löysimme kumppanin aivan kunnossa olevana joen rannasta istumasta. Ensihoitajien päätöksellä meidät päästettiin kotiin koska kumppani kertoi kirjoittaneensa kirjeen hetken mielijohteesta.
Vielä tässävaiheessa uskoin hänen sairastavansa syöpää, kunnes muutamaa päivää myöhemmin sairaalasta soitettiin hänelle.
Hänen puhelintaan katsottuani tajusin puhelinnumeron kuitenkin olevan sama kuin hänen äitinsä työnumero.
Tässävaiheessa tajusin kaiken olleen valhetta ja kerroin siitä hänelle.
Hän kiisti tieysti kaiken ja väitti minun olevan hullu, päästäni sekaisin ja että kuvittelen kaiken.
Edelleen hän väitti sairastavansa syöpää ja voivansa näyttää minulle vaikka paperit siitä.
Sanoin että mitään papereita ole olemassakaan.
Monesti aikaisemmin kun hän oli jäänyt jostain valheesta kiinni hän vakuutti sen olevan viimeinen kerta kun hän valehtelee, rukoili minulta että antaisin vielä yhden mahdollisuuden.
Uhkasin monta kertaa jättää hänet valhdeidensa takia, mutta joka kerta aina annoin sen yhden mahdollisuuden.
Paitsi nyt kun hän oli viimein jäänyt kaikesta kiinni, käskin hänen pakata tavaransa ja lähteä pois.
Niinpä hän sitten lähti, mutta soitti myöhemmin illalla pyytääkseen anteeksi kaikkea tekemäänsä.
Hän vihdoin tunnusti pienen kyselyn jälkeen ettei hänellä mitään syöpää ole ollutkaan.
Kuitenkin edelleen kiistäen osan valheista.
Nyt hän on pahoillaan kaikesta ja pyytää kovasti anteeksi. Hän haluaisi että voisimme vielä jatkaa suhdetta ja että kaikki olisi niinkuin ennenkin.
Miten ikinä voisin antaa anteeksi tuollaisia tekoja? Miten voisin enää ikinä olla hänen kanssaan yhdessä?
Miten joku voi valehdella ihmiselle jota rakastaa tuollaisissa asioissa, samalla nähden että kärsin valtavasti.
Samaan aikaan hän on laiskotellut kotonani keksien uusia valheita, kun minä olen surun murtamana viimeisillä voimillani käynyt töissä.
Nyt hän uhkaa jälleen tehdä itselleen jotain jos emme palaisi yhteen.
Haluaisin kuulla kommentteja onko kukaan joutunut koskaan kokemaan mitään vastaavaa?
Kun kysyn häneltä miksi hän teki tämän kaiken minulle, ei hän oikein osaa vastata.
Hän kertoo ajatelleensa että jätän hänet jokatapauksessa ja että hän ei kehdannut myöntää kuinka huono ihminen hän oikeasti on.
Hän kertoo että on valmis hakemaan itselleen apua, mutta vain minun takiani, ei hänen itsensä.
Voisitteko ikinä itse kuvitella palaavanne tälläiseen suhteeseen takaisin?
Voiko valehtelija muka yhtäkkiä lakata valehtelemasta?
Tätä kaikkea tuskaa syövän kanssa elämisestä jatkui kahden kuukauden ajan. Voin kertoa niiden olleen elämäni pisimmät ja tuskaisimmat kuukaudet.
Lopuksi teen vielä pienen listan asioista joista hän ainakin jäi kiinni.
Tässä on vain osa asioista, kaikkea kun ei voi edes muistaa.
-Hän luki töissä ollessani tietokoneeni msn messenger logit joissa olin keskustellut kavereideni kanssa.
Kun kysyin häneltä miksi hän oli näin tehnyt hän kiisti kaiken vaikka tietokoneella näkyy jokainen avattu tiedosto ja kellonaika.
-Hän lähti hetkeä minua aikaisemmin toiseen kaupunkiin jonne olin myös itse menossa ostamaan autooni varaosia.
Näin hänet kaupan pihalla kysyen mitä ihmettä hän täällä tekisi. Kertoi käyneensä ostamassa omaan autoonsa varaosan.
Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista sillä varaosatiskillä oli yli puolen tunnin jono, ja hän lähti vain 10min ennen minua.
Myöhemmin kun pyysin nähdä osan ja kuitin niin osa oli kuulemma jo asennettu autoon. Kuittiakaan en nähnyt koskaan, eikä hän edes osannut kertoa paljonko osa oli maksanut.
-Hän vaihtoi puhelinliittymää kertoen että vanha liittymä oli yhtäkkiä lakannut vain toimimasta.
Myöhemmin kertoi vaihtaneensa liittymää muista syistä.
-Veli antoi hänelle kuulemma prepaid liittymän vaikka todellisuudessa osti sen itse.
-Postilaatikosta alkoi tulemaan perintäkirjeitä, hän kiisti niiden olevan aiheellisia ja sanoi maksaneensa laskut aina ajallaan.
Myöhemmin selvisi että hänellä oli aikaisemmin ollut aikamoinen pikavippi ja perintäkierre.
Laskuja hän ei hoitanut ajoissa, maksamattomia laskuja löytyi ties mistä hyllyistä ja lehtien välistä.
Samaan aikaan rahaa tuhlattiin ties mihin laukkuihin ja turhaan krääsään.
Rahojen loputtua alkoi hirveä kiukuttelu minulle siitä ettei ole rahaa tankata autoa, mennä bussilla kotiin tai ostaa ruokaa.
-Autolla hän ei voinut ajaa koska se oli kuulemma rikki, todellisuudessa verot olivat maksamatta.
-Kertoi maksaneensa äitinsä omistamasta asunnosta vuokraa äidilleen 800e/kk, todellisuudessa ei maksanut mitään.
-Kertoi säästötilillä olevan rahaa vaikka millä mitalla, todellisuudessa hän oli pankille lainaa tuhansia euroja.
-Hän aloitti laihduttamisen. Valehteli painonsa olevan lähes 15kg pienempi kuin mitä todellisuudessa oli.
Koskaan en saanut nähdä kun hän meni vaa´alle, koska kertoi häpeävänsä. Löysin kuitenkin lapun josta todellinen paino kävi ilmi.
Eräs päivä hän kertoi syöpälääkärinsä mitanneen hänen painokseen 10kg vähemmän kuin mitä se oli ollut 2vk sitten.
Eihän nyt kukaan voi laihtua kahdessa viikossa kymmentä kiloa. Muutenkin paino vaihteli joka kerta kun sitä kysyin, sillä hän ei muistanut mitä oli edellisellä kerralla vastanut.
-Hän sai potkut töistä syövän takia. Hän kertoi aina vieneensä sairaslomalaput töihin ja irtisanomisen olevan laiton.
Hän kertoi soittaneensa asiasta liitton josta sanottiin että kyseessä on laiton irtisanominen ja että asia menisi oikeuteen.
Oikeuden avulla saisi kuulemma suuria korvauksia.
Myöhemmin kuitenkin löysin ikivanhoja sairaslomalappuja joita ei oltu edes koskaan toimitettu työnantajalle.
Eräs päivä löysin myös alkuperäisen irtisanomislomakkeen. Lomalleen piti olla lähetetty liittoon.
Kun mainitsin asiasta hän kiisti taas kaiken ja sanoi että lappu jonka olen nähnyt on kopio.
Mitään kopiota lapusta ei pitänyt edes olla, ja näkemäni lappu oli alkuperäinen.
-Hän lopetti tupakoinnin. Tästä päätöksestä olin todella iloinen.
Pian lopettamisen jälkeen hän jäi kuitenkin kiinni tupakoinnista useita kertoja.
Häneltä löytyi tupakkapiiloja pitkin asuntoa. Kaveriltani jääneet tupakatkin olivat kelvanneet, jäljellä oli vain tyhjä aski.
Hän löysi maasta kahdella erillisellä kerralla saman merkkistä tupakkaa jota hän itse polttaa.
Kertoi antaneensa löydetyt tupakat veljelleen. Myöhemmin sama aski löytyi kuitenkin tyhjänä hänen tavaroistaan.
Löysin kuitenkin ostoskuitin samanlaisesta tupakka-askista jonka hän oli kuulemma löytänyt maasta.
Yksi päivä löysin hänen taskustaan myös sytkärin. Kiisti polttaneensa ja sanoi ottaneensa sytyttimen taskuunsa koska aikoi viedä sen roskikseen.
-Potkujen jälkeen hän kertoi lähettäneensä toimeentulotukihakemuksen kaupungille. Kului viikkoja eikä päätöstä alkanut kuulumaan.
Sanoin hänelle että soittaa sinne ja kysyy onko hakemus edes vastaanotettu. No vihdoin hän soitti ja kertoi heidän sanoneen että rahat on maksettu tänään ja näkyy huomenna tilillä.
Seuraavana päivänä hänen äidiltään oli tullut tekstiviesti jossa luki että rahat olivatkin maksettu äidin tilille.
Myöhemmin kuitenkin näin että "äiti" nimellä puhelimeen tallennetut tekstiviestit olivatkin hänen itsensä itselleen lähettämiä.
Seuraavaksi sitten selvisi että hän oli siirtänyt rahat itse itselleen toiselta tililtä.
-Sama "äiti" oli lähettänyt hänelle tekstiviestin että setä on kuollut.
Muutaman päivän kuluttua hän tapasi isänsä, ja hänen isänsä kertoi että he olivat päättäneet antaa sedän 27 hevosta kumppanilleni.
Todellisuudessa setä elää ja voi oikein hyvin.
-Sedän kuolemisen jälkeen hän tapasi isäänsä muutaman kerran. Kertoi isän ostaneen hänelle uudet housut.
Kuitista kuitenkin selvisi että housut olivat maksettu hänen omalla kortillaan.
-Hän kertoi ostaneen liput meille erääseen konserttiin. Muutamaa päivää ennen konserttia hän kertoi myyneensä liput äidilleen pienellä voitolla.
Mitään lippuja ei koskaan ollutkaan, eikä hän kerennyt enää ostamaan lippuja koska konsertti oli jo loppuunmyyty.
-Hän kertoi että hänen hevosensa oli jouduttu lopettamaan ja että hän joutui maksamaan eläinlääkärikuluja 2000euroa.
Todellisuudessa hevonen ei ollut hänen eikä hän mitään eläinlääkärikuluja ollut maksanut.
-Eräs päivä sanoin haluavani nähdä paperit hänen syövästään. Hän lupasi näyttää, mutta paperit olisivat hänen äitinsä luona.
Äiti oli kuulemma kuitenkin mökillä ja palaisi vasta parin päivän kuluttua. Äidin asuntoon olisi kuitenkin avaimet myös tädillä ja ukilla.
Ukkia ja tätiä hän ei kuitenkaan kuulemma saanut puhelimella kiinni. Ehdotin että menisimme ukin ja tädin oven taakse soittamana ovikelloa.
Kumppani sanoi että ei tiedä missä he asuvat. Kysyin että miksei, hän vastasi että molemmat ovat kuulemma muuttaneet juuri pari kuukautta sitten.
Sanoin että voimme katsoa numerohausta hänen ukkinsa osoitteen. Ukki oli kuitenkin kuulemma juuri vaihtanut sukunimeä eikä hän muistanut mikä se olisi.
Kului useita päiviä ja aina vain hänen äitinsä oli edelleen mökillä, ja ei kuulemma edes palaisi suoraan kotiin.
Tutustuin kumppaniin netin kautta vajaa vuosi sitten.
Jo heti alkuvaiheessa epäilin että hänellä saattaisi olla adhd, sillä hän vaikutti vilkkaalta ja keskittyminen asioihin tuntui vaikealta.
Hänen oli vaikea olla paikoillaan, kokoajan piti räplätä jotain. Yleensä kännykkäänsä.
Puhelinta hän ei pystynyt helpolla laskemaan kädestään, sitä oli kokoajan pakko kosketella.
Lyhyet jopa alle 10 minuutin mittaisetkin automatkat tuntuivat olevan hänelle ylivoimaisen vaikeita pysyä penkillä. Turvavyötä ei haluttu käyttää millään sillä se kuulemma ahdistaa.
Pian huomasin että välillä hän hermostuu aivan pienistäkin asioista ilman syytä.
Hän oli valtavan epävarma itsestään ja halusi selvästi huomiota. Välillä hän suuttui jos asiat eivät menneet niinkuin hän halusi.
Jos emme olleet yhdessä niin hän soitteli minulle puhelimella kokoajan, usein jopa monta kertaa tunnissa. Tai jos en vastannut niin jopa yli 10 kertaa tunnin aikana. Välillä olin täysin kypsynyt hänen jatkuvaan soitteluun.
Rakastuin kuitenkin häneen koska hän oli muuten mukava ja tykkäsimme monista samoista asioista.
Noin kuukauden seurustelun jälkeen huomasin hänen muuttuneen hieman rauhallisemmaksi ja itsevarmemmaksi, ajattelin sen olevan minun ansiota.
Suhde alkoi pikkuhiljaa voimaan paremmin kuukausi kuukaudelta.
Jo suhteen alkukuukausilla hän alkoi kertomaan välillä epäuskottavia tarinoita.
Muutamasta valheesta hän jäikin kiinni, mutta kiisti aina kaiken.
Annoin valheet kuitenkin anteeksi koska rakastin häntä.
Suhteen jatkuessa eteenpäin meillä alkoi päivä päivältä menemään paremmin ja paremmin.
Juuri kuin meillä meni paremmin kuin koskaan, hän ilmoitti minulle sairastavansa syöpää.
Tottakai uskoin, sillä eihän kukaan tuollaista voisi keksiä.
Olin todella surullinen sillä pelkäsin valtavasti että hän tulisi kuolemaan, olihan tämä oli yksi vaarallisimmista syövistä.
Vain muutaman viikon päästä aloin kuitenkin jo epäilemään koko hänen syöpäänsä.
Lääkärit soittivat hänelle aina silloin kun minä olin töissä tai hän oli kaupassa jne.
Kaikki sairaalakäynnit olivat juuri silloin kun minä olin työvuorossa.
Otin töistä aina muutamia vapaapäiviä että pääsisin hänen mukaansa lääkäriin.
Aina kun olisin ollut menossa hänen mukaansa lääkäriin, lääkärikäynnit peruuntuivat mitä ihmeellisimmistä syistä, mm.
jollekkin toiselle oli annettu sama lääkärinaika joten hänen aikansa oli peruttu, lääkäri on sairaslomalla, maksa-arvot ovat kohonneet eikä hoitoja voida jatkaa ennen lisätutkimuksia, verioksennukset estävät hoidot joten lisätutkimukset tarpeen, hän olikin muistanut lääkäriajan väärin.
Tai jos hänellä oli seuraavana päivänä hoitoaika ja minä olin juuri lähtenyt töihin, niin lääkäri soittikin hänelle seitsemältä aamulla kysyen että pääseekö hän jo tänään kahdeksaksi, koska oli vapautunut peruutusaika.
Kaikki hänelle annetut 9 hoitoaikaa olisi ollut juuri silloin kun minä olisin työvuorossa (vuorotyö).
Yritin kysyä hänen lääkärinsä nimeä, mutta hän ei sitä suostunut minulle kertomaan. Hän suuttui ja sanoi että on kertonut sen jo aikaisemmin eikä aio sitä toistaa enää uudestaan.
Välillä uskoin häntä täysin sillä hän oli todella vakuuttava. Välillä taas epäilin koko juttua.
Vain muutaman viikon kuluttua sairastumisen jälkeen syöpä olikin kuulemma jo levinnyt maksaan, eikä sitä voitaisi enää leikata.
Aloin itse olemaan todella huonossa kunnossa surun takia, sillä tiesin menettäväni hänet lähiaikoina.
En jaksanut enää käydä töissä, en hoitaa eläimiä, en hoitaa kotitöitä, lopetin syömisen lähes kokonaan, en tavannut enää kavereitani tai ollut juurikaan yhteydessä kehenkään muuhun.
Olin itse lähes sairaalakunnossa surun, tuskan ja omien kipujen takia. Laihduin kahdessa kuukaudessa 10% painostani.
Mielessäni jo suunnittelin hänen hautajaisiaan, näin sieluni silmin sen päivän jolloin joutuisin luopumaan minulle maailman rakkammaista ihmisestä ja sanomaan hänelle hyvästit viimeisen kerran sairaalan sängyssä, näin sieluni silmin kuinka kannan hänen arkkuaan hautaan tai kuinka joku talvinen päivä istun hänen haudallaan itkien ja kertoen kuinka ikävä minulla on häntä.
Otin hänet asumaan luokseni että saisimme viettää kaikki jäljellä olevat päivät yhdessä.
Olin myös lopettamassa työnteon että saisimme viettää aikaa yhdessä niin kauan kun sitä olisi jäljellä. Menin myös kihloihin hänen kanssaan, sillä rakastin häntä valtavasti.
Myöhemmässä vaiheessa alhaalla näkyvässä listassa tulevia valheita alkoi tulemaan esiin liian paljon.
Kumppani tajusi että nyt hän on jäänyt liian monista valheista kiinni. Hän kertoi tappavansa itsensä jos tulisin jättämään hänet.
Puheistani hän jotenkin ymmärsi että haluan erota, niinpä hän jätti minulle itsemurhakirjeen ja katosi. Soitin hätäkeskukseen aivan hädissäni ja kerroin heille kirjeen sisällön.
Hätäkeskus lähetti poliisit ja ambulanssin paikalle. Pian kuitenkin löysimme kumppanin aivan kunnossa olevana joen rannasta istumasta. Ensihoitajien päätöksellä meidät päästettiin kotiin koska kumppani kertoi kirjoittaneensa kirjeen hetken mielijohteesta.
Vielä tässävaiheessa uskoin hänen sairastavansa syöpää, kunnes muutamaa päivää myöhemmin sairaalasta soitettiin hänelle.
Hänen puhelintaan katsottuani tajusin puhelinnumeron kuitenkin olevan sama kuin hänen äitinsä työnumero.
Tässävaiheessa tajusin kaiken olleen valhetta ja kerroin siitä hänelle.
Hän kiisti tieysti kaiken ja väitti minun olevan hullu, päästäni sekaisin ja että kuvittelen kaiken.
Edelleen hän väitti sairastavansa syöpää ja voivansa näyttää minulle vaikka paperit siitä.
Sanoin että mitään papereita ole olemassakaan.
Monesti aikaisemmin kun hän oli jäänyt jostain valheesta kiinni hän vakuutti sen olevan viimeinen kerta kun hän valehtelee, rukoili minulta että antaisin vielä yhden mahdollisuuden.
Uhkasin monta kertaa jättää hänet valhdeidensa takia, mutta joka kerta aina annoin sen yhden mahdollisuuden.
Paitsi nyt kun hän oli viimein jäänyt kaikesta kiinni, käskin hänen pakata tavaransa ja lähteä pois.
Niinpä hän sitten lähti, mutta soitti myöhemmin illalla pyytääkseen anteeksi kaikkea tekemäänsä.
Hän vihdoin tunnusti pienen kyselyn jälkeen ettei hänellä mitään syöpää ole ollutkaan.
Kuitenkin edelleen kiistäen osan valheista.
Nyt hän on pahoillaan kaikesta ja pyytää kovasti anteeksi. Hän haluaisi että voisimme vielä jatkaa suhdetta ja että kaikki olisi niinkuin ennenkin.
Miten ikinä voisin antaa anteeksi tuollaisia tekoja? Miten voisin enää ikinä olla hänen kanssaan yhdessä?
Miten joku voi valehdella ihmiselle jota rakastaa tuollaisissa asioissa, samalla nähden että kärsin valtavasti.
Samaan aikaan hän on laiskotellut kotonani keksien uusia valheita, kun minä olen surun murtamana viimeisillä voimillani käynyt töissä.
Nyt hän uhkaa jälleen tehdä itselleen jotain jos emme palaisi yhteen.
Haluaisin kuulla kommentteja onko kukaan joutunut koskaan kokemaan mitään vastaavaa?
Kun kysyn häneltä miksi hän teki tämän kaiken minulle, ei hän oikein osaa vastata.
Hän kertoo ajatelleensa että jätän hänet jokatapauksessa ja että hän ei kehdannut myöntää kuinka huono ihminen hän oikeasti on.
Hän kertoo että on valmis hakemaan itselleen apua, mutta vain minun takiani, ei hänen itsensä.
Voisitteko ikinä itse kuvitella palaavanne tälläiseen suhteeseen takaisin?
Voiko valehtelija muka yhtäkkiä lakata valehtelemasta?
Tätä kaikkea tuskaa syövän kanssa elämisestä jatkui kahden kuukauden ajan. Voin kertoa niiden olleen elämäni pisimmät ja tuskaisimmat kuukaudet.
Lopuksi teen vielä pienen listan asioista joista hän ainakin jäi kiinni.
Tässä on vain osa asioista, kaikkea kun ei voi edes muistaa.
-Hän luki töissä ollessani tietokoneeni msn messenger logit joissa olin keskustellut kavereideni kanssa.
Kun kysyin häneltä miksi hän oli näin tehnyt hän kiisti kaiken vaikka tietokoneella näkyy jokainen avattu tiedosto ja kellonaika.
-Hän lähti hetkeä minua aikaisemmin toiseen kaupunkiin jonne olin myös itse menossa ostamaan autooni varaosia.
Näin hänet kaupan pihalla kysyen mitä ihmettä hän täällä tekisi. Kertoi käyneensä ostamassa omaan autoonsa varaosan.
Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista sillä varaosatiskillä oli yli puolen tunnin jono, ja hän lähti vain 10min ennen minua.
Myöhemmin kun pyysin nähdä osan ja kuitin niin osa oli kuulemma jo asennettu autoon. Kuittiakaan en nähnyt koskaan, eikä hän edes osannut kertoa paljonko osa oli maksanut.
-Hän vaihtoi puhelinliittymää kertoen että vanha liittymä oli yhtäkkiä lakannut vain toimimasta.
Myöhemmin kertoi vaihtaneensa liittymää muista syistä.
-Veli antoi hänelle kuulemma prepaid liittymän vaikka todellisuudessa osti sen itse.
-Postilaatikosta alkoi tulemaan perintäkirjeitä, hän kiisti niiden olevan aiheellisia ja sanoi maksaneensa laskut aina ajallaan.
Myöhemmin selvisi että hänellä oli aikaisemmin ollut aikamoinen pikavippi ja perintäkierre.
Laskuja hän ei hoitanut ajoissa, maksamattomia laskuja löytyi ties mistä hyllyistä ja lehtien välistä.
Samaan aikaan rahaa tuhlattiin ties mihin laukkuihin ja turhaan krääsään.
Rahojen loputtua alkoi hirveä kiukuttelu minulle siitä ettei ole rahaa tankata autoa, mennä bussilla kotiin tai ostaa ruokaa.
-Autolla hän ei voinut ajaa koska se oli kuulemma rikki, todellisuudessa verot olivat maksamatta.
-Kertoi maksaneensa äitinsä omistamasta asunnosta vuokraa äidilleen 800e/kk, todellisuudessa ei maksanut mitään.
-Kertoi säästötilillä olevan rahaa vaikka millä mitalla, todellisuudessa hän oli pankille lainaa tuhansia euroja.
-Hän aloitti laihduttamisen. Valehteli painonsa olevan lähes 15kg pienempi kuin mitä todellisuudessa oli.
Koskaan en saanut nähdä kun hän meni vaa´alle, koska kertoi häpeävänsä. Löysin kuitenkin lapun josta todellinen paino kävi ilmi.
Eräs päivä hän kertoi syöpälääkärinsä mitanneen hänen painokseen 10kg vähemmän kuin mitä se oli ollut 2vk sitten.
Eihän nyt kukaan voi laihtua kahdessa viikossa kymmentä kiloa. Muutenkin paino vaihteli joka kerta kun sitä kysyin, sillä hän ei muistanut mitä oli edellisellä kerralla vastanut.
-Hän sai potkut töistä syövän takia. Hän kertoi aina vieneensä sairaslomalaput töihin ja irtisanomisen olevan laiton.
Hän kertoi soittaneensa asiasta liitton josta sanottiin että kyseessä on laiton irtisanominen ja että asia menisi oikeuteen.
Oikeuden avulla saisi kuulemma suuria korvauksia.
Myöhemmin kuitenkin löysin ikivanhoja sairaslomalappuja joita ei oltu edes koskaan toimitettu työnantajalle.
Eräs päivä löysin myös alkuperäisen irtisanomislomakkeen. Lomalleen piti olla lähetetty liittoon.
Kun mainitsin asiasta hän kiisti taas kaiken ja sanoi että lappu jonka olen nähnyt on kopio.
Mitään kopiota lapusta ei pitänyt edes olla, ja näkemäni lappu oli alkuperäinen.
-Hän lopetti tupakoinnin. Tästä päätöksestä olin todella iloinen.
Pian lopettamisen jälkeen hän jäi kuitenkin kiinni tupakoinnista useita kertoja.
Häneltä löytyi tupakkapiiloja pitkin asuntoa. Kaveriltani jääneet tupakatkin olivat kelvanneet, jäljellä oli vain tyhjä aski.
Hän löysi maasta kahdella erillisellä kerralla saman merkkistä tupakkaa jota hän itse polttaa.
Kertoi antaneensa löydetyt tupakat veljelleen. Myöhemmin sama aski löytyi kuitenkin tyhjänä hänen tavaroistaan.
Löysin kuitenkin ostoskuitin samanlaisesta tupakka-askista jonka hän oli kuulemma löytänyt maasta.
Yksi päivä löysin hänen taskustaan myös sytkärin. Kiisti polttaneensa ja sanoi ottaneensa sytyttimen taskuunsa koska aikoi viedä sen roskikseen.
-Potkujen jälkeen hän kertoi lähettäneensä toimeentulotukihakemuksen kaupungille. Kului viikkoja eikä päätöstä alkanut kuulumaan.
Sanoin hänelle että soittaa sinne ja kysyy onko hakemus edes vastaanotettu. No vihdoin hän soitti ja kertoi heidän sanoneen että rahat on maksettu tänään ja näkyy huomenna tilillä.
Seuraavana päivänä hänen äidiltään oli tullut tekstiviesti jossa luki että rahat olivatkin maksettu äidin tilille.
Myöhemmin kuitenkin näin että "äiti" nimellä puhelimeen tallennetut tekstiviestit olivatkin hänen itsensä itselleen lähettämiä.
Seuraavaksi sitten selvisi että hän oli siirtänyt rahat itse itselleen toiselta tililtä.
-Sama "äiti" oli lähettänyt hänelle tekstiviestin että setä on kuollut.
Muutaman päivän kuluttua hän tapasi isänsä, ja hänen isänsä kertoi että he olivat päättäneet antaa sedän 27 hevosta kumppanilleni.
Todellisuudessa setä elää ja voi oikein hyvin.
-Sedän kuolemisen jälkeen hän tapasi isäänsä muutaman kerran. Kertoi isän ostaneen hänelle uudet housut.
Kuitista kuitenkin selvisi että housut olivat maksettu hänen omalla kortillaan.
-Hän kertoi ostaneen liput meille erääseen konserttiin. Muutamaa päivää ennen konserttia hän kertoi myyneensä liput äidilleen pienellä voitolla.
Mitään lippuja ei koskaan ollutkaan, eikä hän kerennyt enää ostamaan lippuja koska konsertti oli jo loppuunmyyty.
-Hän kertoi että hänen hevosensa oli jouduttu lopettamaan ja että hän joutui maksamaan eläinlääkärikuluja 2000euroa.
Todellisuudessa hevonen ei ollut hänen eikä hän mitään eläinlääkärikuluja ollut maksanut.
-Eräs päivä sanoin haluavani nähdä paperit hänen syövästään. Hän lupasi näyttää, mutta paperit olisivat hänen äitinsä luona.
Äiti oli kuulemma kuitenkin mökillä ja palaisi vasta parin päivän kuluttua. Äidin asuntoon olisi kuitenkin avaimet myös tädillä ja ukilla.
Ukkia ja tätiä hän ei kuitenkaan kuulemma saanut puhelimella kiinni. Ehdotin että menisimme ukin ja tädin oven taakse soittamana ovikelloa.
Kumppani sanoi että ei tiedä missä he asuvat. Kysyin että miksei, hän vastasi että molemmat ovat kuulemma muuttaneet juuri pari kuukautta sitten.
Sanoin että voimme katsoa numerohausta hänen ukkinsa osoitteen. Ukki oli kuitenkin kuulemma juuri vaihtanut sukunimeä eikä hän muistanut mikä se olisi.
Kului useita päiviä ja aina vain hänen äitinsä oli edelleen mökillä, ja ei kuulemma edes palaisi suoraan kotiin.