Subilla synnytettiin...

Aaaargh!!! teitä äitejä joiden mielestä kaikkien pitäisi toimia ja tuntea juuri samalla tavalla kuin olette itsekin tehneet!!!

En minäkään suukotellut, halaillut tai jutellut heti vauvalle, kun hänet syliini sain. Olin tosi kipeä ja väsynyt, eikä tilanne tuntunut ollenkaan oikealta. Vasta myöhemmin tajusin saaneeni vauvan ja tulleeni äidiksi. Tuossa vaiheessa olin vielä ihan pihalla ja kivuissani.
Joku ihmetteli sitäkin, että äiti ei huutanut kipujaan. En minäkään huutanut. Yritin pysyä tajuissani ja jotakin itkeä pillitin ja uikutin, mutta huutamiseen ei voimani riittäneet.

Inhottavaa, kun täällä ollaan tällaistakin asiaa tuomitsemassa. :| Synnytykset on erilaisia, äidit ovat erilaisia ja tilanteet on erilaisia. Minusta äiti oli rohkea, kun antoi kuvata. Ihmeen nättinä hän vain pysyi, mitä nyt kasvoja hänestä näkyi. Itse olen salissa otetuissa kuvissa...aika kaamean näköinen.

Niin sitäpä juuri, että tuskin sitä edes sattui, niin siksi oli vähän outoa käytöstä, kun ei kuitenkaan näyttänyt sattuvan

 

mun käsittääkseni potilaat ei saa pitää sormuksia, ainakaa en ole nähny yhtäkään potilasta jolla ois sormus sairaalassa

no kuule katsopa tarkemmin!!!!!!! Tod. ei ole kielletty potilailta (korkeintaan leikkaussaliin otetaan pois). Mulla oli ainakin synnytyssalissa sormukset.

mun piti ottaa sormukset ja korut pois, kun synnyttään menin...

 

Voi apua, hiukan alkoi jännittää, kun katselin miten toinen kiemurteli tuskaisena, että oliko se noin kivuliasta.. Itse kun esikoista synnyttäessäni en mitenkään muista "kärsineeni" enää ponnistusvaiheessa, kun keskityin vain täysillä puskemaan vauvaa ulos Enkä mäkään tosiaankaan huutanut. Ja jopa naureskelin ponnistaessani, kun niin naama punaisena väänsin ja mies siinä vieressä istuskeli nätisti tuolilla, niin jotenkin alkoi huvittaa tilanne Kätilökin kehui kuinka rauhallinen olin koko ajan Ainoastaan siinä vaiheessa kun vauva tuli ulos niin hiukan sattui kyllä.. nooh, kohta sitä taas pääsee muistelemaan millaista oli.. =) Ja en kyllä itsekkään vauvalle jutellut.. oli sen verran hämmentävä tilanne saada esikoinen siihen syliin, kun jotenkin en raskausaikana silloin pystynyt sisäistämään, että siellä mahassa tosiaan on ihan kokonainen vauva Mutisin vaan jotain, kuinka ihana pikkuinen, kun en tiennyt mitä olisin sanonut..

 

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

No voi helevetti! Kaikenlaisia arvostelijoita sitä täältäkin löytyy. Minä en oo huutanu kummassakaan synnytyksessäni, vaikka on sattunu ihan perkeleesti!!!! Että ei se sun tapasi ole ainoa "oikea". Eikä mullakaan mitää sormusta oo ollu synnyttäessä sormessa, vaikka kihloissa olenkin. J asitäpaitsi, mitä v.i.t.u.n väliä, vaikka oliskin yh? En minäkään oo ilosta nauranu ja suukotellu vauvojani. Synnytys voi olla niin rankka, että hyvä kun jaksaa hengittää... Se riemu ja onnen tunne tulee joskus vasta myöhemmin.
Tosi urhea äiti, kun on antanut luvan kuvaukseen. Hieno homma! Mulla ainakin tuli itku kun vauva synty, vaikka en itkeny edes omien synnytysten jälkeen...

Meitä on niin moneen junaan ja välillä asemallekin jää porukkaa...

 

En huutanut kahesta ekasta ollenkaan vaikka sattuki.Mutta kolmannen aikana meni täysin itsehillintä...kirosin yms ponnistusvaiheen.Tuli sellaisella rytinällä poika pihalle ja tuskat ihan eri luokkaa muihin verrattuna.

 

En minäkään sormuksia pidä. Ekaa oottaessa otin pois enkä ole takas laittanu. esikon syntymästä kohta 3v.

 

no musta se oli ihmeen rauhallinen koko ajan. lopussa vasta näytti selvästi tekevän jo kipeääkin kun kiemurteli. ja minun silmään näytti ihan tavalliselta kun sen vauvan sai siihen masun päälle. kakkosen ponnistusvaihe oli niin kipeä että teki mieli vetää vauva takas sisään, ei varmaan ollu ihan heti yhtä aurinkoa vaikka tyytyväinen olikin. ite oon karjunu kaks viimestä synnytystä ku oon ollu niin kipeä mutta kukin tavallaan. Ja tosi siistihän tuo oli kuvattu, ei näytetty äidin kasvoja juurikaan, alapäätä ei kyllä näkyny jne. hieman meinas kyllä itkettää.

 

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

No voi helevetti! Kaikenlaisia arvostelijoita sitä täältäkin löytyy. Minä en oo huutanu kummassakaan synnytyksessäni, vaikka on sattunu ihan perkeleesti!!!! Että ei se sun tapasi ole ainoa "oikea". Eikä mullakaan mitää sormusta oo ollu synnyttäessä sormessa, vaikka kihloissa olenkin. J asitäpaitsi, mitä v.i.t.u.n väliä, vaikka oliskin yh? En minäkään oo ilosta nauranu ja suukotellu vauvojani. Synnytys voi olla niin rankka, että hyvä kun jaksaa hengittää... Se riemu ja onnen tunne tulee joskus vasta myöhemmin.
Tosi urhea äiti, kun on antanut luvan kuvaukseen. Hieno homma! Mulla ainakin tuli itku kun vauva synty, vaikka en itkeny edes omien synnytysten jälkeen...

Meitä on niin moneen junaan ja välillä asemallekin jää porukkaa...

Veit sanat suustani! Miten toiset ÄIDIT kehtaa arvostella toisten reaktioita ja käytöstä niinkin äärimmäisessä tilanteessa kuin synnytys!?!?11

 

Mä olin aluksi vauvan kansa ihan "kädetön" ja mua parsittiin 40minuuttia revenneen verisuonen takia alapäästä, ei siinä osannu hempeillä vauvalle vaikka ihasteltiin kyllä...ja mulla se rakkaus syttyi sitten siinä pikkuhiljaa. kaikilla ei ole sitä salamarakastumista omaan lapseen, en koe silti olevani huonompi äiti. Rakastan lastani ja kun lapsi syntyy syntyy myös äiti ja syntyy myös rakkaus lasta kohtaan. toisilla nopeasti ja toisilla hitaasti

 

voe vauvan kakka pyllynen, mä unohin ja nettitv ei vörki vissiin

 

Kyllä tuli ihan linssiin. Hienosti meni synnytys. Ja mä ymmärsin että on ens synnyttäjä.

Mä en huutanu yhdessäkään synnytyksessä. Mulla ei ollu sormuksia. En jutellu tai suukotellu ketään lapsista kun olivat syntyneet, vasta sitten myöhemmin. Mulla ku tuli supistus niin painoin pään tyynyyn vaik mitää kameroitakaan ollu. keskimmäises ja viimeses kyllä opiskelijat.

Jokainen synnyttäjä on erilainen. Lopettakaa toi arvostelu.

 

Mä sain vahvistuksen, että jotain kertomatta mun synnytyksestä. Mun poika oli ihan sininen, eikä huutanut, ennen kuin sitä hirottiin mun jalkojen päässä. Silti synnytyskertomuksessa sanotaan, että "syntyi komeasti karjuva punakka poika". Poikaa oli vetämässä ulos kaksi lääkäriä, kaksi kätilöä ja joku perushoitsu mun päädyssä.

En olis antanut kuvata tolleen mun synnytystä, että silleen rohkea äiti. Toinen vaihtoehto oli, että äiti oli jo niin pihalla äkkinäisestä synnytyksestä, ettei tajunnut edes kieltää kuvaamista.

 

yks:

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

Minullakaan ei ollut ketään tukihenkilöä mukana, eli olin ihan yksin, mies ei päässyt mukaan.
En myöskään ollut synnytyksen jälkeen onnesta soikeana, vaan tosiaankin ihan pihalla.

Se äiti olisi tuskin ollut siellä lasta synnyttämässä, jos ei sitä lasta haluaisi, ei se miten käyttäytyy synnytyksen jälkeen kerro "totuutta" ja varmasti myös jännitti sitä kuvaajaa, joten kaikki "miksi se noin..?" on ihan turhaa..

 

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

Kuule,kaikki ei kiljaise jokaisesta pikku vihlaisusta,en minäkään huutanut kun likkaa synnytin.
Ja sä tai kukaan toinen arvostelija ei tiedä mitä kyseisen äidin päässä on liikkunut.
Niiden kameroiden olis pitänyt tulla kuvaamaan TEIDÄN täydellisiä synnytyksiä,niin mekin päästäis niitä arvostelemaan! Olette oksettavia koko sakki :x

 

se äiti oli tosiaan oudonoloinen. Yleensä kyllä jos sattuu, niin kyllähän sitä huudetaan. Ei ollut ketään tukihenkilöä ja sormusta ei näyttänyt olevan sormessa ja kuitenkin puhuttiin uudelleen synnyttäjästä että olisko ollu joku yh. Eikä tosiaan näyttänyt mitenkään onnelliselta vaan pikemminkin tyytymättömältä. Eihän se edes katsonut sitä vauvaansa iloisesti.

No voi helevetti! Kaikenlaisia arvostelijoita sitä täältäkin löytyy. Minä en oo huutanu kummassakaan synnytyksessäni, vaikka on sattunu ihan perkeleesti!!!! Että ei se sun tapasi ole ainoa "oikea". Eikä mullakaan mitää sormusta oo ollu synnyttäessä sormessa, vaikka kihloissa olenkin. J asitäpaitsi, mitä v.i.t.u.n väliä, vaikka oliskin yh? En minäkään oo ilosta nauranu ja suukotellu vauvojani. Synnytys voi olla niin rankka, että hyvä kun jaksaa hengittää... Se riemu ja onnen tunne tulee joskus vasta myöhemmin.
Tosi urhea äiti, kun on antanut luvan kuvaukseen. Hieno homma! Mulla ainakin tuli itku kun vauva synty, vaikka en itkeny edes omien synnytysten jälkeen...

Meitä on niin moneen junaan ja välillä asemallekin jää porukkaa...

Veit sanat suustani! Miten toiset ÄIDIT kehtaa arvostella toisten reaktioita ja käytöstä niinkin äärimmäisessä tilanteessa kuin synnytys!?!?11

Koska ne on kusipäitä,onneksi monet ei meistä ole =)

 

Katoin äsken ja tuli itku. Osaltaan myötäilosta, mutta osaltaan myös harmistuneena, koska en taida tuota samaa itse kokea koskaan.

 

myötätunnosta kärsin minäkin...
kun taas 19v veli vaan totes että tossako se olikin...
ei verta ja huutoo...
mies varmaan liiotellu meidän lasten syntymää

 

nii miekin vähän ihmettelin että miksi se äiti ei jutellu vastasyntyneelle vauvalleen mitään. Pyöritteli vain silmiään...=/

Mä olin ainakin siinä vaiheessa kun vauva lopulta ulos saatiin niin shokissa että enpä paljon mitään ikimuistoista osannut sanoa vauvalle, taisin sanoa että moi. Muutenkaan en siinä tilanteessa ei tullut vielä tunteita ollenkaan vaan helpotus siitä että synnytys oli ohi oli vaan niin valtava. Oli siis aika hankala synnytys ja varsinkin ponnistusvaihe.

 

mä synnytin kuumeisena, ja kun vauva oli tullut ulos, niin olin aivan kuoleman väsynyt, toki olin onnesta sekaisin ja helpottunut kun kivut oli ohitse, mutta enpä paljoa jaksanut mennä katsomaan kun puettiin vaatteet päälle pikkuselle ja mittailtiin, jäin vaan makaamaa ja nukkumaan, toisaalta inhottaa kun oli tulehdus ja kuume vielä päällä...

Ja kyllä mua ainakin ponnistusvaihe sattui niin maan ppperkeleesti, ei tehonnut enää kivunlievitykset, se oli jotain vallan kauheeta, jäi kyllä semmonen muisto ponnistuksesta et en enää halua synnyttää :/

 

katoin just ton netti tv:stä, vo kyllä tipat tuli linssiin, mut vähän ärsytti se nainen kun ei tajunnut jalkojaan avata! nehän oli melkein kiinni!!! ja kyllähän se siinä kasvojaan peitteli.

Mut kaikista eniten ihmettelin sitä, kun VAUVAA EI LAITETTU ASUN ALLE PALJAALLE IHOLLE, siinä se oli paidan päällä, kyl mulla ainakin laitettiin heti sairaala asun alle lämpimään...

 

Sanohan se äiti siinä että ihana. Ja on mun mielestä onnellisen näkönen. Hengitteli siinä vähän ja vaikutti huojentuneelta. Ne kamerat kyllä selvästi häiritsi.

 

Hitsi ku jäi katsomatta. :kieh: Mihin aikaan se tulee, tuleeko se joka perjantai vai miten?

 

Hitsi ku jäi katsomatta. :kieh: Mihin aikaan se tulee, tuleeko se joka perjantai vai miten?

kato subin nettitv:stä

 

Hitsi ku jäi katsomatta. :kieh: Mihin aikaan se tulee, tuleeko se joka perjantai vai miten?

kato subin nettitv:stä

Kiitos vinkistä! =)

 

Outo synnyttäjä, väkisin veti jalkoja ristiin. Olis laittanut ne ristiin vähän aijemmin...