Stressittömät yrittäjät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja R-Emmi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

R-Emmi

Vieras
Hih, kuulostaapa otsikko joltain ihan muulta kuin vauvapalstaan kuuluvalta...

Mutta asiaan:

Olen lueskellut noita ketjuja ja hämmästynyt kuinka ""vaikeaa"" ""lapsen hankinta"" voi olla. :-) Siis lasketaan kiertoja, jännätään kokoajan alkaako menkat vai ei, heilutaan ovistikkujen kanssa... Itse kokisin tuommoisen ""lapsen teon"" aikamoisen stressaavaksi touhuksi. Haluaisinkin nyt kysellä, että onko täällä ketään, joka vauvakuumeilee, mutta ei varsinaisesti kokoajan yritä saada lasta (mm. mittaa lämpöjä jne.)? Tällä siis tarkoitan sitä, että ehkäisyä ei käytetä ja asioiden annetaan tapahtua jos ovat tapahtuakseen. Nyt toivon, että kukaan ei tästä ilmaisustani pahastu, jokainen tyylillään! ;-) Kyselempähän vaan, että harjoittaako kukaan muu enää tämmöistä stressitöntä, tapahtuu kun on tapahtuakseen -""yrittelyä""?
 
Käsi ylös. Olen ainakin vielä stressitön yrittäjä, samoin mies. Okei, vasta aloitettiin äskettäin ""yrittäminen"" eli ts. rakastellaan samaan tahtiin kuin aiemminkin, nyt vain ilman ehkäisyä.
Tietty sitä on tietoinen tärppipäivistä yms, mutta ihan normaalisti sitä silloinkin rakastellaan. En esim. jää makailemaan jalat ylhäällä tms. Tulee jos on tullakseen.
Voihan se olla että muutaman kuukauden yrityksen jälkeen kärsimätön luonteeni saa ylivallan ja alkaa vouhotus=)
 
Samanlaisten tuntemusten perään itse asiassa itsekin kyselin taannoin ketjussa ""Jalat maassa odottelijat"". Sinne sain kyllä ihan hyviä vastauksia, käy lukemassa! Tais olla niin, että stressi lisääntyy, kun ei vauvaa ala yrityksestä huolimatta kuulumaan.

Mutta stressittömäksi ilmoittaudun minäkin. En ainakaan vielä jaksa kauheasti hössöttää ja paineilla tämän vauva-asian kanssa. Kuitenkin elämässä on nyt muutakin: kaunis kesä, ihana mies ja lomakin tulossa!

Tällä hetkellä odottelen viikonloppua - menkkaoireilta vaikuttaa, joten uusi yritys reilun parin viikon päästä - saa taas harrastaa hyvällä syyllä paljon seksiä :)
 
Eiköhän se kaikilla tai ainakin suurimmalla osalla ole juuri tuollaista aluksi. Harva varmaan alkaa lämpöjään mittailemaan tai ovistikkuja käyttämään heti ensimmäisistä yrityskierroista.

Mekin vain jätimme ehkäisyn pois, emmekä varsinaisesti alkaneet totiseen vauvatehtailuun keväällä 2004. Tilanne sama kuin teillä nyt. Alkuaika meni oman kropan toimintaa ihmetellessä, kun aloitti palautumisensa pillereiden jälkeen. Täysin stressitöntä siis aluksi, mutta kun reilun puolen vuoden jälkeen kierrot vain venyivät ja venyivät, eikä tulosta syntynyt, alkoi väkisinkin miettiä, onko hormoneissa jotain häikkää. Ja olihan niissä! Eikä se lapsi siinä tilanteessa tule ""kun on tullakseen"" ilman apuja, vaikka kuinka olisi stressaamatta. Esim. ovistikut voivat aika hyvin kertoa, tapahtuuko ovista edes. Itse esim. en ovuloi ja sehän me biologiasta tiedetään, mitä se lisääntymisen kannalta tarkoittaa.

Hyvä tietysti, jos joku osaa vuosia olla lunkisti, vaikka raskaus ei alkaisikaan. Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että ei tutkituta itseään jonkin ajan kuluttua. Kun ""kaiken"" on todettu olevan kunnossa, voi asian taas yrittää unohtaa ja antaa luonnolle aikaa toimia.

Vieläkin siis täällä... Lämpöjä en mittaa, jokaista nipistelyä en luule raskausoireeksi jne.
 
Samaa mieltä. Ei kukaan alussa rupea mittailemaan tai tikuttelemaan.. kun/jos vauvaa ei ala kuulua. Alat ainakin alitajuisesti (jos et tietoisesti) pikkuhiljaa herätä ajatukselle, että jospa minussa tai miehessä olisikin jotain vikaa... sehän kun ei ole välttämättä iästäkään kiinni.

Tikutus on niitä ensimmäisiä juttuja, jota haluaa varmuudeksi kokeilla, vaikka eihän sekään koko totuutta kerro. Sitten, jos ei vaan vieläkään vauvaa kuulu, haluaa tutkia muutakin. Se on varmaan aika luonnollista. Ja tyhmäähän on esimerkiksi viisi vuotta vaan yrittää ja yrittää, jos vika olisikin vaikkapa hormonivajeessa, joka on aika helposti korjattavissa.

Nii-in. Ei kenelläkään tulisi heti mieleen, että voisi olla jokin ongelma. Sitä kuvittelee, että heti pillereiden jälkeen tulee tietenkin raskaaksi, ""kun kaverikin tuli."" On jotenkin olevinaan niin voitokas olo. Eikä siinä tietenkään mitään..
Mikään ei ole kuitenkaan näissä asioissa varmaa, tai yksinkertaista.
 
Kiitokset vastauksistanne! :-) Tiedostan kyllä erinomaisen hyvin, että joskus lapsi ei tule ""noin vain"". Lähipiirissä on muutamia kipeitä lapsettomuusasioita, joista osassa onneksi vuosien jälkeen lapsettomuus on päättynyt ""lapsellisuuteen"". :-)

Ja kuten sanottua: En paheksu ollenkaan ovistikkujen jne. kanssa puljaajia, ymmärrän kyllä! Halusin vaan esille sen, että onko täällä muita ""stressittömiä"", sillä ovistikut, kiertojen laskemiset, nipistelytuntemusten pohdiskelut jne. ovat aika valta osa tätä palstaa. Ajattelin jo hetken itseäni kummajaiseksi...
 
Hei vaan!

Myös minä ilmoittaudun tänne stressittömien ketjuun, kirjoittelin juuri samasta aiheesta tuolla +-30 ketjussa! Tarkoitus olisi siis lähiaikoina jättää pillerit pois ja katsoa mitä tapahtuu..

Lueskelin noita viikkoketjuja, enkä edes ymmärtänyt kaikkia lyhenteitä ja ilmauksia, joita siellä käytettiin.. Ehkä ne tulevat tutuiksi ajan myötä, mutta tässä vaiheessa en halua vielä katsella päiviä kalenterista vaan mennä ihan fiilispohjalta ja yhteisten toiveiden mukaan.

t. toinen kummajainen ;)
 
Mullakin tulee ""kummajaisolo"" usein, kun näitä keskusteluja selaan. Onko jotenkin huono tuleva äiti, jos ei ole lapsen teossa 100%:sti mukana, innoissaan hihkuen jne? Ei tietenkään, mutta sellainen olo välillä tulee. Kun on tällaisen itselle uuden asian kanssa tekemisissä, on helppo uskoa, jos joku sanoo, miten asia tehdään oikein tai väärin. Onneksi kukaan ei ole sanonut mulle tällaista, mutta omassa pienessä päässään sitä aina kehittelee kaikenlaista, varsinkin, jos on erilaiset aatokset kuin muilla.

Mutta olemme varmasti yhtä hyviä potentiaalisia äitejä, vaikka lasten nimet olisi vielä valitsematta tai edes mahdollinen alkuunpanohetki selvittämättä.

Tällaisin aamuajatuksin taas... Menee välillä korkealentoiseksi... ;)
 
Heippa vielä teille ""stressittömille""; tein tänä aamuna raskaustestin, kun menkkoja ei ole kuulunut (tai olisivat jo olleet melkein ohi) ja positiivistä näytti !!??

Eli stressittä ja ilman valtavia ennakko-odotuksiakin raskautuminen onnistuu!

Leppoisia kesäpäiviä teille!
 
No varmaan onnistuu paremmin kuin stressaten.

Mutta mekin on tässä jo vuoden verran yritetty, eikä mitään oo tapahtunut. Kyllä tässä hissukseen alkaa jo miettiä, että missä vika.

Tuskin kukaan alusta saakka stressaa ja mittaa lämpöjä ym.
 
Kun meillä alkoi yritys, oltiin tosi reloja. Vähän sillä mielellä, että tulee kun tulee, ja jollei tule ollenkaan, niin ihan ok sekin.

Kun aikaa kuluu kuukaudesta toiseen, niin tokihan sitten tuntuu hyvältä testata ovulaatio jne. Mielestäni tässä ei ole nyt kyse luonne-eroista ihmisten käytöksen välillä, että toiset on vaan cooleja ja toiset ei. Mielestäni kyse on siitä, että vuosien kuluessa kuka tahansa huolestuu ja rupeaa käyttäytymään sen mukaan.

Mitä taas tulee siihen usein jo syyllistämiseltä kuulostavaan väittämään, etä älkäähän stressatko, niin sieltä se tulee...

Jos stressi/ahdistus olisi hyväkin ehkäisykeino, luuletteko että esim. Afrikassa sota -ym kriisialueilla ihmiset sikiäisivät ollenkaan? Eiköhän sodan/maanjäristyksen/nälänhädän kourissa nuo stressihormonit tuppaa nousemaan, kuten meikäläisellä, vähän eri syistä, tuolla toimiston puolella?

Joka tapauksessa, väitän, että jokainen reagoi samantyyppisessä tilanteessa melko samankaltaisesti.

Onnittelut plussaajalle!
 
Meillä esikoinen 2.v5kk poika, joka sai alkunsa ekasta kierrosta. Nyt ollaan yritetty toista puolisen vuotta. En mittaile lämpöjä enkä tarkkaile ovulaation mahdollisia oireita, touhutaankin n. 1-2 kertaa vaan viikossa, ei siis vähän väliä ;)
Täälläkin käyn vain välillä, en edes joka päivä ja voi mennä viikkokin välillä, lueskelen lähinnä muitten juttuja.

Töistä on kyllä kova stressi, jonka luulen vaikuttavan asiaan, mutta odotellaan loppuvuoteen rauhassa, jos siihen mennessä ei ole tärpännyt, niin sitten voin alkaa ottamaan selvää ovuloinko yms.
tiuhennetaan puuhastelua ;)


 
Onnea dadalle! :)



-----------------------------------------------

Tuohon erääseen viestiin viitaten: Minun kirjoitukseni ei ainakaan ollut tarkoitus syyllistää ketään ""stressaavaa"". Kaikki tyylillään! ;)
 
Ei ole kyse semmosista stressihormooneista.... vaan nykyajan ihmisen halusta suunnitella kaikki prikulleen. Ensin koulutus ja ura ja sitten vasta lapset. Sitten kun kolmevitosen korvilla aletaan tahkoomaan niin ei natsaakaan niin helpolla. Totta kyllä että vaikea sitä on olla stressaamaatta mutta koko elämänkulku tulisi ""muuttaa"". Perhearvot tärkeämmiksi kuin urakehitys, kunnon tuet kotivanhemmille jne. Naisilta vaaditaan liikaa. Näin selitän stressin jota täällä toitotetaan.

JA ne vannoo ""stressaamattomuuden"" nimeen, jotka sen ovat todenneet tai kokeneet. Monesti voidaan huomata että hei silloin raskauduin kun en kerinnyt miettiä koko hommaa tai matkalla tai uuden työpaikan kyynyksellä. Niin se vaan on. Eriasia on tietty jos on jotain vialla. Ja silloinkin näitä ihmeitä sattuu.

 
Hei !

Minulla on kaksi lasta ennestään.Olen 27-vuotta. Ekan lapsen sain tai raskaaksi tulin toisesta kierrosta, toista alettiin yrittämään niin raskaaksi tulin jo ekasta kierrosta. Näitä kahta ekaa en niin tarkkaan ollut suunnitellut yms. Mutta nyt olen kohta vuoden ollut vauvakuumeessa, kuitenkin siirtänyt juttua, koska haluan odottaa, että kuopus kasvaa ja ettei ole niin kauhean pieni, joten yritys alkaa nyt sitten tässä syksyllä. Jos ei syksyn mittaan mitään tapahdu luonnollisesti alan seurata kierotojani tarkemmin yms. En kuitenkaan näe suunnittelua ja esim. nimenkeksimistä stressinä, vaan normaalina vauvahaaveiluna. Ei se silti tarkoita etteikö olisi elämässä muutakin.

Minusta on ollut ihan järkevää suunnitella pidempään tätä kolmatta, lapsia ja itseäni ajatellen. Ja kun vuoden odottaa että alkaa yrittämään ( nyt siis mieskin vasta innostunut) niin kyllä sitä kuume kasvaa ja miettii jo niitä nimiäkin. Ja onhan niitä nimiä jo tullut kahdelle annettua. Normaalia elämää se haaveilukin on ja nimien miettiminenkin on ihan mukavaa, ei sitä niin vakavasti kannata ottaa, mietin lasteni nimiä jo pikku tyttönä. Ettekö te muka koskaan mieti mitkä olisi kivoja nimiä jos niitä lapsia joskus saa? ei kyse ole mistään vaahtoamisesta...


Mutta sitä on aina haaveet korkeella ennenkuin sitä testiä on tehnyt. Mutta onnea teille.
Olen itse yhdessä em. ketjuista. Mutta koen silti olevani stressitön ja ihan jalat maassa.
 
Täällä yksi stressaamaton yrittäjä. Yritystä on nyt takana keskenmenon jälkeen reilu puoli vuotta. Toisaalta hormoonit ovat olleet sen verran sekaisin, että jos olisin nyt raskaana, olisi se positiivinen yllätys. Hormoonitoimintani on kyllä jo parin kuukauden ajan ollut tasoittumaan päin, joten raskautumisen mahdollisuus alkaa olla jo jähes realistinen. Niin, ja hormoonilääkitystäkin kokeilin, mutta se sekoitti liikaa muita elintoimintoja, joten lopetin sen heti alkuunsa. Eli ei ole auttanut muu kuin antaa ajan hoitaa elimistö siihen kuntoon, että se on taas valmis ottamaan uuden raskauden kannettavakseen. Lääkäreiden mielestä ei ole mitään estettä raskaaksi tulemiselle, mutta tuntuu vain elimistöni olevan toista mieltä.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä