Stressiä,ahdistusta vai paniikkia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avunhuuto
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Avunhuuto

Vieras
Oireeni, alkoivat yllättäen(ollut stressaava ajanjakso, olen käynyt autokoulua jota olen jännittänyt ja pelännyt tosi paljon, myös perhesuhteissa ongelmia)

Mulle siis tuli eka semmonen levoton olo, sydän tykytteli ja huippasi ja tuli sellainen selittämätön huono-olo.
Ja tätä on nyt jatkunut jo useita päiviä, välillä tunnen oloni normaaliksi, kunnes taas tulee tuo olo.
Kuivalisin oloani, että on kuin he.vetinmoinen krapula(paitsi ei okseta)

Mulla oli myös ahdistus/paniikki juttuja reilu 2v. sitten. (en aloittanut lääkitystä, vaan juttelin ja setvin asiaa luotto ystäväni kanssa, pitkää oli huonoa, mutta sitten helpotti)
Raskaus aika ja siit eteenpäin ei ole ollut ongelmia(lapsi kohta 2v.)
Imetys on vähentynyt radikaalisti viime viikkoina.(mietin jo hormooni juttujakin, mutta ei kai ne sentään tätä tee)

Mutta tämä olo on vittumainen!!!
Välillä alan myös itkemään, että meneekö tämä elämä taas samanlaiseksi, kuin pari vuotta sitten.
Haluaisin nauttia niin lapseni kanssa kesästä ja elämästä.



 
käy juttelemassa mielenterveyskeskuksessa.
kokeile edes, jos ei auta, tai tuntuu että ei oo sun juttus, niin lopeta.

mutta pian on jotain tehtävä, ennenku asiat menee liian pitkälle!
:hug:
 
Siiloin 2v. sitten kävin keskustelemassa siis terapiassa, mutta ei siitä mitään apua ollut.
Ihan sama että oisin yksikseni puhunut.

Mutta mitä tämä nyt on?
Yritän vain löytää keinoja että saisin itse jotenkin helpotettua oloani.
 
no mulla on ainakin semmosia huonoja ja hyviä vaiheita. eli joskus on helpompi joskus ei. en osaa sanoa mikä siihen vaikuttaa.

asioiden kirjaaminen ylös auttaa kyllä, jos vaikka päiväkirjan alottaisit. tiedän, vähä noob neuvo, mutta en osaa just nyt muutakaan.onhan niitä kaikkee dr.phil neuvoja joissa joka päivä kirjataan niin ja niin monta hyvää asiaa, mutta ite en oo kokeillu, niin en osaa sanoa miten hyvä sekään on :/

kyllä asiat järjestyvät aina loppujen lopuksi. elä päivä kerrallaan äläkä turhia murehdi. vaan tee jsut niinku haluatkin, eli nauti lapsestasi ja joka ikisestä hetkestä hänen kanssaan.
 
Juu naatitaan, naatitaan :)
Kunhan saisin tämä krapula olon katoamaan...
sydän tykyttelee, huippaa, pyörryttää vaikken oo 2 vuoteen viinaa juonu..heh, heh
Onneksi on edes huumori tallella.
 

Yhteistyössä