Stressi ja painonnousu

[ahdistunut]

Paino nousee ja ahdistaa ihan hirveästi.
Pudotin painoani pari vuotta sitten reilusti (noin 25kg). Nyt siitä painosta on tullut takaisin 15 kg ja tuntuu, että paino vain nousee.

Tiedän mitä pitäisi tehdä, jotta se paino tippuisi, mutta tänäkin aamun taas repsahdin.

Unohdin eväistäni salaatin ja päätin kaupasta hakea porkkanaa eväiden kaveriksi. Päädyin ostamaan 100g suklaalevyn ja pandan duello-omena-valkosuklaa-lakua.
130g lakupussin söin 5min sisään ostamisesta ja 100g suklaakin oli tuhottu tunnin päästä ostamisesta.

Terveellinen aamupala jäi syömättä ja odottaa nyt syöjäänsä (ajattelin syödä sen välipalaksi).

Ahdistaa aivan hirveästi.
Suklaan syömisen jälkeen lähdin oksentamaan ja oksensin niin paljon suklaata pois kun vaan pystyin.

Jostain syystä minua vaivaa paniikki kun ajattelenkaan diettiä tai herkkujen syömättä jättämistä. Mitä enemmän ajattelen diettiä, sitä enemmän minun tekee mieli karkkia, sipsiä, roskaruokaa...

Päätän kokoajan, että huomenna en enää syö herkkua... tänään vielä viimeisen kerran ostan karkkia tai herkkuja...

Kertokaa minulle mitä minä teen???!!! Millä tämä kierre katkeaa?!

 

["eev"]

Sä syö johonkin muuhun kuin nälkään. Mikä se syy voisi olla?

 

[ahdistunut]

Olen tunnesyöppö kyllä ja syön varmaankin ahdistukseeni. Ahdistus painonnoususta ajaa syömiseen ja hyvin negatiivinen oravanpyörä on valmis.

Paino nousee tällä hetkellä hurjaa kyytiä, 4-5kg/kk.

Paino on noussut kokoajan kiihtyvää vauhtia tuolta keväästä alkaen. Oletan sen alkaneen työpaikalla tapahtuneiden muutosten vuoksi, jotka lisäsivät hurjasti painetta minulle.
Silloin arkirutiinit, jotka syntyivät painonpudotuksen aikana rikkoutuivat ja tilalle on enemmän ja enemmän tullut vain syöminen.

En ihan vielä ole samoissa mitoissa, kuin mistä lähdin, mutta tätä vauhtia siihen ei mene enää kauaa.

Olen kyllä tällä hetkellä hormonilääkityksellä (lapsettomuus) ja työstressi kasvaa kokoajan, mutta en silti kestä sitä, että olen pian sairaalloisen ylipainoinen...

Olin niin onnellinen vielä 15 kg sitten (viime keväänä).

Millä pysäyttää tämä syöksykierre?
Onko ainut mahdollisuus lähteä terapiaan tai jonnekin psykologille juttelemaan?

Lapsettomuus on ollut vuosikausia painamassa ja hoitojakin on tehty useamman vuoden ajan (tuloksetta). Onkohan tässä nyt kyseessä enemmänkin minun päävaiva ja voiko tästä selvitä ilman, että joku katkaisee kierteen?

Entä jos käynnissäoleva lapsettomuushoito onnistuu ja tulen raskaaksi, pystynkö raskausaikana mitenkään pääsemään tasapainoon?

Vuosien stressi, pettymykset, paineet, onnistumiset ja etenkin viimeaikaiset epäonnistumiset tuntuvat nyt kaikki hyökyävän päälle.

Mitä teen?