stressaantunut
Olen jo 38 v, kahden lapsen äiti, enkä vieläkään tiedä, mitä teen isona. Tähän mennessä olen suorittanut (onneksi) yhden tutkinnon loppuun, jonka jälkeen aloitin toista. Se jää kuitenkin minusta riippumattomista seikoista pakostakin kesken. Olen yrittänyt hakea töitä keskeneräisten opintojen alalta, mutta se ei onnistu. Olen jopa keksinyt varasuunnitelman B jota alan syskyllä pakosta toteuttamaan. En kuitenkaan ole vakuuttunut, onko se sitten sitä mitä oikeasti haluan. Olen kuitenkin jo liian vanha vaihtamaan koko ajan suunnitelmia.Väsyttää tällainen päättämättömyys. Onneksi mies jaksaa tukea.