Stressaannun vieraista

[Rättipoikkiväsy]

Tykkään, että meillä käy vieraita, mutta mutta... Olen ihan kamala stressaamaan aina kun vieraita on tulossa. Koko asunto on siivottava lattiasta kattoon ja kahvipöytään on oltava vaikka mitä hienoa tarjottavaa. Yllätysvieraita en ota vastaan ollenkaan, en avaa ovea. Muutenhan heille voisi paljastua, että joskus on lelut levällään ja jääkaappi melki tyhjä.

Eilenkin meillä oli vieraita grillamaassa ja koko päivä meni siivotessa ja ruoanlaitossa/leipomisessa. Tänään olenkin ollut ihan sippi, mitään en ole jaksanut tehdä. Mies aina ihmettelee, mutta osallistuu kiltisti "työleiriin". Hänelle kun riittäisi, että vieraiden eteen isketään paketti Marie-keksejä ja sillä selvä.

Ärsyttää itseänikin tämä hösääminen ja se, että aina pitää vierailut sopia etukäteen. Siis jokin neuroosihan se tämäkin on, osittain lapsuudenkodissa opittu juttu.

 

[vieras]

Melkein sama mullakin. On lähestulkoon katastrofi, jos ei ole itse leivottua kahvileipää kahvipöydässä. Mutta oven avaan myös yllätysvieraille. Mutta sitten kauheat selitykset, miksi on keksipaketti pöydässä. Yleensä leivon aina pakkaseen, äkkitilanteiden varalle

Ja puhdasta tahtoisin olevan. Yleensä on siivottu ja järjestelty ennen vieraita. Nyt lapsen myötä olen löysännyt pipoa.

Ja joo, lapsuudenkodista opittu malli, ei niinkään kiva malli minusta...

 

[täydellinen kotirouva]

Mä olen, tai olin, vähän samanlainen. Mutta sitten kävi pari kertaa niin, että yllätysvieraille olikin pakko avata ovi (mm. mies toi kerran töiden jälkeen pari työkaveria kahville, arvaa olinko raivona) ja huomasin että oikein hyvin meni silti, vieraat viihtyi ja kehuivat että meillä on kotoista, ja meillä itselläänkin oli kivaa. Huomasin siis että vähemmälläkin stressaamisella pärjää ja nykyään on paaaaaljon rennompi emäntä.

 

[ap]

Voi kun mäkin haluaisin löysätä pipoa tämän asian suhteen, mutta kun en vaan pysty. Mies tietää, että saan hepulin yllätysvieraista, joten hän ei ketään tuo meille "ilman lupaa". Kehtaanko edes tunnustaa...meidän ovella on joskus käynyt kääntymässä myös miehen kaukaa matkustaneita sukulaisia, kun eivät älynneet ilmoitella tulostaan etukäteen ja meillä koti oli minun mittapuuni mukaan kuin pommin jäljiltä. En sitten avannut ovea...

Voi kun sitä osaisikin/jaksaisi pitää kodin aina siistinä, sitten voisi avata oven kenelle tahansa. Taaperon ja vauvan kanssa en millään saa pidettyä sellaista siisteystasoa yllä jatkuvasti, vaikka siivoilenkin päivittäin. Pakastimeen en voi leipoa, enkä kaappiin ostaa varuilta herkkuja, koska syön ne aina itse. Tämä on kyllä ihan sairasta...