STERILISAATIO??

Mitä ootte mieltä Sterilisaatiosta yhtenä ehkäisyn vaihtoehtona??
Olen sen verran hajamielinen ja asioista unohteleva, etten aina vaan muista ottaa e-pillereitä ja siksi se vaihtoehto on epäluotettava minulle.

Ihon alle laitettavista kapseleista olen myös tietoinen, ja se vaihtoehto voisi olla minulle juuri se oikein, mutta ne vaan ovat niin kalliita, ettei minulla ole varaa niihin, valitettavasti. Kelakaan ei ilmeisesti korvaa niiden aiheuttamista kuluista mitään, vai olenko väärässä?

Kierukkaa en halua edes ajatella, ajatuksena jo tosi karmea, että sisälläni olisi jokin vekotin..ei ei!!

Vaahdot, kortsut ja ehkäisyrenkaat ovat sikäli myös aika epävarma ehkäisymuoto, koska ovat ""hankalia"" ja aina niitäkään ei vaan joko muista tai haluais käyttää, tutun ihmisen kanssa varsinkaan.

Siksipä olenkin alkanut miettiä tuon sterilisaation mahdollisuutta kohdallani...
Eikö siinäkin ole kahdenlaista vaihtoehtoa:
joko nipistää munanjohtimet jollain klipseillä kii, lievempi, tai katkaista ne kokonaan, se lopullinen vaihtoehto??
niin olen ymmärtänyt.
Munasarjoja en halua poistettavan.

Mitä tuosta klipsi-jutusta sit voi seurata, millaisia hormonaalisia oireita tulee jne??
Miten tuo toimenpide tehtiin, nukutuksessako vai?
Onko iso toimenpide? Riskejä?
Mitä maksaa yksityisellä/kunnallisessa sairaalassa?

Suuret kiitokset kaikille asiallisesti vastaamaan vaivautuneille jo etukäteen!

 

En nyt puhuisi sterilisaatiostaa minään VAIHTOEHTOISENA ehkäisymuotona. Sitä kun ei sitten enää pysty mitenkään vaihtamaan.

Ei ole olemassa mitään ”lievää” sterilisaatiota klipseillä, vaan aina on kyse lopullisesta ratkaisusta. Sitä ei siis lähdetä purkamaan, tai kaipa niitäkin ratkaisuja on tehty, mutta sitä en tiedä miten hedelmöityminen tuolloin onnistuu. Eikä ko. toimenpidettä siis tehdä ollenkaan idealla että ”tulet sitten tänne takaisin, niin puretaan koko operaatio, jos tuletkin myöhemmin toisiin aatoksiin”.

Vatsanpeitteiden kautta tehtävässä operaatiossa munanjohtimet suljetaan klipseillä, jotka jäävät siis sisääsi. Päiväkirurgiassa tehdään ja samana päivänä pääsee siis jo kotiin. Pari päivää alavatsaa voi arastella mutta muuten ei mitään sen kummempaa. Navan alle jää sentin mittainen pikkuarpi muistona.

Joten jos lapsilukusi on täynnä (lääkärien mukaan muistaakseni 3 lasta) ja olet yli 30-vuotias, niin juttele ihmeessä lääkärisi kanssa asiasta.
Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa sterilisaatiosta. En ole katunut.

 

Hei,
itselleni tehtiin sterilisaatio 9 vuotta sitten. Olin silloin 30 vuotias kolmen pienen pojan äiti. Olimme saaneet kaksoset vuosi sitten ja haaveissamme aina oli ollut vain kaksi lasta, joten päädyimme sterilisaatioon helpoimpana vaihtoehtona.
Eräälle tutulleni oli tehty sama toimenpide vuosia sitten ja hän aina oli kehunut sitä vaihtoehtoa, joten varmaan se helpotti päätöksen tekoa.
Itse toimenpide tehtiin päikallisessa sairaalassa kevyessä nukutuksessa ja kotiin pääsi samana iltana. Olo oli vähän hutera pari päivää johtuen varmaan osaksi nukutuksesta ja tähystyksessä käytetystä ilmasta vatsaontelossa. Minulle laitettiin klipsit munajohtimiin ja siellä ne varmaan vieläkin ovat, sillä vain pari kertaa olen epäillyt raskautta, kun kuukautiset ovat olleet myöhässä.
Vuosia myöhemmin kuukautiset muuttuivat todella runsaiksi, joten minulle jouduttiin jatkuvan anemian takia tekemään kohdun lämpöpallohoio ja olin vähällä menettää koko kohtuni viikkoja jatkuvan vuodon seureuksena. Vuoto saatiin onneksi loppumaan lääkityksellä ja sen jälkeen kuukautiset ovat olleet normaalit jopa niukat ja vuoto säännöllistä. Runsas vuoto johtui todennäköisesti suvun naisten tyypillisistä runsaista vuodoista ja lievästä endometrioosista. Sterilisaation osuus ed.m. tapahtumaan on vain arvailujen varassa.
Olen ollut todella tyytyväinen ja seksielämä on ollut helpompaa ilman jatkuvaa huolta ehkäisystä. Näillä kokemuksilla päätyisin samaan ratkaisuun nyt jo yli nelikyppisenä, sillä vauvakuume ei ole yllättänyt vuosien aikana. Aviopuolisokin on pysysnyt samana, joten kokemusta uuden suhteen aiheuttamasta perheen perustamisvietistä ei ole.

Toivottavasti tämä helpottaa pohtimaan omaa tilannettasi!

 

Muista, että sterilisaatio on (lähes) lopullinen ratkaisu!!! Sen purkaminen on hankalaa ja epäonnistumisen mahdollisuudet ovat suuret. Se voidaan tehdä myös miehelle, jolle operaatio iisimpi. Sterilisaatiota kannattaa miettiä vasta siinä vaiheessa kun lapsia ei enää tee.

Minulle tehtiin sterilisaatio 3 viikkoa sitten ja olen 40v ja lapsiluku täynnä.

Sterilisaatio tehtiin päiväkirurgiassa. Nukutuksessa, napaan pieni viilto ja ensin maha punpattiin täyteen ilmaa, jotta saatiin hyvä näkyvyys munanjohtimiin. Tähystysputkella vietiin klipsit munanjohtimeen. Avustaja hoitaja häärii jalkopäässä, tekee alapääpesun ja pitää kohdunkaulasta kiinni instrumentilla ja samalla heiluttelee kohtua. Vatsasta päästetään ilmaa pois ja tikki napaan. Napa muuten näyttää koomiselta sen jälkeen. Kaikki ohi nopeasti n. puoli tuntia, kun olet jo heräämössä. Leikkaus on siis pieni ja helppo. Kipuja saattaa olla haavan alueella viikonkin verran.Maha on turvoksissa useamman päivän. Minä kuljin väljissä verkkareissa viikon verran, koska farkkut eivät menneet kiinni.

Operaatio ei tuo mukanaan minkäänlaisia hormonaalisia muutoksia ja menkatkin tulevat ja menevät.

Maksoin juuri eilen laskun, 72£. Sairaslomaa sain 3pvää.

 

Kiitoksia tiedoistanne.
Täytyy nyt miettiä tätä asiaa kunnolla ja vielä ajan kanssa etten ryhdy hätiköityihin ratkaisuihin, ettei tarvi katua myöhemmin.
Itelläni kyllä jo yksi lapsi ja en ole vakisuhteessa eikä näköpiirissä ole ketään varteenotettavaa tulevaa ""isukkia"", joten sinänsä ois helppo ratkaista tämä nyt tällä hetkellä.
Yhtenä ajatuksena mulla pyörii mielessä koko ajan alitajunnassani sekin mitä eräs selvännäkijä sanoi mulle vuosi pari sitten, ettei mulle tulee enää enempää lapsia...
Senkin vuoksi ajattelen, et mikä ettei sitten, jos hän onkin oikeassa.. ja kun mulla ei ole vauvakuumetta ollu sitten ton ekan vauvani jälkeen, niin siksikin miettiny et mahdanko niitä enää lisää halutakaan..ja kun ei sellaista ihanaa miestä ole kohdalleni enää kävellyt joka olisi vienyt jalat altani ja olisi saanut minut haluamaan lasta hänen kanssaan niin...
monia ajatuksia siis mielessä risteilee ja kamala epävarmuuskin koko ajan ton ehkäisypuolen kanssa.
Jokin hyvä ehkäisymuoto olisi keksittävä, josta ei seuraisi painonnousua eikä noita pirullisia mielialavaihteluita ym. psyykkisiä seuraamuksia, niitä ei kukaan kestä.

Olisiko kellään mielessä jokin hyvä vaihtoehto minulle???

 

Jos oikein selvännäkijä sanoi ettei sulle tule enää lapsia, niin ethän sä edes ehkäisyä enää tarvitse!

Jos sun päätös on luokkaa ""mahdankohan enää lapsia haluta"" tai että tällä hetkellä ei ole isäehdokkaita näköpiirissä, älä missään nimessä hanki sterilisaatiota.

Saako udella, miksi sä tarvitset jatkuvaa ehkäisyä, jos ei ole vakimiestäkään? Kyllä satunnaisten tuttujen kanssa on se kortsu paras vaihtoehto.

 

Alkuperäiselle;
Jos et ole vakisuhteessa miksi vaivaat päätäsi ehkäisy asialla? Sinun tapauksessa kaikista paras vaihtoehto tällä hetkellä on tietenkin kortsu, joka irtosuhteissa suojaa myös taudeilta.

Minä kyllä suhtautuisin hieman epäilevästi tuollaisiin ennustuksiin, ettet enää tee lapsia. Mitä jos tapaat sen ihanan miehen, joka haluaa kanssasi lapsia? Sanotko hänelle silloin, ettet saa ennustajan mukaan enää lapsia? Mitähän kaveri mahtaa ajatella?

Ennen sterilisaatiota käytimme kortsua ja apteekista saatavia ehkäisypuikkoja (vaahtoa), joka ei ole hormonaalinen ehkäisy. Jos e-pillereritä ei halua/voi syödä, kannattaa kokeilla myös laastaria tai rengasta. Niissä on vähän hormoonia.