spinaalipuudutus

[elokuinen]

Olen synnyttänyt useamman kerran ja nyt on elokuussa aika saada tyttö-vauva.
Kävin oys:ssa pelkokeskustelussa, koska tuntui koko alkuraskauden, että en varmasti synnytä tätä alakautta vaan sektiolla.
Synnytyksissäni aiemmin en ole saanut/ edes tarvinnut kipulääkettä. Ponnistusvaihe on se mitä eniten pelkään. Aiemmissa ponnistusvaiheet 1-10min.
Nyt olen kuitenkin aivan turvallisella mielellä menossa alatie synytykseen. Kuulin tuossa keskustelussa sekä kätilöltä, että lääkäriltä spinaalipuudutuksesta.
Se on kuulemma puudutus, jonka vaikuttaessa ponnistusvaihe on kivuton!
Kokemuksia?

 

[MÄSSÄILY]

Näin on, että se on kivuton. Olen itse synnyttänyt 2 viimeisintä lasta ( 99 ja 02 ) spinaalin avulla. täydellinen puudutus. Synnytykset ovat edenneet todella pikavauhtia. ja vielä tuni synnytyksen jälkeen kun kohtua paineltiin, niin en tuntenut kipua. suosittelen. :hug:

 

[nopo]

Mulla oli myös esikoista tehdessäni spinaalipuudutus ja sitä täytyy kyllä kehua. Vaikutus alkoi välittömästi ja vei tosiaan kaiken kivun. Mutta mutta.. se vei multa siten myös kaiken ponnistamisen tarpeen ja tunnonkin totaalisesti. Loppuviimeksi supistuksia jouduttiin ryhdittämään oksitosiinilla, kun hommasta ei olisi tullut muuten mitään.

Siltikin mä suosittelen spinaalia lämpimästi. Tälle tokalle aion myös spinaalia pyytää. Nyt kun on yksi pukattu maailmaan, niin josko sen seuraavan ponnistaminen maailmaan onnistuisi, vaikkei tuntoa olisikaan.

 

[Juhannusmamma]

\

Vaikutus alkoi välittömästi ja vei tosiaan kaiken kivun. Mutta mutta.. se vei multa siten myös kaiken ponnistamisen tarpeen ja tunnonkin totaalisesti.

Mulla myös tällainen kokemus, eli puudutusvaikutus oli tehokas, mutta ponnistusvaiheessa olin aivan pihalla suunnasta ja ponnistushetkestä, vaikka ennen spinaalia, kun olin "koeponnistanut", niin kätilö kehui hyvää suuntaa.

En oikein tiedä, haluaisinko seuraavassa synnytyksessä spinaalia... Ainakin se hetki täytyisi miettiä tarkkaan?!

 

[aimai]

vastaava kokemus minullakin. musta on videokuvaa kun makailen avautumisvaiheen lopussa rennosti pedillä, silmät vähän harittaa, hymyilen ja juttelen mukavia ja supistuskäyrä piirtää vuoristomaisemaa. ponnistaminen olikin sitten aika hankalaa sen tunnottomuuden takia ja lopulta ottivat imukupin apuun, kun en ensikertalaisena ymmärtänyt minäkään niitä suuntia.
MUTTA, nyt kuvittelisin että jo tämän yhden kokemukseni perusteella olen seuraavalla kerralla taitavampi enkä niin hukassa enää, ja saattaisin hyvinkin toivoa spinaalia.

 

[hippu]

Juu, spinaalipuudutuksen sain ja toista kertaa en halua sitä missään nimessä.

Vei kivut täydellisesti, mutta myös kaiken tunnon. Takapuoli ja jalkapohjat menivät tunnottomiksi. En pystynyt virtsaamaan vaikka rakko oli täynnä, ei tullut mitään ulos. En tuntenut mitään supistuksia ja kun olisi pitänyt ponnistaa, niin piti katsoa käyrältä "ai, nyt tulee supistus" ja yrittää ponnistaa. Ponnistusvaihe pitkittyi ja pitkittyi spinaalin vuoksi ja sektio oli lähellä. Jouduttiin laittamaan oksitosiinitippa ja lopulta se meni maksimiannoksella. Lääkäri kävi kymmenen minuutin välein katsomassa tilannetta. Ponnistusvaihe kesti 1h 45min.

 

[äiti69]

\

\

Vaikutus alkoi välittömästi ja vei tosiaan kaiken kivun. Mutta mutta.. se vei multa siten myös kaiken ponnistamisen tarpeen ja tunnonkin totaalisesti.

Mulla myös tällainen kokemus, eli puudutusvaikutus oli tehokas, mutta ponnistusvaiheessa olin aivan pihalla suunnasta ja ponnistushetkestä, vaikka ennen spinaalia, kun olin "koeponnistanut", niin kätilö kehui hyvää suuntaa.

En oikein tiedä, haluaisinko seuraavassa synnytyksessä spinaalia... Ainakin se hetki täytyisi miettiä tarkkaan?!

Kuin myös - toista kertaa en spinaalia ottaisi. On niin vaikea ponnistaa, kunei tunne mitään eikä tiedä suuntaa!

 

[elokuinen]

Kiitos jokaiselle vastaajalle!
Minun ponnistutvaiheen pelko on niin valtava, että uskokaa tai älkää, nuokin viestit, joissa ei tykätty tunnottomuudesta vain vahvistavat minua. Koska minulla on useita synnytyksiä, uskon, että eköhän se suunta ponnistukselle löydy. =)
Eli, nyt tuntuu, että mieluummin tunnottomana kuin se valtava pistävä ja repivä kipu!
Lämmintä kesää kaikille!

 

[jonnu]

Mä sain spinaalin ku tein kuopuksen.Mutta mulal sattui niin että se spinaalin vaikutus loppui ennen ponnistusvaihetta...Eli siitä ei ollut enää apua siinä vaiheessa ja sitä kun ei voinut kuulemma antaa lisää..

 

[tinskuti]

Mulla ei oo kokemusta, mutta kaveri sai spinaalin kun teki toista lastaan. Kehui muuten hyväksi, mutta laittokohta ei meinannut umpeutua ollenkaan ja alkoi tihkuttamaan selkäydinnestettä. Kaverillani oli järjettömät pääkivut, joutui käymään uuden keikan sairaalassa kotiuduttuaan. Olisivat kuulemma laittaneet veripaikan, jos reikä ei olisi mennyt kiinni. Tämäkin varmasti yksilöllinen juttu!

 

[Toffee]

Mulla oli epiduraali joka vastaa varmaan tuota spinaalia - kovasti pelkäämäni ponnistusvaihe (juuri se repeämisen tunne pelotti kamalasti) sujui täysin tunnoitta, ja ekakertalaisena sain ponnistettua nelikilosen vauvan suht nopsaan ulos - suosittelen joko spinaalia tai epiduraalia niin että puudutetta saa lisätä tarpeen mukaan loppuun asti

 

[Holly]

Mulle laitettiin minispinaali ja totta, ponnistus vaihe oli täysin kivuton, eikä vaikutuskaan kerennyt loppua.
Kätilöt jopa kysyivät koko ajan että joko ponnistat, ne ei nähny kasvoista mitään kun ei kipujakaan ollut ja äiti on aina sanonu että älä ponnista kasvoillasi