Aloitin työt helmikuun alussa. Ennen sitä kävimme tyttären kanssa tutustumassa tulevaan pieneen yhden ryhmän päiväkotiin. Aluksi niin, että ulkoiltiin uusien kavereiden kanssa. Siitä pidennettiin vähitellen päiviä neljätuntisiksi ja lopuksi tytär oli muutamana aamupäivänä itsekseen hoidossa. Sujui oikein hyvin, aamu-itkua lukuunottamatta. Tyttö ehti olla kaksi kokonaista päivää hoidossa ilman suuria ongelmia, kunnes tuli kipeäksi ja hoitoon tuli kokonainen viikon tauko.
Nyt kun taas aloitimme päiväkodissa, on se ollut neidille pelkkää tuskaa. Aamulla heti, kun silmät aukeaa alkaa itku ja surkuttelu. "Ei mennä päiväkotiin", "ei pueta päälle", "älä jätä mua sinne yksin", jne. Ja suru on valtaisa, kun tyttö jää hoitotädin syliin. Päivät ovat sitten kuulemma yhtä itkuisuutta. Välillä jaksaa vähän aikaa leikkiä ja touhuta, mutta sitten taas ihan kesken kaiken alkaa itku ja äidin ja isän perään kysely. Ja kaikki "vaihdot" ovat myös ongelmallisia. Eli kun ruvetaan pukemaan ulkovaatteita, tullaan takaisin sisään, siirrytään päiväunille jne. Päiväunet nukkuu kuulemma hyvin, koska on niin uupunut koko aamupäivän itkemisestä. Ja kun menen häntä hakemaan alkaa itku taas (mikäli ei jo valmiiksi surkuttele).
Onko muilla ollut tälläistä ja jos on, niin kuinka kauan se on kestänyt? Tällä äidillä nimittäin sydän särkyy ja on jatkuva pala kurkussa, kun miettii miten omalla ihanalla ja muuten niin iloisella lapsella päivä sujuu. On myönnettävä, että tämä on paljon rankempaa kun ennalta ikinä osasin olettaa.