Sokeutuva koira.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eettisesti oikein
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eettisesti oikein

Vieras
Nuori koiramme on menettämässä asteittain näköään silmäsairauden vuoksi. Miettineet kuinka sokean/huonosti näkevän koiran kanssa arki saadaan pyörimään, niin että koira kokee olonsa turvalliseksi meluisassa lapsiperheessä. Ajatus koiran lopettamisesta on hylätty jo aikaa sitten, koska kyseessä muutoin perusterve nuori elinvoimainen koira ja tervepäinen koira.

Ollaan tähdätty siihen, että koiran kanssa lenkkeillään vain rauhallisessa metsämaastossa kodin lähellä. Nyt alettu siis tahkoamaan vain tuota samaa kävelylenkkiä, kun koiralla vielä jonkinlaista näkökykyä on. Ajateltu, että sen sitten näön menetyksen jälkeen helpompi kulkea samaa tuttua reittiä. Lapsia ollaan opettu lähestymään koiraa aina pääpuolelta rauhoittavasti puhuen.

Olen tavannut perheen, jossa nuorena sokeutunut koira ja hyvin ovat koiran kanssa pärjänneet. Tosin perheessä ei pikkulapsia. Perheenä olemme hyvin varmoja päätöksestämme pitää ja elää sokeutuvan ystävämme kanssa. Sukulaiset tuntuvat kovin kritisoivan päätöstämme vedoten eläimen oikeudesta hyvään ja täysipainoiseen elämään ja luonnon valintaan. Ymmärrän kyllä asian jollakin tavalla, mutta tämän koiran ei tarvitse ruokaansa metsästää eikä henkeään puolustaan metsässä. Ja silmäsairaus ei aiheuta kipuja. Onko koiran elämänjatkaminen teidän mielestänne julma päätös?
 
Mikä sairaus kyseessä?

Meidän koiralla pannus(?) ja toistaiseksi näkö on pysynyt.. mutta ei tulisi mieleenkää lopettaa koiraa, jos se vain pärjää ilman näköakin. Kyllähän siinä muut aistit terävöityy.
 
Mä kokeilisin. Odottaisin, et näkö on menny, ja jos YHTÄÄN näyttäis, et koira lamaantuu / ahdistuu / luonne muuttuu näön menetyksen myötä, niin lopettaisin suosiolla eläimen. Mut jos se pärjäis, olis ns. oma itsensä edelleen, ja oppis toimimaan ilman näköä, niin mikäs siinä sitten.
 
Meillä oli aikoinaan berninpaimenkoira joka oli sokea. Koira oppi reviirinsä pihalla, oli irti aina ja sisällä tunsi paikat hyvin. Koira oppii kyllä siinä missä ihminenkin ja jos asteittain menee näkö niin kyllä varmaan tulee pärjäämään.
 
Sen elämälaadun näkee sitten ajanmyötä et muuttuuko se ja jos niin mihin suuntaan ja silloin arvio voi olla syytä tehdä uudelleen.

On hienoa että olette aloittaneet tuon tutun reitin tekemisen jo nyt. Tärkeää on myös säilyttää tavaroiden järjestys kotona, jotta koira ei törmäile niin helposti. Hajuaisti monesti herkistyy näkökyvyn heikkenemisen yhteydessä ja onkin äärettömän tärkeää lähestyä koiraa edestä rauhallisesti puhellen.
 
itse kyllä lopettaisin koiran kun olisi sokeutunut täysin vaikka olisi kuinka rakas ja ihana. koiran luonne saattaa muuttua sokeutumisen jälkeen arvaamattomaksi. koiraa saa seurata todella tarkkaan aluksi kun voi törmäillä seinään ja niin. minkä ikäisestä koirasta on kyse. tuollaiset on nii ikäviä asioita ja pitäisi pystyä päättämään että mitä tekee koiran kanssa. minä kyllä lopettaisin ettei koiran tarvitsisi pelkää ja olla ihmeissään kun ei enää näe.
 
Meillä 11v koira jolla molemmissa silmissä kaihi. Meillä kolme lasta ja hoitolapsia. Näkee vielä jotain, mutta saattaa kompastella jos jotain lattialla kulkureitillä. Ei vaihdeta huonekalujen paikkaa. Ulkoilee omassa pihassa. Kuulee lapset, osaa suhtautua. Jos haluaa rauhaa, vetäytyy makuuhuoneeseen omaan koriin jossa saa olla ihan rauhassa. Pärjää tosi hyvin.
 
Joskus vuosia vuosia sitten kun asuttiin vanhempien kotona, asui samassa taloyhtiössä vanhempi pariskunta joilla oli koira. Aina he kävelivät saman lenkin, olivat tehneet sitä jo ties kuinka monta vuotta, kunnes yhtenä kauniina päivänä kävelytielle oli laitettu betonipossu ja koira pamautti suoraan sitä päin, nainen oli ihan ihmeissään, no veivät koiran lääkäriin, jossa lääkäri totesi, että koira on ollut sokea jo pitkään :whistle:

Kokeilivat kotonakin, että jos siirtävät huonekalun paikkaa pamautti koiruus päin, muuten meni ihan sulavasti pitkin huushollia, oli jo tottunut siihen mistä reitit kulki =)
 
Meillä ollut 2 sokeata koiraa, eikä kyllä ole mun mielestä mitenkään heidän elämän tasoa häirinneet. 2 muuta koiraa ollu samaan aikaan ja liekö se sitten auttanut. Koirat oppivat ihmeellisesti sopeutumaan sokeuteen, niillä on kuitenkin niin hyvät muut aistit että pärjäävät varmasti :)
 

Yhteistyössä