Ei elämän oikeasti pitänyt mennä näin. Mulla on aivan ihana poika, syntynyt 03. Tänään mä heräsin siihen karmeeseen asiaan, että niin ne on vain vuodet vierineet sitku elämänpyörteissä. Herrajestas meikäläinen on jo 36-vuotias eikä pikku kakkosta näy vieläkään. Nyt on hirveä ikäkriisi siitä oonko mä jo liian vanha äidiksi ja toiseksi siksi, että milloin mä saan asiat (lähinnä raha-asiat) järjestymään niin, että voin rauhallisen mielin alkaa yrittämään sitä toista. Vai olisiko tälläisen sitku ihmisen sittenkin parempi jättää kokonaan toisen lapsen yritys... voi itku...ja elämän kevät. Tiedän, että saan taatusti hirveän hyökkäysryöpyn päälleni itsekkyydestäni, mutta näin on vain asiat. Kääk, en edes tajunnut olevani näin "vanha".