siskoja

[jouluäiti]

Hei vaan kaikille, synnytyin itse tytön ennen joulua, ja nytten olen seuraillut teidän kirjoituksia.
Sellaista vaan haluaisin kysyä, kun monet haaveilee jo siskoista ja joillekin jo tulossa, onnea vaan ,että auttaako teidän miehet mitenkä paljon , miten heillä töitä, laittavatko he myös vauvaa nukkumaan, saatteko itse aamuisin joskus nukkua???
Minulla mies auttaa esim kotitöissä , mutta tekee pitkää päivää , niin hän on itse väsynyt eikä halua edes opetella laittamaan lasta nukkumaan silloin kun on kotona illan,minäkään en ole koko aikan yötä nukkunut tai päikkäreitä,siinä tuleekin usein sanottua toiselle rumasti kun ei silti ymmärrä vaikka sanon että olen ihan väsynyt, vaikka aina sanotaan että nuku kun vauva nukkuu, mutta kun uni ei päivällä tule....Kertokaa miten teillä.Vai olenko minä ainut äiti joka on väsynyt ja jonka vauva herää n 2-3 yössä .

 

[Sama vene]

Et takuulla ole ainoa väsynyt. Noita samoja pulmia varmaan mietitään tosi monessa perheessä. Itseäkin mietityttää tämä kuvio, kun lapsi jo selvästi vierastaa isäänsä, kun tämä ei töitten takia ehdi hoitamaan yhtä lailla kuin äiti.. Toisaalta ei kehtaa toiselta kauheasti apuja vaatia jos ei itse tajua/jaksa, kun kuitenkin tekee pitkää päivää...

 

[aurinkoinen]

teethän sinäkin pitkää päivää vauvan kanssa, kyllä miestä voi ja pitääkin pyytää hoitamaan lasta kotona ollessaan! mä tein selväksi kun odotin ensimmäistä että yhdessä tämä ollaan tehty ja yhdessä myös hoidetaan...ja niin on tehtykin...mies syöttää,nukuttaa ja vaihtaa vaipat yhtälailla kun minäkin hänen kotona ollessaan...ei tarvitse edes erikseen pyytää! ja yhdessä tehdään kotitöitäkin...minä tietenki enemmän kun kotona olen!

vloppuisin toisena aamuna mies herää tytön kanssa ja toisena aamuna minä...saa kumpikin nukkua edes yhdet pitkät yöunet!

meillä mies lähtee joskus tytön kanssa kahdestaan kaupungille tai johonki muualle esim. kyläilemään!

kyllä äitikin tarvitsee unta ja lepoa ja ennen kaikkea omaa-aikaa lapsenhoidosta...ei sitä muuten voi jaksaa! tiedän itse kokemuksesta että vauvan päikkäreiden aikaan ei tuu uni ja muutenkin on paljon muuta tekemistä sillä aikaa...ja tietenki haluaa välillä istahtaa ja juoda kahvikupin rauhassa =)

aurinkoista päivää kaikille!! =)

 

[helmi]

heips!
Minä sain marraskuussa pojan ja nyt jo seuraava yllättäen tulossa. Kyllä myönnän, että hirvittää! Meillä meni alku todella huonosti koko tässä isä-vauva-jutussa. Nyt on kuitenkin tilanne parantunut huomattavasti...mutta kyllä se todella vaati silmien avausta mieheltä. Hän tekee yrittäjänä pitkää päivää ja vieläkin on hetkiä jolloin ei jaksaisi lasta yhtään. Mutta on onneksi myös tajunnut sen, että minä teen tätä 24h/vrk!
Meillä ei mies edelleenkään tee kotitöitä, mutta toki vahtii pikkuista kun pyydän...vaihtoehtona on että jääpi esim. ilman ruokaa. Kummasti motivoi! Mutta kyllä se vaati sen, että mies joutui olemaan viikon kotona ja katsomaan mitä oikeasti tapahtuu päivän aikana. On jopa huolissaan nykyään jaksamisestani. Kotityöt jätän iltaan jolloin hänen on vähän pakko olla pojan kanssa jos haluaa, että ne tulee tehtyä. Vain jotain kevyttä ja helppoa teen päivisin kuten pyykinpesua. Sillä kun ei ole niin väliä jos ne muutaman tunnin joutuvat koneessa odottamaan. Ja enne kuin oli kotona sen muutaman viikon olimme pojan kanssa poissa mummolassa jolloin hän joutui itse pitämään itsestään huolta muutaman viikon...silloin vissiin tajusi, että kannattaa pitää eukko tyytyväisenä ja auttaa niin ei tarvitse itse huolehtia sekä ruuasta että vaatteista...ja tiskeistä. Tuli sellainen pakkorako.
Pahimmillaan olin valmis lähtemään kaksistaan vauvan kanssa pois kokonaan niin kovasti otti päähän kun ei mitään apua tullut missään asiassa. Inhotti tietysti pistää kova kovaa vasten, mutta kun mikään muu ei tehonnut.
Meillä on nykyään jo niin onnellisesti asiat, että poitsu nukkuu 10-12 tuntia yöunia ja herää vain kerran (joskus harvoin 2) syömään ja jatkaa usein kiltisti uniaan heti syötyään. Kyllä helpottaa kun saa itsekin nukuttua 6-8 tuntia yössä vaikkakin kahdessa osassa.

 

[kolmas tulossa...]

Mul on kaks lasta 2-ja 1-vuotiaat ja odotan kolmatta.
Mies tekee kotona yleensä keittiöhommia,jos jotain tekee.Eli tykkää ruuanlaitosta ja keittiön siistinä pitämisestä.Muuten ei paljo kotihommia vapaaehtosesti tee.Käskettäessä kylläkin.
Lasten kans leikkii ja vaihtaa vaippoja ja joskus nukuttaa yöunille.
Kuopuksen syntyessä esikoinen heräs vielä öisin syömään pari kertaa,joten mulla oli reilun puolen vuoden ajan öisin kaksi hoidettavaa.Kahen itkuihin sai vastata ja se oli rankkaa.Välillä annoin hoitovuoron öisin miehelle,ku olin ite niin väsyny.
Nyt esikoinen nukkuu täydet yöunet,mut kuopus on viel heräilly.Yritän saada sen nukkumaan myös täydet yöunet,ennen seuraavan vauvan syntymistä,ni ei oo kahta yöherättelijää.

 

[maam]

Meillä tilanne on se, että teemme yhtä paljon kotitöitä ja osallistumme vauvan hoitoon. Palasin pari viikkoa sitten takaisin töihin. Vauva on 3 kk. Yöllä heräilee vielä syömään noin 3 kertaa. Imetän vielä öisin, että syöminen kävisi mahdollisimman helposti vauvan kannalta. Päivisin vauvaa hoitaa kotona siskoni. Muuten kuin yösyöttöjen osalta teemme mieheni kanssa tasan tarkkaan yhtä paljon töitä kotona. Onnellinen tilanne.

 

[=)]

Meillä on lokakuussa syntynyt vauva, perheemme toinen. Molempien vauva-aikana päävastuu hoidosta on ollut minun. Mieheni tekee pitkää päivää ja ei oma-aloitteisesti iltaisin auta lapsen hoidossa. Pääsen kyllä lenkille tms. halutessani, mutta vauvan iltarutiinit tuppaa siirtymään odottamaan paluutani lenkkipolulta... Vauvan vaatteista, ruoka-ajoista, mitä syö jne. mies ei tiedä tuon taivaallista. Joskun yritin opettaa, mutta totesin että pääsen helpommalla kun laitan tarvittavat vaatteet tai ruoat riviin valmiiksi.

Sekä lapsemme että mieheni ovat aamuvirkkuja, toisin kuin minä ja viikonloppuisin he antavat minulle usein mahdollisuuden nukkua pidempään. Tuntuu luksukselta herätä kun molemmat lapset on syötetty (jopa vauvan puuron keitto nykyään onnistuu), puettu ja leikkivät tyytyväisinä.

Ehkä tuo viikonloppu aamujen luksus pelastaa kokonaisuuden. Vaikka välillä kiristää pinnaa kun pitää huolehtia/tehdä kaikki, niin pieni helpotus viikonvaihteessa antaa kummasti lisää virtaa. Toisaalta ymmärrän kyllä miksi mieheni ei kauheasti osallistu, pitkät työpäivät vie veronsa ja hän nyt ei vain ole mitään huolehtivaa tyyppiä. Ja toisaalta sekin että tiedän ettei tällä ole mitään vaikutusta lapsen ja isän väliseen suhteeseen. Esikoisen kohdalla olen jo nähnyt että vaikka isä ei osallistuisikaan aktiivisesti lapsen hoitamiseen vauvana niin suhteesta voi tulla mitä parhain silti. Ja aktiivisempi rooli lapsen hoidossa voi tulla lapsen kasvaessa isommaksi, näin ainakin esikoisen kohdalla meillä kävi.

Ps. Yksi hyvä keino saada mies arvostamaan työtä jota vauvan kanssa teet on jättää hänet muutamaksi tunniksi hoitamaan häntä. Kummasti muuttuu ainakin puheet (ainakin meillä loppui sinähän olet vain kotona ja siinä sivussa vähän hoitelet vauvaa jutut) ja osalla myös teot.