Sisarusten eriarvoistaminen, oletko itse kokenut?

["vieras"]

Kokemuksia haluaisin kuulla. Miten tämä ilmenee ja millaiset ovat välit vanhempisi ja sisaruksiin?

 

[kyllä]

Olen kokenut itse ja parilla kaverilla myös kokemusta. Ilmennyt lähinnä siten, että toista on kannustettu enemmän esim. harrastuksissa, kehuttu ulkonäköä, oltu ylipäänsä ylpeämpiä toisesta/toisen saavutuksista. Lisäksi mahdollisissa riitatilanteissa vanhemmat ovat automaattisesti menneet tämän arvostetumman puolelle.
Yhteistä on myös se, että nämä arvostetummat eivät ole tätä huomanneet vaan omat sitä mieltä, että ollaan oltu oikeudenmukaisia ja tasapuolisia kaikkia kohtaan.

 

[Señora]

Meillä tätä tapahtui lähinnä isovanhempien toimesta. Minua vietiin joka paikkaan ja huomioitiin paljon enemmän kuin veljeäni. Välillä on tuntunut pahalta näin aikuisena veljen puolesta ja ollaan juteltu asiasta. Veljeni ei kuitenkaan murehdi enää asiaa, vaikka on kertonut, että lapsena se pahalta tuntuikin.

 

["vieras"]

Minä olen täyttänyt vanhempien asettamat standardit eli pärjännyt koulussa erittäin hyvin ja kouluttautunut riittävän pitkälle. Sisko pärjäsi koulussa "vain" normaalin hyvin ja hänen unelma-ammattinsa ei edellyttänyt korkeakouluopintoja, ja kyllä se näkyy vanhempien suhtautumisessa. Minä olen sen järkevä ja fiksu isosisko ja sisko on se nätti, spontaani ja luova pikkusisko, ja jälkimmäisen ominaisuudet ei juuri meidän vanhemmilta saa arvostusta.

Vaikea sanoa, oliko tätä eriarvoistamista jo ihan pikkulapsiaikana, mikä on mahdollisesti syytä ja mikä seurausta miksi minä olen kasvanut täyttämään vanhempieni vaatimukset ja sisareni ei. Ja en siis pidä omaa tilannettani mitenkään tavoiteltavana tai ihailtavana, olen lapanen, ja olisi hienompaa tehdä sitä mistä tykkää ja mistä on hyötyä koulutuksesta riippumatta eikä vatvoa sitä miten hyvänä ihmisenä ympäristö minua pitää jos olen suorittanut ne ja ne opinnot.

 

["Vieras"]

Mulla on sisko jota on mielestään kohdeltu aina väärin, huomioitu ja kannustettu vähemmän, hän on saanut vähemmän lahjoja ja leluja, ei päässyt samoille huvipuistoretkille ja harrastuksiin kuin muut ja vaikka mitä. Sama juttu koulussa ja opinnoissa, aina opettajat oli epäreiluja ja suosi muita, kaverit petti ja jätti, oli koulukiusattu ja työpaikkakiusattukin.

Mun mielestä meidän vanhemmat oli ihan tasapuolisia, kaikkia huomioitiin ja kaikki saivat mitä tarvivat ja kaipasivat. Sisko vaan aina keskittyi laskemaan sitä mitä muut sai ja mistä hän jäi paitsi unohtaen pois sen mitä hänelle annettiin. Tosi rasittavaa. Myöhemmin kun veljen kanssa näitä muisteltiin niin sisko kyllä taisi olla se joka sai kaikkea eniten.

 

["Joo"]

Isovanhemmat aikoinaan pitivät siskoa vähemmän tärkeänä kun mua ja veljeä, nyt meidän omat vanhemmat nostaa ään siskon ja hänen lapset jalustalle, en tiiä huomaamattaan vai hyvittääkseen. Mut esim. muut lapsenlapset ei oo mitään, siskon lapset osaa ja on taitavia ja nättejä ja fiksuja ja saa viettää aikaa isovanhempien kanssa...

 

["vieras"]

Sanottiin suoraan, että minusta ei ole mihinkään. Muista odotettiin tuomareita ja lääkäreitä, minusta ei mitään. Vanhempien mielestä olin ruma ja vastenmielinen tyhmyyden lisäksi.

Ei välejä vanhempiin. Vain yhteen jonkinlaiset välit.

 

[rotkus]

Kai tuo eriarvoisuuden kokeminen on myös aika tapauskohtaista. Joku jo tuossa sanoikin siskon ottaneen vähnä kaikesta itseensä. Olen tätä lähipiirissäni itsekin havainnut. Tai sitten joku on vain niin vaikea luonne ettei aina haluta matkalle mukaan kun pilaa muiden ilon persoonallaan. Eihän se reilua ole mutta sitä se elämä on.