Mites teillä muilla, kellä on kaksi tai useampi lapsi, joilla ei ole niin hirmustu ikä eroa, onko samaa "vaivaa" kuin meillä?
Meillä on siis tällä hetkellä kaksi lasta, kolmannen la marraskuussa, poika 4 vuotta ja tyttö 1,5 vee, eli ikä ero on noin 2,5 vuotta. Ja tappelut ovat joka päiväisiä, tai oikeestaan joka tuntisia paitti yöllä kun nukutaan, heh heh..Oikeesti ei kyl pal naurata, koska saan olla koko ajan lastemme välissä riitatuomarina. Enkä suinkaan puolustamassa pienenpää, vaan melko usein päin vastoin, tyttö kun on keksinyt että hampaathan on oiva apu isoveikan pois pelotteluun. ja avot saa lelun kuin lelun, joskus kylläkin pienenpi saa iskun veljeltään, varsinkin jos en ole näkemässä. Ymmärrän kyllä poikaamme, ei ole kivaa kun pikkusisko tulee ja sotkee juuri kivasti menevän leikin. Mutta tappeluita tulee milloin mistäkin aiheesta, halutaan juuri katsella samaa kirjaa, kuunnella eriä musiikkia,leikkiä juuri samoilla leluilla, vaikka niitä olisikin kaksi samanlaista kappaletta. silitellään eläimiä samaan aikaan ja toinen ei saisi edes koskea toisen silittämään eläimeen...jne jne....
Välillä kyllä on hetkiä, jotka pitäisi saada filmille, mutta kun kestävät vain muutamia minuutteja,luetaan yhdessä tai leikitään niin kuin enkelit konsanaan.Ne kyllä lämmittävät äidin sydäntä, mutta kun huomaavat että katselen, ni jo taas alko kinaaminen!
Joten ihmiset hyvät kertokaa loppuuko tämä koskaan?
Mitä mun kannataisi tehdä, kun tuntuu välillä että olen välinpitämätön äiti, koska en jaksa puuttua joka ikiseen riitaan, jahka se pysyy vaan kiljumisessa.
Pikkusiskokin on niin itsepäinen että ei kyllä anna isoveikalle periksi mistään hinnasta ja mä olen aika neuvoton näitten kanssa, kun vielä kaiken kukkuraksi pojalla on alkanut todella paha neljän vuoden uhma, karjuu mulle vaan pää punasena, jos menen häntä komentamaan. Että sekin vielä! Toivottavasti kaikki rauhottuu ennen kun vauva suntyy, mutta taitaa olla vain haaveilua...!! :saint:
Meillä on siis tällä hetkellä kaksi lasta, kolmannen la marraskuussa, poika 4 vuotta ja tyttö 1,5 vee, eli ikä ero on noin 2,5 vuotta. Ja tappelut ovat joka päiväisiä, tai oikeestaan joka tuntisia paitti yöllä kun nukutaan, heh heh..Oikeesti ei kyl pal naurata, koska saan olla koko ajan lastemme välissä riitatuomarina. Enkä suinkaan puolustamassa pienenpää, vaan melko usein päin vastoin, tyttö kun on keksinyt että hampaathan on oiva apu isoveikan pois pelotteluun. ja avot saa lelun kuin lelun, joskus kylläkin pienenpi saa iskun veljeltään, varsinkin jos en ole näkemässä. Ymmärrän kyllä poikaamme, ei ole kivaa kun pikkusisko tulee ja sotkee juuri kivasti menevän leikin. Mutta tappeluita tulee milloin mistäkin aiheesta, halutaan juuri katsella samaa kirjaa, kuunnella eriä musiikkia,leikkiä juuri samoilla leluilla, vaikka niitä olisikin kaksi samanlaista kappaletta. silitellään eläimiä samaan aikaan ja toinen ei saisi edes koskea toisen silittämään eläimeen...jne jne....
Välillä kyllä on hetkiä, jotka pitäisi saada filmille, mutta kun kestävät vain muutamia minuutteja,luetaan yhdessä tai leikitään niin kuin enkelit konsanaan.Ne kyllä lämmittävät äidin sydäntä, mutta kun huomaavat että katselen, ni jo taas alko kinaaminen!
Joten ihmiset hyvät kertokaa loppuuko tämä koskaan?
Mitä mun kannataisi tehdä, kun tuntuu välillä että olen välinpitämätön äiti, koska en jaksa puuttua joka ikiseen riitaan, jahka se pysyy vaan kiljumisessa.
Pikkusiskokin on niin itsepäinen että ei kyllä anna isoveikalle periksi mistään hinnasta ja mä olen aika neuvoton näitten kanssa, kun vielä kaiken kukkuraksi pojalla on alkanut todella paha neljän vuoden uhma, karjuu mulle vaan pää punasena, jos menen häntä komentamaan. Että sekin vielä! Toivottavasti kaikki rauhottuu ennen kun vauva suntyy, mutta taitaa olla vain haaveilua...!! :saint: