Sinne meni meidän volvo, ja näin se vaan aika kultaa muistot... =D

[NeitiNasu]

Laitettiin se siis tänään aamupäivällä myyntiin, ja alkuillasta se oli myyty jo, eli tosi nopeaan meni.
Mies sitten heittäytyi ihan tunteelliseksi, oli halunnut tankatakin sen vielä vikan kerran ja täällä kotona tippa linssissä selitti mulle, että "Ajattele nyt, sillä mä oon molemmat lapsenikin hakenut sairaalasta. " :heart: Mietti hetken, räjähti nauruun ja totes: "Niin, paitsi että toisen mä tosiaan hain äitis primeralla. "

Mulle ois kyllä mennyt ihan läpi, en tosiaan muista millä autolla sairaalasta on kotiin tultu. Oisin saattanut juoda sen kanssa sympatia teet, mutt se sitt meni paljastaan huonomuistisuutensa.

 

[vieras]

Nopeastipa meni kaupaksi.Oliko halpa hinta?

 

[NeitiNasu]

Nopeastipa meni kaupaksi.Oliko halpa hinta?

No ei oikeastaan, vähän tiputettiin sitä, kun huomiseksi oli suunniteltu vielä huoltoa siihen, mutt se kundi haluskin sen heti. Mutt ihan saatiin suunnilleen se, mitä oltiin ajateltukin, pari sataa alle.

 

[vieras]

Hyvä kun meni noin nopeasti myydyksi =)

 

[Jellonainen]

Minä taas muistan tosi hyvin millä autolla olemme sairaalasta kotiutuneet, ne ovat olleet jotenkin niin nostalgisia reissuja Esikoisen haimme sähkönsinisellä Escortilla, keskimmäisen mustalla Chevy Vanilla. Se oli muutenkin ikimuistoinen matka: Ensin odottelimme TAYSissa ukkosmyrskyn loppumista että pääsimme autolle, maa oli valkoisenaan rakeista (heinäkuussa). Kun lähdimme kotia kohti, myrsky olikin moottoritien yllä ja liikenne mateli, moni oli pysähtynyt tien sivuunkin. Isolla autolla pääsimme kuitenkin etenemään, rakeet jytisivät auton kattoon ja minä ihmettelin kuinka vauva vain nukkui. Kolmas lapsi tuotiinkin kotiin Saabilla, isommat olivat vaarin kanssa kotona odottamassa.

Kylläpä herätti muistoja Joko teillä on muuten uusi auto jo hankittuna?

 

[NeitiNasu]

Minä taas muistan tosi hyvin millä autolla olemme sairaalasta kotiutuneet, ne ovat olleet jotenkin niin nostalgisia reissuja Esikoisen haimme sähkönsinisellä Escortilla, keskimmäisen mustalla Chevy Vanilla. Se oli muutenkin ikimuistoinen matka: Ensin odottelimme TAYSissa ukkosmyrskyn loppumista että pääsimme autolle, maa oli valkoisenaan rakeista (heinäkuussa). Kun lähdimme kotia kohti, myrsky olikin moottoritien yllä ja liikenne mateli, moni oli pysähtynyt tien sivuunkin. Isolla autolla pääsimme kuitenkin etenemään, rakeet jytisivät auton kattoon ja minä ihmettelin kuinka vauva vain nukkui. Kolmas lapsi tuotiinkin kotiin Saabilla, isommat olivat vaarin kanssa kotona odottamassa.

Kylläpä herätti muistoja Joko teillä on muuten uusi auto jo hankittuna?

Mäkin muistan kun alan miettimään..
Esikoisenkin tosi hyvin, miltä kaupunki näytti ja miltä tuntui, ihan niinkuin ois ollut ulkomailla vuoden. Autonkin muistan, ja turvaistuimen.. ja vauvan vaatteet.
Ja jätkän, muistan auton ja muistan kaukalon ja muistan kun tultiin kotiin. Ja muistan mä tän kolmannenkin: muistan senkin miten itkin kotiin päästyäni melkein vuorokauden. :ashamed:
No mutta, ei oo uutta autoa. On kyllä yksi mikä kiinnostaa, sellanen vanha mersu, millä on vanha tarina.

 

[Jellonainen]

Mäkin muistan kun alan miettimään..
Esikoisenkin tosi hyvin, miltä kaupunki näytti ja miltä tuntui, ihan niinkuin ois ollut ulkomailla vuoden.

Niin juuri! Vaikka sairaalassa oli vain muutaman päivän, se osasto oli jotenkin ihan oma, erillinen todellisuutensa. Ulkomaailmaan astuminen oli taas ihan outoa, itse oli muuttunut aivan valtavasti eikä mikään ollut kuin ennen

 

[NeitiNasu]

Mäkin muistan kun alan miettimään..
Esikoisenkin tosi hyvin, miltä kaupunki näytti ja miltä tuntui, ihan niinkuin ois ollut ulkomailla vuoden.

Niin juuri! Vaikka sairaalassa oli vain muutaman päivän, se osasto oli jotenkin ihan oma, erillinen todellisuutensa. Ulkomaailmaan astuminen oli taas ihan outoa, itse oli muuttunut aivan valtavasti eikä mikään ollut kuin ennen

Näin on. Mun esikoisen isä sanoi mulle jälkeenpäin, että mä olin ihan niinkun joku haamu: totesin ääneen autossa ett "Ai, tääll kulkee busseja. " Mies oli luullut ett mä vitsailen, mutt kun oli nähnyt mun vakavan naamani ja tajunnut ett mä olenkin tosissani niin se sano että tuntu kyllä hivenen pelottavalta.. Se siis itse ajoi linja-autoa niihin aikoihin, ja kyll mä olin niihin ihan lapsesta asti tottunut. :ashamed:
Mutt kaikki oli ihan uutta..