Sinkkuuden hyvät puolet kun on lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Aina lukee näitä juttuja sinkkuuden ihanuudesta ja harmittelen vain entistä masentuneempana, ettei minun elämässäni ole mitään sinkkuuden hyviä puolia, koska minulla on lapsia:( Toki heitä rakastan ja saan heistä iloa, enkä kadu hetkeäkään että heidät aikanaan "tein" ja elämäni menikin näin. En kuitenkaan sinkkuäitinä ole vapaa tekemään juuri mitään tai päättämään kerrankin asioista itse jne mitä näitä virsiä nyt onkaan sinkuille. Lapset ovat aina etusijalla olin sinkku tai en ja he vaativat paljon. Mistä siis repiä uutta puhtia sinkkuvanhempana, mietin vain? En halua väkisin parisuhdetta, mutta olisihan se kumppani mukava..:)

Lähinnä kaipaan siis piristystä sinkkuarkeeni. Lapsiin voi toki paremmin keskittyä nyt, mutta onhan sitä vastapainoakin ihan tervettä haluta. Ainoa ajatus mikä piristää sinkkuudessani on se, ettei tarvitse miettiä biologisen kellon tikitystä. Kovin yksinäiseltä tämä silti tuntuu vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti :(

Elämänilo pitää löytää toki itsestä ja itse, enkä minä nyt itseäni uneen itke tämän takia. Tuntui vaan niin inhottavalta kun ei ole ketään kelle jakaa iloja ja suruja:(. Isä lapsilla on ihan kuvioissa joten sen puolesta asiat hyvin.

Pelottaa ajatus yksinolosta lopun elämää, vaikka turha sitä nyt on murehtia. En vain voi sille mitään, että välillä halipula on jäätävä eikä sitä korvaa vilkas elämä tms ja mietin tätäkö tämä on hautaan asti :(. Enemmän kuin yksin jäämistä pelkään kuitenkin sitä, etten joskus edes enää kaipaa ketään tai kyynistyn ja luovutan..

Sen verran olen tehnyt edes että aloitin jumpan, jos siitä saisi energiaa :) Vertaistukea lähinnä haen..
 
Mulla sama. Ikä alle 30v mutta koska on lapsia niin en usko enää ikinä löytäväni miestä. Ainakin kovasti useat toitottavat ettei kukaan mies halua huolehtia toisen miehen lapsista.
:(
 
Jos sulla on lapsivapaata aikaa niin mene ja tee silloin paljon, ole aktiivinen ja tutustu ihmisiin. Mulle nimittäin kävi niin, että olin aikanaan nuorehko sinkkuäiti (no, ok keski-ikäinen :D ) ja kävin alussa eron jälkeen aktiivisesti ulkona. Joidenkin suhdeyritelmien ja muutaman menovuoden jälkeen lannistuin ja jäin kotiin ja nyt olen niin tottunut elämääni ilman parisuhdetta että vaikea nähdä enää muunlaista elämää. Ei tämäkään ole hyvä.

Tai siis olen kyllä lasten kanssa onnellinen mutta mitä enemmän vuosia menee niin parisuhde vaikuttaa epätodennäköisemmältä. En halua sua latistaa, kannustan vaan tekemään kaikenlaista ettei käy tällaista jämähdystä kuin mulle.
 
Ei kannata ainakaan verrata itseään sinkkuihin, kun ei sinkku varsinaisesti ole. Sinkku = single = yksin asuva. Tulee vain turhia paineita, kun vertaa itseään ihan erilaisessa elämäntilanteessa olevaan. Oman viitekehyksen sisällä on "helpompi loistaa"; sama kuin (jos nyt ylipäätään mihinkään kannattaa verrata) vertaisi itseään 4-kymppisenä 17-vuotiaisiin supermalleihin sen oman ikäryhmänsä sijaan - varmasti tulee ruma ja rupsahtanut olo.
 
SINKKU? No nyt on termit hakusessa. Sä voit olla yh, milffi tai puuma. Mutta sinkulla tarkoitetaan puhekielessä nuorehkoa naimatonta naista. Sinkustakin tulee vanhapiika kolmenkympin jälkeen.
 
Voi, kyllä miehet ottavat naisen, jolla on jo lapsia. Mahdollisesti joudut vain tekemään lapsen myös hänelle, jos hänellä ei ole jo ennestään tenavia.

Kyllä lapsellinen nainen kelpaa miehelle, joku haluaa lisää lapsia, toinen ei enää. Myös erillissuhde on hyvä vaihtoehto sinkkuäidille. Suomi on varsinainen sinkkulandia, yli miljoona sinkkua tässä maassa. Kyllä niistä joku sopiva löytyy.
 

Yhteistyössä