No ei ihan 24/7, käy edelleen töissä, mutta silloinkin on krapulassa vähintään, juo heti kotiin päästyään jos kotia asti edes ehtii, sekä kaikki vapaa päivät heti aamusta lähtien. On kuiten jo juonut aivonsa pilalle, näkee pikku-ukkoja ja saa juoppohulluus kohtauksia. Jätti käyttämättä vaihtoehdon olla juomatta ja osallistua lasteni elämään.Saako kysyä, millainen alkoholisti? Juoko siis 24/7 tyyliin?
Niin, eihän se välien katkaisu helppoa ollut, mutta meille se oikea ratkaisu. En ole antanut kenenkään syylistää minua, sillä he eivät tiedä kuinka kova paikka se on ollut itsellekin myöntää, ettei äidistäni ole minulle äidiksi eikä lapsilleni isovanhemmaksi. Mä en pystyis koskaan luottamaan mun äitiini, että voisin edes kutsua kylään, sillä en uskoisi hänen kykenevän tulemaan ilman alkoholia.Ok, kiitos selvennyksestä.
Mun äiti juo myös, ei ole enää työelämässä. Hirveesti ei olla oltu viimeisen parin vuoden aikana tekemisisssä, niin en tarkkaan tiedä kuinka paljon juo tällä hetkellä. Meidän lapsi nyt 2v ja äitini tietysti syyllistää mua kun "en anna hänen olla mummo lapselleni". Mielestäni toimin oikein, mutta väkisinkin sitä miettii..
Mulla on ihan sama juttu, kohtaamisista tulee usein ihan oikea fyysinen pahaolo, meen täysin turraksi, pois tolaltani, en kykene puhumaan, katsomaan. Se on jotain ihan mystistä ja se onkin osa syy miksi en häntä haluakkaan nähdä, toki se alkoholismi on painavin syy, mutta siihen liittyy niin paljon muutakin. Ehkä se on tuskaa tai vihaa mitä tunnen, en tiedä, vaikeita tunteita...Mä tiedän myös, että tää on meille oikea ratkaisu. Joskus sitä vaan miettii, kuinka mukavaa olisi kun olisi äiti ja mummo kelle soitella, käydä kylässä yms.
Sehän tässä ärsyttääkin, kun kaikki eivät asioiden oikeeta laitaa tiedä. Sitten mulle soitellaan ja syyllistetään.
Mä tiedän, että kylään voisin kutsua/kylässä voitaisiin käydä mutta mä en vaan pysty. Äidin luo mentäessä tulee niin valtavan paha olo, inhotttaa edes katsoa koko ihmistä. Voin pahoin sekä henkisesti että fyysisesti. Pahaltahan se tuntuu noin omasta äidistään ajatella, mutta niin se vain on.