Toggle sidebar

Siltojen polttaminen kotipaikkakunnalla, ja sinne aikuisiällä takaisin muuttaminen...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Lasten takia harkitaan muuttoa takaisin rauhalliselle, pienelle kotipaikkakunnalleni. Ongelmana lähinnä se, että elin vilkkaan ja levottoman nuoruuden, jolloin ihmissuhdesoppia syntyi enemmän kuin olisi ehtinyt setviä, ja suurin osa näistä suhteista (niin pari- kuin kaverisuhteista) päättyi räiskyen. Aika lailla olen siis polttanut sillat takanani. Kotipaikkakunnallani asuu yhä näitä nuoruudenystäviä ja -poikaystäviä, joiden kanssa en ole aikoihin ollut ainakaan hyvissä väleissä. Kannattaako edes harkita muuttoa takaisin synnyinseudulle? Onko kellään kokemusta vastaavasta?

Pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevat tietävät, että ihmiset ovat aika sisäänpäinlämpeäviä ja "pitkävihaisia", juorut kiertävät aikuisilla samalla tavalla kuin nuorempina. Mietinkin, onko silkkaa masokismia edes ajatella asettuvansa aloilleen kotipaikkakunnalle, vai pitäisikö suosiolla etsiä jokin muu paikkakunta, jonne muuttaa... Syitä siihen, miksi haluaisimme synnyinseudulleni palata, on sukulaisten läheisyys, ystävien läheisyys, turvallisuus, rauhallisuus. Lapsilla tilaa temmeltää, omakotitalojen hinnat alhaisemmat kuin kaupungissa jne.
 
Riippuu ihan itsestäsi. Jos on nuorena törttöillyt ei sitä pidä hävetä, et vaan saanut tarpeeksi tukea kasvussasi aikuisuuteen! Se ei ollut sinun syysi, ja noin käy monille murrosikäisille. Minkälaisia juoruja? Juoruilla on tapana muuttua kun ne kiertää suusta suuhun!! Ja todella paljon!! Loppujen lopuksi jokaisella ihmisellä on ne omat asiansa ja murheensa, ei kukaan käytä aikaansa miettien vieraan asioita kovin paljoa. Toisaalta voi käydä ikävästi, ja joudut uudelleen kiusatuksi joidenkin taholta. Tällöin seuraukset ovat pitkäkestoisia ja ikävämpiä, et saa työpaikkaa jne. Jos oot vahva ihminen ja sulla on oikeita ystäviä joihin voit luottaa niin muuta, mutta jos olet hyvin epävarma tms. niin älä muuta.
 
No minä kyllä muuttaisin jonnekin toiseen pikkupaikkaan.

Pienissä kaupungeissa pahat törttöilyt muistetaan vuosikymmeniä ja niistä saa usein kärsiä myös saman sukunimen omaavat sukulaiset ja lapset.
Legendat elää ja helposti olet tuomittu jo etukäteen.

Olen kahdella pikkupaikkakunnalla asunut ja törmännyt paljon ko. ilmiöön. Surullisinta on että usein ne lapset ovat kärsijöitä, koulussa, kaveriporukoissa,kesätyöpaikkaa hakiessa jne.
 
[QUOTE="hmm";27782756]Riippuu ihan itsestäsi. Jos on nuorena törttöillyt ei sitä pidä hävetä, et vaan saanut tarpeeksi tukea kasvussasi aikuisuuteen! Se ei ollut sinun syysi, ja noin käy monille murrosikäisille. Minkälaisia juoruja? Juoruilla on tapana muuttua kun ne kiertää suusta suuhun!! Ja todella paljon!! Loppujen lopuksi jokaisella ihmisellä on ne omat asiansa ja murheensa, ei kukaan käytä aikaansa miettien vieraan asioita kovin paljoa. Toisaalta voi käydä ikävästi, ja joudut uudelleen kiusatuksi joidenkin taholta. Tällöin seuraukset ovat pitkäkestoisia ja ikävämpiä, et saa työpaikkaa jne. Jos oot vahva ihminen ja sulla on oikeita ystäviä joihin voit luottaa niin muuta, mutta jos olet hyvin epävarma tms. niin älä muuta.[/QUOTE]

Oon kyllä vahva ihminen ja mulla on todellisia ystäviä tukenani. Juorut siis lähinnä pahanpuhumista nykyisestä miehestäni (ei ole siis samalta paikkakunnalta kotoisin), kotipaikkakunnallani asuvat nuoruudentuttuni eivät halua olla hänen kanssaan tekemisissä jne. Sellaista lapsellista "me ei olla sua" -touhua aikuisten toteuttamana. Mulla itselläni ei oo sinänsä mitään vaikeuksia olla ja elää siellä, kestän kyllä ihmisten pikkusieluisuuden. Tuntuu vain pahalta tuo ihmisten käyttäytyminen.
 
Ehkä kannattaisi mennä johonkin terapiaan jotta voi hyväksyä nuo asiat. Kiusaajia ja inhottavia ihmisiä on joka paikassa, ei niiltä voi kokonaan välttyä. Mutta ei kenenkään tarvi sen takia paeta kotipaikkakunnaltaan. Et vaan välitä sellaisista ihmisistä.
 
[QUOTE="vieras";27782793]No minä kyllä muuttaisin jonnekin toiseen pikkupaikkaan.

Pienissä kaupungeissa pahat törttöilyt muistetaan vuosikymmeniä ja niistä saa usein kärsiä myös saman sukunimen omaavat sukulaiset ja lapset.
Legendat elää ja helposti olet tuomittu jo etukäteen.

Olen kahdella pikkupaikkakunnalla asunut ja törmännyt paljon ko. ilmiöön. Surullisinta on että usein ne lapset ovat kärsijöitä, koulussa, kaveriporukoissa,kesätyöpaikkaa hakiessa jne.[/QUOTE]

Törttöilyni eivät ole vakavia, vaan nimenomaan ihmissuhdesotkuja. Siksi en usko, että ongelmat yltäisivät lapsiimme. Heidän hyvinvointinsa on tietysti ykkössijalla. Tarkoitan siis sitä, että esimerkiksi kotiseutuni vanhemman väen kanssa tulen hyvin juttuun, mutta nuoruudenaikaiset tuttuni elävät pienissä piireissään eivätkä huoli sinne "ulkopuolisia". En ole heidän kanssaan väleissä, joten mietin onko elämä hankalaa jos ei pysty viettämään samanikäisten kyläläisten kanssa aikaa (me aikuiset). Toki meillä on kotiseudullani myös kavereita, että ihan keskenään ei tarvitse asua ja elää.
 
Olen sitä mieltä että kyllä ne ihmiset kasvaa siellä /täällä pikkupaikkakunnalla. E ikukaan jaksa jaanata vanhoja juttuja, jokaisen elämä on jatkunut ja jokaisella on painolastia niin hyvässä kuin pahassakin.
Ja uusia kavereita saa sun mieheskin, ei kai se niin tumpelo ole ettei osaa itse hoitaa tuollaisia juttuja.
Sellaiset jotka vielä vuosien jälkeen muistaa vain niitä huonoja juttuja /kohujuttuja, voi ihan rauhassa unohtaa ja hakeutua parempaan seuraan. Kyllä sitä löytyy pieneltäkin paikkakunnalta :)
 
Mä sanoisin pikkupaikkakunnalta kotoisin olevan ja ensimmäiset 20 vuotta asuneena, että maaalaiskylissä on kahdenlaisia ihmisiä; on näitä perinteisiä maalaisjuntteja, jotka leimaa sut ikiajoiksi ja joiden rakkain harrastus on kyläläisistä juoruilu. Sitten on toisenlaiset, (usein joko hyvin kouluttautuneita tai toiselta paikkakunnalta itse tai vanhempansa muuttaneet) jotka ovat "normaaleja". Eli avoimempia ja avarakatseisempia.
 
Minäkin olen suunnitellut paluumuuttoa pienelle kotipaikkakunnalle, mutta nyt olen vasta havahtunut siihen, etten ole pitänyt yhteyttä ainoaankaan vanhaan koulukaveriin, vaan olen ennemminkin vältellyt "ihmisiä menneisyydestä".

Koulututtujen näkeminen kaupan kassalla yms. on kiusallista, ei minua huvita turhat "no mitäs sulle nykyään kuuluu?"-lätinät, kun emme koulussakaan olleet koskaan kavereita... Vanhat koulukiusaajatkin muistan ihan riittävän hyvin, enkä todellakaan haluaisi edes nähdä heitä.

Tietysti aika kuluu ja ihmiset muuttuvat ja kasvavat, ehkä muut eivät edes ajattele tällaisia enää.
 
Mielestäni asia riippuu eniten siitä, että kuinka paljon itse välität siitä jos muut eivät sinusta pidä. Ja siitä, että kuinka pahasti olet törttöillyt muita kohtaan. Me ihmiset tupataan olemaan tuollaisissa asioissa vähän pitkävihaisia, ja "inhota" ihmisiä parinkymmenenkin vuoden takaa. On kuitenkin eri asia inhota jotain, kuin inhota jotain ja näyttää se. Itse epäilen, että aika harva aikuinen näyttää sitä "inhoansa", vaan se kuitataan lähinnä väliinpitämättömyydellä. Kavereita tuskin heistä tulet saamaan.

Itselläni hommaan vaikuttaisi myös se, että kuinka pienestä kunnasta oikein on kyse. Voitko itse vältellä näitä ihmisiä halutessasi, vai onko jokaisissa illanistujissa ihmisiä, jotka sinusta ei pidä?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa