SIKA ihana arki uhma ikäsen kanssa :/

Mitä kummaa tuon kanssa oikeen tekisi kun mikään ei riitä ei kelpaa... Mä niin koitan olla mukava järkevässä rajassa mut eih, kaikki on huonosti.. Jos neiti ei saa tahtoaan läpi niin voi LUOJA sitä meteliä ja itku potku raivareita mitä se saa :/ toinen on tulossa ja en sais yhtään rasittaa itseäni johtuen vauvan voinnista. Se sotkee ja huutaa! Heittää tavaraa ja potkii puree kitisee ja itkee...
Mä tuun hulluksi... Miehen kanssa kahdestaan ollessa on kuulemma kuin enkeli.. Mitä mä teen niin väärin että mulle tarttee raivota ja kaikille muille ollaan niin ihanaa enkeliä???? Mulla on keinot loppu on ihan sellanen olo että pitäis ottaa iikoks hatkat ilmottamatta kenellekkään missä oon ku emmä jaksa kauaa.... Hoitoon ei oo nyt varaa laittaa ja kavereita ei kiinnosta tulla hoitaa tollast täys tuhoo vaikka heille olisiki kiltisti

 

Onko mitään vinkkiä kellään että mitä helvattia teen??

 

Meillä on niin sama juttu!! Tyttö on nyt 3,5.v. Ei tätä oikeesti jaksa!! Meille kolmas lapsi ihan pian tulossa...

 

joo meill tuo tyttö on vielä alle kaks ja uhmaa ollu jo puolvuotta

 

Auttaisko ulkoilu? Tai nurkkaan jäähylle laittaminen? Voisko se mies olla sen kans enemmän vai käykö töis?

 

miehellä firma ja paljon hommia...

 

Niinpähän se tahtoo olla, meillä kans 2 uhmaikästä ja kolmannen pitäs syntyä muutaman viikon sisään, pinna välillä tosi kireellä mutta hammas purraan vaan

 

Pakko kai se on jotenki vaan jaksaa vaikka vaikeeta välillä on

 

Pakko kai se on jotenki vaan jaksaa vaikka vaikeeta välillä on

:hug: Tiiän tunteen, mutta ei se auta muu kun jaksaa vaan

 

Meilläkin kaks jotka isin kans keskenään ovat niin kilttejä, vaan heti kun mut näkeevät niin alkaa se kiukuttelu ja temppuilu. Mulla tuntuu että lähtee järki ihan totaalisesti...

 

Meilläkin kaks jotka isin kans keskenään ovat niin kilttejä, vaan heti kun mut näkeevät niin alkaa se kiukuttelu ja temppuilu. Mulla tuntuu että lähtee järki ihan totaalisesti...

Voi niin tuttua... lähden kauppaan ni tuntuu ettei haluis tulla takas ku tietää mikä oottaa :/ hirvitää että en kohta rakasta lasta enää yhtään.... Aina kun tyttö on nukahtanu ni menen sen huoneeseen katselemaan sitä ja siten saan taas voimia jaksaa seuraavan päivän ku muistaa miten se tyttö oikeesti osaa olla...

 

Ootteko puhuneet tuosta uhmasta lasten kanssa?
En tiiä uskallanko vastata,sillä peetä tuli niskaan viime kerralla.... :/

Mutta siis ootteko puhuneet lapselle,että tunteet ovat tunteita,ne menee ohi jos antaa mennä.
Monasti lapselta vaaditaan vaan että lopeta,osaisko aikuinenkaan kovassa tunnemyrskyssä vaan lopettaa kun joku sanoo?

A
Mä antaisin keinoja tuohon lopettamiseen,eli mikä kelläkin lapsella toimii.Esim ravista käsiä ja jalkoja kunnes kiukku katoaa,tai mene tähän istumaan ja heiluta jalkoja jotain konkreettista lapselle miten purkaa kiukku.

Ja puhua siitä kun ei kiukku ole päällä,sopia että äiti autta kun tulee tunne.Että opastatte silloin,nyt on aika mennä ja ravistaa niitä räpylöitä!

Mutta myös sanoisin että tehkää mielekästä yhessä,jos rauhallista leikkiäpitää olla,niin mielikuvitusleikkejä,mikä on vihree-nurmikkö tai lusikan piilotusta jne...

Ja pitkää pinnaa,älkää antako lapselle sitä tyydytystä että saa teidät hermostumaan.Sillä se on kierre...Sitten te suututte,huudatte,tms ja koette huonoa omatuntoa.Pyytelette anteeksi ja lapsi saa sillä lisähuomiota...
Tä voi olla kierre joka ruokkii huonoa käytöstä,lapsi saa siitä jälkilepyttelystä sen saamansa kipinän tuohon käytökseen...

 

niih no puhuttu on vaikka hän ei taida ymmärtää vielä kun on niin hirveän pieni ymmärtääkseen mitä hälle puhutaan...

 

Täällä kärsitään myös! Meillä kaksi uhmista 2v. ja 3v. ja ne vielä tappelee keskenään koko ajan :kieh:
Pakkohan se on kestää vaan!

 

kysy sille jostain seurakunnalta vaikka kerhopaikkaa niin pääsee irroitteleen ja saat vähäks aikaa rauhaa.

 

Mullekin tulee varmaan jotain joojoo just näin -kommenttia mutta silläkin uhalla: meidän 1v 8kk kanssa keskustellaan näistä kiukutteluasioista. Jos lyö äitiä, ohjataan purkamaan kiukkunsa uhmatyynyyn. Sitä sitten saa takoa. Samoiten yritetään perustella, että ei saa purra: sihän sinustakaan ollut kiva kun Mika/Vili/Sanni puraisi sinua. Se sattuu. Ja sitten kun lasta oikein **tuttaa, annetaan raivota ja sitten päälle vähän jutellaan. Yritän osoittaa, että kaikki tunteet ovat ok ja sallittuja, mutta meidän perheessä ei sallita esim. väkivaltaa. Kaikessa kuitenkin pitää pitää mielessä, että aikuinen päättää ja ohjaa, lapsi sitten näissä turvallisissa rajoissa voi tuntea ja joskus riehuakin. Joinain päivinä ne rajat pitää näköjään käydä testaamassa useaan kertaan

 

Mullekin tulee varmaan jotain joojoo just näin -kommenttia mutta silläkin uhalla: meidän 1v 8kk kanssa keskustellaan näistä kiukutteluasioista. Jos lyö äitiä, ohjataan purkamaan kiukkunsa uhmatyynyyn. Sitä sitten saa takoa. Samoiten yritetään perustella, että ei saa purra: sihän sinustakaan ollut kiva kun Mika/Vili/Sanni puraisi sinua. Se sattuu. Ja sitten kun lasta oikein **tuttaa, annetaan raivota ja sitten päälle vähän jutellaan. Yritän osoittaa, että kaikki tunteet ovat ok ja sallittuja, mutta meidän perheessä ei sallita esim. väkivaltaa. Kaikessa kuitenkin pitää pitää mielessä, että aikuinen päättää ja ohjaa, lapsi sitten näissä turvallisissa rajoissa voi tuntea ja joskus riehuakin. Joinain päivinä ne rajat pitää näköjään käydä testaamassa useaan kertaan

Nimenomaan!!
Ja se että tunteet on tunteita,ne menee ohi kyllä.

Mulla 5 lasta eikä mitään uhmaongelmaa ole ollut,ei ees murkulla.Puhumalla selvitty ja selvitään.
Toki ottaa pattiin joskus ja on sallittu että purkaa kiukkuaan,tyynyt meilläkin on niitä sekä nyrkkeilysäkki johon puretaan kiukku.