Sun pitää ilmoittautua sijaisvanhemmaksi joko kunnalle tai yksityiselle palveluntarjoajalle. Tämä jälkeen sinut kutsutaan haastatteluihin ja perheesei tilanne selvitetään: Oletteko tasapainoinen ja kärsivällinen perhe, jolla on hyvä kiintymyssuhde ja mahdollisuus tarjota pysyvät rajat ja rakkautta lapselle/lapsille, joilla on hyvinkin traumaattisia kokemuksia takanaan? Selvitetään myös se, montako lasta, minkä ikäisiä ja minkälaisella sopimuksella (mm. kiirellisiä sijoituksia varten ns. päivystyskotina toimiminen, viikonloppusijoituksia tarjoava, lyhytaikaista tai pitkä- ja kokoaikaista sijoitusta tarjoava koti jne.)
Tämän jälkeen, jos teidät todetaan pystyviksi työhön, aloitetaan sopivan lapsen/lasten etsiminen, ja usein kotia odottavia lapsia on jonossa eli siihen ei monestikaan kauaa mene. Toki voitte itse määritellä, että "emme ole halukkaita ottamaan lasta ennen helmikuun puoltaväliä, kun putkiremontti on kesken tms." Saamanne palkka, työnohjaus ja muu teille tarjottava tuki eritellään sopimuksessanne, jonka allekirjoitatte kuin minkä tahansa työsopimuksen. Yleensä sijaisvanhemmille maksetaan kiinteä raha + kulukorvaus, jonka suuruus riippuu lapsen iästä. Sopimuksissa on eroja, joten ota yhteyttä siihen tahoon, joka paikkakunnallasi sijaisperheitä etsii ja siitähän sitten asiat alkavat selvitä.
Monilla paikkakunnilla teinien kotisijoitusta ei pystytä tarjoamaan. Kukaan ei teinejä halua ja se on sääli. Ovathan ne vaikeita, mutta kuitenkin lapsia. Kaikki haluavat vauvan tai kaksivuotiaan, koska ne ovat vielä niin söpöjä. Toinen asia on, että lain mukaan on pyrittävä sijoittamaan sisarukset samaan kotiin, mutta se on usein harvinaista herkkua käytännössä, jos sisaruksia on monta. Eli jos tarjoudutte ottamaan teini-ikäisen tai useamman sisaruksen, saatatte tulla hyväksytyksi sijaisvanhemmaksi helpommin kuin siinä tapauksessa, että haluaisitte "söpön, kiltin ja terveen pikkutytön pitkäaikaiseen sijoitukseen". Lisäksi on hyväksyttävä, että lapsen biologisilla vanhemmilla on tiettyjä oikeuksia, ja niiden kanssa homma ei aina mene ihan putkeen.
Tunnen erään perheen täältä Pirkanmaalta, joka on hätäsijoitusperheenä. Heillä on omia kouluikäisiä lapsia, mutta ovat vuosien varrella vastaanottaneet nimenomaan alle kouluikäisiä noin viikon -vuoden kestäviin sijoituksiin. Homma toimii siten, että saavat puhelinsoiton "nyt tulisi lapsi" vaikka keskellä yötä.
Lapsiin kiintyy. Heille tuli jokin aikaa sitten vauva (ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä myös vastasyntyneiden hoitamiseen) suoraan laitokselta. Puolen vuoden jälkeen alkoivat ongelmat biologisten vanhempien kanssa. Tuli uhkauksia, kirisstystä ja perhe alkoi pelätä omien lastensa turvallisuuden puolesta. Laki on yksiselitteinen: Biologisilla vanhemmilla on oikeus tavata lastaan (tosin valvotusti, jos niin säädetään) ja he saavat tiedon aina siitä, missä osoitteessa lasta pidetään. Siellä on sitten päihteitä, pettymystä ja kulttuurierosta johtuuvaa kiivautta ja vihaa taustalla. Sijaisvanhemman on oltava valmis tähän kaikkeen. Lisäksi jos hoitaa vauvaa syntymästään saakka vaikka parivuotiaaksi, voitte vaan kuvitella, minkälaista lapsesta on luopua -huoltajuus kun pysyy kuitenkin useimmiten biologisilla vanhemmilla, ja tämä antaa heille oikeuden aina halutessaan riitauttaa asiaa ja vaatia oikeuksiaan.
Mutta sijaisvanhempitoimintaa välittävä sosiaalitoimen työntekijä varm,asti osaa valottaa näitä asioita sinulle. Erityisvaatimuksia ei ole esim. tulotason, koulutuksen tai omien lasten suhteen. Kyse on siitä, oletko persoonana sellainen, että pystyt luomaan turvalliset ja vakaat olosuhteet. Ne eivät sosiaalitoimen näkökulmasta vaadi kahta autoa ja akateemista koulutusta, omakotitaloa tai muita vastaavia asioita, vaan reilua ja luotettavaa aikuisuutta.
