Siivooja

Kahvinkeitin lorutti viimeisiä lorinoita pannuun ja leivänpaahtimesta levisi keittiöön herkullinen lämpimän leivän tuoksu. Jarkko istui pöydän ääressä puhelintaan selaillen. Aamun uutisissa ei ollut mitään erityisesti hänen mielenkiintoansa herättävää. Hän laittoi puhelimen pöydälle, nousi hakemaan leivät paahtimesta ja kaatoi isoon mukiin kuumaa kahvia. Sipaus marmeladia leivän päälle ja mies istuutui nauttimaan aamupalaansa. Aurinko oli jo korkealla ja päivästä näytti tulevan lämmin. Hellettä oli sääennustekin luvannut koko viikolle.
Jarkko oli juuri kaatamassa lisää kahvia mukiinsa, kun huoneiston ovelta kuului koputus. Mies jäi paikoilleen kahvipannu kädessään kuuntelemaan. Sitten taas ovelta kuului kopautus.
No johan nyt on, ajatteli Jarkko. Miksei soita ovikelloa, hän ihmetteli astellen ovea kohti. Kurkistus ovisilmään, eikä käytävällä näkynyt ensin ketään. Sitten ovisilmän näkökentässä vilahti jotain. Jarkko päätti katsoa, kuka siellä touhuaa ja mitä. Hän avasi oven ja näki vähän matkan päässä käytävällä nuoren naisen huiskivan mopillaan käytävän lattiaa.
- Niin, kysyi Jarkko?
Nainen nosti katseensa lattiasta ja näytti hieman hämmentyneeltä.
- Niin mitä, nainen vastasi keskeyttäen lattia pesemisen.
- Niin että oliko sinulla jotakin asiaa, kun koputit oveen, Jarkko selitti.
Nainen katsoi Jarkkoa ihmeissään. Sitteen hänen kasvoilleen levisi hymy ja hän naurahti hieman.
- Ai anteeksi, minä varmaankin kolautin tällä mopin varrella oveen, hän selitti elehtien mopin liikettä.
- Ahaa… okei, Jarkko sanoi ja jatkoi, no ei sitten mitään. Ajattelin vaan tarkistaa asian.
- Joo sori, nainen sanoi ja alkoi jatkaa lattian siivoamista.
Jarkko oli jo vetämässä ovea kiinni, kun nainen huudahti nopeasti:
- Hei, odotas.
Ovi aukesi uudestaan ja nainen tuli lähemmäksi ovea.
- Voisinko saada lasin vettä? Täällä on aika lämmin ja mulla jäi vesipullo kotiin.
- Joo, totta kai. Minä haen.
Jarkko meni keittiöön ja kohta alkoi kuulua vesihanan kohina. Nainen laittoi lattiamopin nojaamaan käytävän seinää vasten ja meni Jarkon perässä sisälle huoneistoon. Jarkko tuli keittiöstä vesilasi kädessään ja ojensi sen naiselle. Nainen joi lasin tyhjäksi samalla katsellen ympärilleen.
- Kivan näköinen kämppä sulla.
- No joo, ihan ok mulle.
- Yksinkö asut?
- Joo, yksin.
- No hyvin sulla on tilaa tässä. Kaksioko tämä on?
- Joo, kaksio. Olohuone, makkari ja keittiö.
- Mulla on vaan pieni yksiö. Joskus tuntuu, että sais olla toinen huone, niin vois edes olla välillä eri huoneessa.
Jarkko katseli naista hänen juodessaan ja jutellessaan. Miellyttävät kasvon piirteet, ponnarille sidotut vaaleat hiukset, hoikkaa vartaloa peitti löysä kuviollinen t-paita ja vaaleat college-housut. Nainen oli hieman Jarkkoa lyhyempi, eli siis jotain 170 cm. Silmät olivat iloiset, täyteläiset huulet ja kasvojen iho oli kivasti ruskettunut. Siis kokonaisuutena varsin viehättävän näköinen nuori nainen.
- Jaha, pitäisikö minun jatkaa töitä, nainen sanoi ojentaen vesilasin Jarkolle. Kiitos, nyt taas jaksaa, hän jatkoi.
- Olepa hyvä vaan. Työn iloa, Jarkko naurahti.
Nainen meni ja laittoi oven kiinni perässään. Tämähän oli piristävä aloitus päivälle, Jarkko ajatteli ja alkoi valmistautua päivän töihin.
Viikkoa myöhemmin Jarkko oli jälleen aamutakki yllään hiuksiaan haroen löntystelemässä keittiöön aamukahvia keittämään. IT-firman töissä on se hyvä etu, että suunnittelu- ja koodaustöitä voi tehdä paikasta riippumatta. Nykyisillä välineillä yhteydenpidot työkavereihin hoituu näppärästi erilaisten ohjelmien avulla. Myös palaverit ja muu yhteistyö hoituu kätevästi niihin tarkoitetuilla sovelluksilla. Jarkko teki töitä pääosin kotona. Muutaman kerran kuukaudessa hän kävi toimistolla, jos oli jotain sellaista asiaa, mitä ei voinut etänä hoitaa. Työpäivät vaan useinkin tahtoivat venyä iltaan saakka, jos oli joku kiireinen tai kiinnostava projekti meneillään. Koska työskentely ei ollut kiinteästi sidottu työaikaan, niin usein aamuisin Jarkko nukkui vähän pidempään.
Ovelta kuului koputusta.
Jarkon mieleen läikähti viikon takainen tapahtuma. Taasko, hän ajatteli hieman huvittuneena. Hän odotti, kuunteli ja alkoi jo siirtyä ovelle päin, kun kuului uusi kolahdus. Jarkkoa alkoi jo naurattamaan, kun hän avasi oven. Sama nainen touhusi rappukäytävässä mopin kanssa, huomasi oven avautuvan ja kääntyi Jarkon suuntaan.
- Ei kai taas, hän nauroi. Anteeksi, minä en työntouhussa huomaa, jos mopin varsi osuu oveen.
Jarkkoakin nauratti.
- Eipä mitään. Onko jano?
Nainen kikatti, laittoi mopin siivouskärryyn ja lähti tulemaan Jarkkoa kohti.
- No itseasiassa kyllä lasi raikasta vettä kelpaisi.
Jarkko avasi oven kokonaan ja siirtyi niin että nainen pääsi hänen ohitseen. Peräjälkeä he kävelivät keittiöön. Jarkko otti lasin kaapista ja laski siihen kylmää vettä. Nainen joi lasin tyhjäksi samalla Jarkkoa silmäille.
- Ois tässä kahviakin, Jarkko sanoi ja kaatoi itselleen höyryävää kahvia mukiin.
- Ei kiitos, on kuuma muutenkin. Tulee taas hellepäivä. Oletko sä vasta herännyt?
Jarkko katsoi itseään.
- Joo, aamutakki päällä tässä vielä. Tuli eilen tehtyä töitä aika myöhään.
Nainen vilkuili Jarkkoa arvioiva katse silmissään.
- Kiitos taas, tuota, minun kai pitäisi lähteä jatkamaan töitä. Tai saanko käydä vähän pesemässä kasvoja kylmällä vedellä, kun on niin nihkeä olo?
- Joo, käy vaan. Käy vaikka kylmässä suihkussa.
- Kiitti vaan, mutta jos vain vähän huuhtelen kasvoja, nainen naurahti. Missä sulla on kylppäri?
Jarkko näytti kylpyhuoneen ovea ja samalla mieleen iski epäilys, että missä kunnossa kylpyhuone on, mutta nyt oli myöhäistä siivota likavaatteita pois, nainen oli jo menossa kylpyhuoneeseen.
- Minä tuon sulle pyyhkeen, Jarkko sanoi hätäisesti ja kiirehti makuuhuoneesta hakemaan puhdasta pyyhettä.
Kun Jarkko avasi kylpyhuoneen oven ojentaakseen pyyhkeen, nainen oli kumartuneena lavuaarin ylle kasvojaan huuhdellen. Hän oli riisunut t-paidan pois ja vain ohuet, lähes läpinäkyvät rintaliivit peittivät hänen pienet rintansa.
- Ai anteeksi, Jarkko sopersi. Tässä on sulle pyyhe, laittoi pyyhkeen naulaan ja perääntyi kylpyhuoneesta.
Hetken kuluttua nainen tuli kylpyhuoneesta kasvojaan pyyhkeeseen kuivaten. Hän ei ollut vielä pukenut t-paitaa yllensä. Nännit erottuivat selvästi ohuiden rintaliivien läpi. Jarkko ei voinut olla katsomatta niitä, ja nainen kyllä huomasi sen. Hänellä ei tuntunut olevan mitään kiirettä pukea t-paitaa päälle.
- Kiitos, kylläpä teki hyvää. Virkisti oloa.
Jarkosta tuntui, että jos hän nyt ottaisi naisen syleilyyn ja painaisi huulensa hänen kaulalleen, niin hän ei vastustelisi yhtään. Mutta Jarkko ei tehnyt niin, vaan höpisi jotain kylmästä vedestä ja hiostavasta helteestä. Nainen puki paidan ylleen, kiitti vielä ja poistui rappukäytävään jatkamaan työtään.
Jarkko istui keittiön pöydän ääreen raskaasti huokaisten. Miksi minä menen aina kipsiin, hän ihmetteli? Olisiko tuota voinut enää selvemmin ilmaista, että tee mies jotakin? Ja minä vaan puhun virkistävästä vedestä. No, se tilaisuus oli ja meni, hän harmitteli. Mies nousi tuoliltaan, avasi kylpytakin vyön ja aikoi mennä suihkuun, kun ovelta kuului taas koputusta. Hän kurkkasi ovisilmästä ja näki naisen seisovan oven takana. Jarkko avasi oven ja saman tien nainen astui sisälle, tuli kiinni Jarkkoon, kietoi kätensä miehen ympärille ja suuteli. Sitten nainen päästi Jarkon otteestaan, astui askeleen taakse ja katsoi miestä tiukasti silmiin. Katse siirtyi alemmaksi, jolloin Jarkko tajusi, että hänen kylpytakkinsa oli auki, eikä takin alla ollut mitään. Nainen sulki oven ja kävi miehen kimppuun.

Puhelin soitti pitkään ja vaativasti hälytysääntä. Sitten se vaikeni ja kohta soittoääni alkoi uudestaan. Jarkko havahtui lopulta jatkuvaan soittometeliin. Kun hän tajusi äänen tulevan puhelimesta, nousi hän istumaan sohvalla ja katseli ympärilleen soiton lähdettä etsien. Jarkko vääntäytyi ylös sohvalta ja lähti etenemään soittoääntä kohden. Puhelin löytyi keittiön pöydältä.
Anssi, totesi Jarkko pidellen puhelinta kädessään.
- Moi, Jarkko sanoi puhelimeen.
- No moi, kuului puhelimesta. Johan sä vastasit.
- Joo, no mitä?
- Ai mitä! Meillä piti olla palaveri tunti sitten. Missä se mies on?
- Kotona, kotona minä. Ai hitto, se palaveri, Jarkko parahti.
- No joo, nukutko sinä?
- En, tai no joo. Olen vähän kipeänä.
- Kipeänä, ettei olis krapula?
- No ei, flunssa kai puskee päälle.
- Ok, no mä varaan uuden palaveriajan huomiselle, niin katsotaan sitten.
- Joo, okei ja sori nyt.
- Menehän takas nukkumaan. Huomiseen.
- Joo, huomiseen moi.
Jarkko laski puhelimen pöydälle ja käveli takaisin olohuoneeseen. Siellä ei ollut ketään. Hän katsoi makuuhuoneen ja kylpyhuoneen. Ei ketään. Hän on lähtenyt, hämmästeli Jarkko. Mies seisoi olohuoneen ovella tuijottaen epäuskoisena sohvaa. Mielessä pyöri sekavana karusellina muistikuvia aamupäivän tapahtumista. Ennenkokematonta kiihkoa, hurmiota ja maailman parasta seksiä. Kaikki oli edennyt nopeasti sen jälkeen, kun nainen kävi häneen kiinni. Kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä heittäytyivät kiihkeään seksiin ilman pienintäkään estoa mistään. Jarkko katsoi eteisen peilistä omaa kuvaa. Minäkö se olin, hän ajatteli päätään puistaen. Vähitellen leveä hymy levisi miehen kasvoille. Hän puristi ylös nostetun kätensä nyrkkiin ja huusi: ”Jessss”!
Seuraavat päivät menivät levottomasti. Päivisin työasioihin piti yrittää keskittyä ja illat menivät vain seuraavaa päivää odotellessa. Jarkko odotti malttamattomana tulevaa tiistaita, jolloin siivooja tulisi uudestaan rappukäytävää pesemään. Viime tapaamisessa he eivät paljoa puhuneet, tai ainakaan mitään asiallista. Jarkko ei tiennyt edes naisen nimeä.
Viimein tuli tiistaiaamu. Jarkko hyppäsi ylös sängystä ennen kuin herätyskello ehti soida. Hän laittoi kahvinkeittimen päälle ja kiirehti suihkuun. Loppu aamupäivä sitten olikin yhtä kärsimystä. Jarkko kulki jatkuvasti ovisilmää vahtimassa. Hän terästäytyi jokaiseen rappukäytävästä kuuluvaan ääneen, mutta siivoojaa ei näkynyt, ei kuulunut. Pettynyt mies kulki levottomana huoneistossaan miettien erilaisia syitä, miksi siivooja ei tullut.
Seuraava aamu alkoi normaalilla rutiinilla. Huonosti nukutun yön jälkeen Jarkko istui keittiöpöydän ääressä tietokonetta käynnistäen, kun rappukäytävästä kuului kolinaa. Silmänräpäyksessä mies oli silmä kiinni ovisilmässä. Kyllä, rappukäytävässä touhusi siivooja moppia heiluttaen. Jarkko tempaisi oven auki ja huikkasi: ”Moi”!
Nainen pyörähti ympäri hieman säikähtäneenä.
- Moi, hän sai viimein sanottua.
Jarkko tuijotti huomattavasti vanhempaa naista hämillään.
- Ai anteeksi, hän lopulta sanoi. Luulin sinua toiseksi henkilöksi.
Nainen nyökkäsi ja alkoi jatkaa siivoamista.
- Tuota, Jarkko jatkoi. Onkohan se toinen siivooja milloin tulossa työvuoroon?
Nainen kääntyi uudestaan Jarkkoon päin, katsoi pitkään ja kysyi selvällä venäläisellä aksentilla.
- Kuka toinen?
- Siis se, joka oli täällä siivoamassa viime tiistaina.
- Ei ole toinen. Minä siivoa täälä. Ei tiistai, siivoa nyt, keskiviiko.
- Ei kun viime viikon tiistaina, silloin täällä siivosi sellainen vaaleahiuksinen nuori nainen.
- Ei muita. Minä siivoa keskiviiko.
Jarkko mietti hetken, miten saisi naisen ymmärtämään, että kahtena edellisenä tiistaina rappukäytävää siivosi eri henkilö, mutta päätti sitten, että on turhaa jatkaa tätä keskustelua. Hän pyysi anteeksi häiriötä ja sulki oven. Hän soittaisi isännöitsijän toimistoon ja kysyisi sieltä toisesta siivoojasta.
Suuren hämmennyksen vallassa Jarkko laski puhelimen pöydälle. Isännöitsijän toimistolta vahvistettiin asia. Kyseisessä taloyhtiössä toimi vain yksi siivooja, ja siivouspäivä oli keskiviikko. Ei myöskään ollut tietoa, että vakituisella siivoojalla olisi ollut sijainen edellisillä viikoilla.
Mitä tämä on, ihmetteli Jarkko? En minä nyt ole kuvitellutkaan kaikkea.

Mysteerinainen ei antanut mielenrauhaa Jarkolle. Sen verran outo asia oli, että uni ei tahtonut tulla yöllä. Tapahtuneessa oli jotakin pelottavaa ja salaperäistä. Jarkko ei ollut uskaltanut puhua tapahtuneesta kenellekään. Kuka hänen kertomustaan edes uskoisi?
Oli tavallinen tiistai-ilta, kun Jarkko istui kotisohvalla televisiota katsoen. Ohjelma ei ollut mitenkään kiinnostava, mutta muutakaan tekemistä ei ollut. Töitä ei jaksanut tehdä, eikä huvittanut lähteä uloskaan. Rappukäytävässä siro naisen käsi kosketti Jarkon ovea. Käsi laskeutui kohti ovikelloa, pysähtyi ja vetäytyi pois. Vaaleatukkainen nuori nainen kääntyi pois ovelta ja meni auki odottavaan hissiin. Hissi laskeutui talon ensimmäiseen kerrokseen. Ulko-ovi kolahti painuessaan kiinni.
Jarkon iho nousi kananlihalle ja hänelle tuli kylmä. Outo tunne puistatti miestä ja yht’äkkiä hänestä tuntui, että ovella oli joku. Jarkko nousi varovasti sohvalta ja meni ovelle. Hän katsoi ovisilmästä, mutta rappukäytävä oli pimeä. Jarkko avasi oven ja kuunteli. Oli aivan hiljaista, mutta sitten kuului vaimea kolahdus, kun alakerrassa ulko-ovi meni kiinni.