Toggle sidebar

Siivellä eläjä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kolibri"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

"kolibri"

Vieras
Hei, olen hoitovapaalla oleva, 1v 4 kk:n ikäisen taaperon äiti, jonka parisuhde on retuperällä. Sain juuri kuulla olevani "siivellä eläjä", kun kritisoin sitä, että laittaisimme lapsemme hoitoon. Itselläni on vahva tunne siitä, että haluaisin laittaa lapsemme hoitoon vasta kun hän on noin kahden vuoden ikäinen. Mieheni mielestä lapsi tulisi laittaa jo hoitoon, ja minun pitäisi mennä töihin, koska olen "siivellä eläjä". Ehdotin kuulemma lapsen hoitoon siirtämistävain sen takia, että en itse halua mennä töihin. Kyllä kirpas sydämestä. Ollaan avioliitossa, ja koko hoitovapaan aikana en ole laittanut itseeni rahaa juuri ollenkaan. Minä hoidan juoksevat menot, kuten ruuat, vaipat, käyttötarvikkeet, lahjat, henkilökohtaiset laskuni (puhelin + visa) ym. kodinhoitotuella ja lapsilisällä. Mieheni maksaa lainan ja yhteiset laskut. Onko teillä muilla samantyylisiä kokemuksia "siivellä elämisestä"...? :(
 
Minä olen kotona. Tällä hetkellä äitiyslomalla toisesta lapsesta vielä, mutta koskaan ei mieheni ole siivellä eläjäksi sanonut. Yhdessä olemme päättäneet että lapset kasvavat kotona ainakin 2vuoden ikään. Ja meillä on yhteiset rahat.
 
Kiitos neil vastauksestasi. Näin se kuuluisi ollakin, lapsen parasta ajatellen. Tunnen itseni jotenkin irralliseksi koko tästä tapahtumaketjusta. En olisi ikinä uskonut, että mieheni näin sanoo, mutta sanoi kuin sanoikin.
 
Mitenköhän se lapsen- ja kodinhoito työpäivän jälkeen hoituu, sitten kun menet töihin. :D Se ei varmaankaan ole siivellä elämistä että sinä teet kahta työpäivää miehen levätessä työpäivänsä jälkeen sinun imuroidessa ja pestessä pyykkiä. Mies varmaankin osallistuu myös lapsen vientiin ja noutoon tarhasta?
 
Oijoi, mihinkä se vastaukseni nyt hävisikään... No koitetaan uudestaan. Eli olen ehdottanutkin miehelleni, että hän jäisi hoitovapaalle, mutta rehellisesti sanoen, en ole varma mitä mieltä hän asiasta on. Tietysti se, että hän tienaa enemmän kuin minä. Omasta mielestäni me kuitenkin pärjäämme ihan ok. Miehellä on jopa ollut rahaa ostaa (merkki)vaatteita, kun omat ostokseni tämän vuoden puolella ovat jääneet shampoisiin, siteisiin ym. Eikä se minua haittaa, mä kerkeen ostella kyllä vaatteita sitten, kun olen takaisin työelämässä. Nyt voin hyvin olla ilman, jos sen avulla saisi lapsen pidettyä vielä kotona.
 
Ja ihan totta "vieras", saatat arvata, kuka meillä suurimmaksi osaksi kotityöt tekee... Tuskin kauheesti muuttuu asias, kun töihin meen. Mutta täytyy vielä yrittää puhua miehelle tästä asiasta. Vaikka tunnen itseni tosi loukatuksi.
 
Niin, ehdotapa, että mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja sinä menisit duuniin. :) Vaikka ihmettelen kyllä mitä pahaa siinä olisi, jos lapsi menisi jo hoitoon vieraalle? Itse en ole ollut vastaavassa tilanteessa. En ole ollut hoitovapaalla käytännössä lainkaan, koska aloitin työt lapsen ollessa vuoden ja tätä ennen pidin pari kuukautta pitämättömiä vuosilomia.
 
Kyllä minäkin mieluiten hoitaisin kotona pidempään, mutta nyt syksyllä on pistettävä lokakuussa 2 vuotta täyttävä poika hoitoon, koska muuten ei yksinkertaisesti pärjättäisi, kun mies menee opiskelemaan. Mun mielestä typerästi ajateltu mieheltäs, että elät muka siivellä >:/ Eri juttu, jos oisit yksikses huvikseen kotona.
 
kovasti tuo loukkaisi minuakin, etenkin kun itsekin olen elänyt miestä niukemmin ja pitänyt lapsenkin kulut minimissä. mies tulisi myös loukkaantuneisuuteni tietämään ennemmin tai myöhemmin, vaikka yrittäisin pidätelläkin. senverran syvältä kirpaisisi.
 
Ei ole itselläni - onneksi - vastaavanlaista kokemusta. Mutta kuulostaa tosi ilkeältä. Kyseessä on kuitenkin vain muutama vuosi elämästänne. Yleensä ihmiset haluavat laittaa pienen lapsen hoitoon vain mikäli talous sitä vaatii tai eivät viihdy kotona. Tai jos työpaikalta "painostetaan" jo palaamaan. Sitten voisin ymmärtää tuollaisen kommentin, jos olisit kova tuhlailemaan.
 
Mies kokee, että hänen pitää elättää perhe.
Ja kun ei siinä onnistu, niin huonoitsetuntoinen mies saattaa nimittää puolisoaan vastaavasti.

Olen kokenut tämän, ikävä kyllä kahdelta mieheltä. Ensin olin just siivellä elävä ja sitten työtön paska.
Molemmissa tapauksissa olin äitiyslomalla ja loukkaannuin kauheasti, mutta nyt jälkeenpäin käsittänyt, että kyse oli enimmäkseen miehen huonosta itsetunnosta. Jotkut miehet on aika onnettomia muka miehuutensa kanssa.
 
Jos mun mies hokemalla hokis, että about 1,5v lapsi pitäisi laittaa johonkin päivähoitoon, niin olis kohta entinen mies. Mun mielestä alle 3-4v ei kuulu mihinkään päivähoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 2455:
Jos mun mies hokemalla hokis, että about 1,5v lapsi pitäisi laittaa johonkin päivähoitoon, niin olis kohta entinen mies. Mun mielestä alle 3-4v ei kuulu mihinkään päivähoitoon.
Click to expand...

Se on mukava jossitella, kun ei ole itse ollut tilanteessa. :) Ei muakaan tosin mies töihin ahdistellut. Joskus se töihin paluun aikataulu vain riippuu useammistakin asioista ja niiden summasta.
 
hitto että te ootte kyllä löytäny oikeita helmiä puolisoiksenne. ja nyt tähän vastaa joku joka piipittää että mutta kun ei se ennen lapsia käyttäytyny näin... haloo! eikö tuo nyt ole selvää loisimista jos on ison lapsen kanssa kotona eikä halua töihin.
 
Kyllä se nyt on ihan totta, että moni nainen sluibailee vuosikaudet kotona lasten kanssa pääasiassa siksi, että työt ei kiinnosta. Ap:n tilanteesta/ työmotivaatiosta en toki tiedä mitään, mutta luulisi, että mies vaimonsa edes jotenkuten tuntee. Tää siis ihan yleisellä tasolla, ei ole tarkoitus syyllistää aloittajaa.
Usein nämä lapsia koskevat päätökset tekee nainen yksin ja hyvin tunnepohjalta. Kyllähän parisuhteessa pitäisi yhdessä päättää, mikä on paras tapa huolehtia lapsista, kodista ja raha-asioista.
Toki se on vaikeaa, jos parisuhde muutenkin rakoilee.
 
Meillä yhteisestä päätöksestä mä olen laseten kanssa kotona, vaikka nuorin onkin jo yli 3 vuotta. Mä oon kyselly mieheltäni aina välillä, että lähdenkö töihin, mutta hänestä on hyvä näin. Eikä mulla itsellänikään ole tästä valittamista! Ehdin olla isoillekin lapsille läsnä! Ja kun on pitkäaikaissairaita meidän perheessä, niin fysioterapiat ja lääkärit ym. kuuluu meidän elämään. Eipähän niihin vois joka viikko kuljettaa, jos töissä olis. Joten yhteisestä päätöksestä päädyttiin tähän ratkaisuun. Mieheni oli yhdessä välissä vuorotteluvapaalla ja mä olin töissä. Joten miehenikin tietää, mitä on olla kotona lasten kanssa. ;) Eipä ole koskaan sanonut mua "siivellä eläjäksi", koska sanoi kotona olemisen olleen 3 lapsen kanssa haasteellista. Ihan hyvää se tekee miehillekin kokeilla, mitä on olla "vaan" kotona.
 
Kyllä mä komppaan sitä kun sanotaan että perhe on yhteinen yritys, jossa jokaisella on työpanoksensa ja kaikki yritykseen tuleva raha menee yrityksen YHTEISIIN menoihin ja sen hyväksi. Sinullakin on oikeus vaatteisiin!! Jos mies on todella noin ehdoton, voitko aloittaa osa-aikaisena ja kun lapsi on 2-vuotias, jatkat kokopäiväisenä?
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa