Siitä lupaa kyselevästä miehestä vielä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tein aiemmin ketjun, jossa kerroin miehestä, joka kyselee jatkuvasti lupaa joka asiaan. No, tyyppi sitten yritti soitella tuossa äskettäin, mutta en millään voinut vastata, koska olin silloin nukuttamassa lastani. Tällä välin mies oli ehtinyt laittaa närkästyneen oloisen tekstarin, jossa mm. mainitsi, etten todennäköisesti hänen kanssaan halua puhua, eikä hän usko mitään vastaväitteitä. Lopuksi mainitsi vielä, että sanoisin ihan suoraan, mikäli en halua hänen kanssaan keskustella.

Mitä tuohon nyt sitten pitäisi vastata? Tyyppi ei ihan tunnu ymmärtävän, että vaikka kuinka olisin kiinnostunut, niin lapsen tarpeet menee silti ylitse omienkin tarpeideni, hänestä puhumattakaan.
 
Kuulostaa idiootilta tuo sinun miehesi,en kelpuuttaisi.
Sinuna laittaisin nyt ainakin yhtä närkästyneen tekstarin takaisin että olit nukuttamassa lastasi ja silloin et voi puhua, eikä se että jatkuvasti ole tavoitettavissa tarkoita sitä että sinua ei kiinnostaisi.
Tosin nyt et enää tiedä kiinnostaako tuollainen kontrollifriikki.

Ihan oikeasti, lopeta hyvän sään aikana tuollainen suhde!
Ei todellakaan ole tervettä..
 
No niin. Laitoin miehelle nyt tällaisen viestin, sanasta sanaan:

"Sä et nyt ihan taida ymmärtää, että kun on pieni (tai vaikka vähän suurempikin) lapsi, niin silloin mennään ennen kaikkea lapsen ehdoilla. Vaikka mulla olisi kuinka suuri kiinnostus kehen tahansa, lapseni tarpeet tulee aina menemään kaiken muun edelle. Äskettäin olin nukuttamassa lastani, ja ymmärrettävästi en ollut vastaamassa puhelimeen. Mikäli mua ei kiinnostaisi puhua tai viestitellä kanssasi, osaisin kyllä sen kertoa omin avuin ilman kehotustakin. Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, etten ole enää niin varma tuosta kiinnostuksestakaan. Alkaa nimittäin mennä maku tuon kontrolloimisen takia."

Oliko tämä nyt ihan ok, vai kenties liikaakin? :D Mutta totuus on ihan oikeasti, että tympii tuollainen ihme "hoputtaminen". Pitäisi koko ajan olla vastaamassa ja jos en vastaa, niin hänen mielestään minun on pakko olla joko loukkaantunut hänelle (mikä on aivan järjenvastainen ajatus..) tai kiinnostukseni on pakko ollut lopahtaa. Mitä tällainen mielestänne kertoo ihmisestä?
 
Blaah, enpäs päässytkään eroon - ainakaan vielä. Sain nimittäin vastauksen, jossa pyyteli anteeksi mahdollista ajattelemattomuuttaan, "Mutta kun olen niin monta kertaa soittanut niin ajattelin jo että olisi mahdollista puhua kanssasi. Haluaisin niin kovasti puhua kanssasi."

Jaa. Vastaanko? Mitä vastaan? Vai vastaanko mitään?
 
On selvää ettet pääse tuollaisesta tyypistä aivan helposti eroon. Joudut sietämään maanittelua, anteeksipyyntöjä ja suostuttelua jonkin aikaa. Tiuhaa vastailua viesteihin kannattaa välttää. Nyt voisi vastata esimerkiksi, että harkitset asioita rauhassa muutaman päivän ja ehkä sitten voidaan puhua. Voit sitten puhua viimeisen kerran jos haluat. Jahkailemaan ei kannata alkaa.

Toinen vaihtoehto on laittaa jyrkkä stoppi nyt heti, eli jos sinusta siltä tuntuu, kerrot ettei tapailua kannata jatkaa, etkä halua olla enää yhteyksissä. Vaikea sanoa kumpi olisi parempi tapa - ehkä voisi sanoa suorat sanat heti jos olet varma, että haluat lopettaa jutun.
 
Itse jäin yksinhuoltajaksi jokin aika sitten ja vahingosta viisastuneena, en edes harkitse mitään lapsettoman miehen kanssa.

Mies jolla on itsellään lapsia, ymmärtää nämä jutut, mutta lapsellisen on aivan mahdotonta seurustella lapsettoman kanssa
 

Yhteistyössä