Siisteysinto vai pakkomielle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Omppu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"Omppu"

Vieras
Olen aina ollut tosi siisti ihminen, tykkään että kodissa on puhdasta ja siistiä. Nyt kuitenkin on vähän alkanu tuntuun siltä, että siisteysinto on mennyt ahdistavan pakonomaiseski.
Meillä on 3kk:tta vanha vauva, ja imuroin joka ainut päivä, pesen lattiat useamman kerran viikossa ja puunaan jatkuvasti pöydänpintoja, kaapinovia, vetimiä, jne jne jne.

Tää on niin rasittavaa ja turhauttavaa! :(
Muiden mielestä meillä on aina siistiä, mutta tuntuu et ite en näe muuta, kun pölyä roskaa ja likaa. Aina kun vauva nukkuu, hinkkaan idioottina jotain kohtaa keittiöstä, jossa on mun mielestä aina likasta. En siis tee tätä siksi, että tykkäisin siivoamisesti, ahdistaa vaan kamalasti kaikki lika jne. En pelkää pöpöjä tms, en siis hygienia-syistä siivoa, jotenkin vaan tuntuu, että täällä kotona on aina likaista.

Tätä siisteysintoa on ollut lapsuudesta asti, mutta tuntuu et tää alkaa menee hieman liian pitkälle. Muita samanlaisia? :(
 
otapa asia puheeksi neuvolassa ennen kuin totaalisesti väsähdät. onko lapsi ensimmäinen? minulla oli nuorena vähän samaa siivouksen suhteen, nyt viiden lapsen äitinä osaan ottaa rennommin ja suorastaan pakoilen siivoilua ;)
 
No ei tuo kyllä ihan normaalilta kuulosta. Voisiko olla jotain elämän hallinnassa pielessä, jota sitten yrität kompensoida kotisi yli-siistinä pitämisellä?
 

Yhteistyössä