Siis voi helvetti! Äitini lukee vanhoja päiväkirjojani ilman lupaa!

Raitalankakäärme IV

Aktiivinen jäsen
21.06.2005
5 190
1
38
Jaha, nähtävästi siinä vaiheessa kun muutin kotoa (tästä aikaa siis kohta 15 v), jätin jälkeeni vanhoja päiväkirjoja ja vihkoja joissa on minun kirjoittamiani novelleja (osa todella henkilökohtaisia). En sitä itse tiennyt, luulin heittäneeni kaiken roskiin aikoinaan, mutta nähtävästi ei. Pari vuotta sitten äiti löysi noista osan ja LUKI NE! Ihan ilman lupaa. Loukkaannuin tuosta todella verisesti, pidin äidille kunnon saarnan toisten henkilökohtaisten papereiden lukemisesta ja äiti pyysi anteeksi ja lupasi että ei tee sitä toista.

Vaan mitenkä kävi? Nyt äiti oli löytänyt jostain vielä lisää minun kirjoituksiani (en tajua ollenkaan miten niitä on tuonne jäänyt) , ja tietenkin lukenut ne. Vielä ihan suoraan sanoi että oli lukenut ne ja kehui :headwall: Eikä muka nyt ollenkaan tajua miksi olen suuttunut. Ihan kuin en olisi jo teinivuosina oltaisi tapeltu kymmeniä kertoja siitä että äiti luki ilman lupaani minun kirjoituksiani! :headwall:
 
Aika tyhmä teko :(

Olen pitänyt päiväkirjaa siitä asti kun olen osannut kirjoittaa, ja pidän niitä erittäin visusti tallessa. Muuttaessani kotoa pidin huolen, että kirjat olivat mukana :)
 
Kuulostaa mun äidiltä. Sanoi joskus lukeneensa mun isosiskon parikymppisenä kirjottamaa päiväkirjaa, eikä edes hävennyt! Kertoi mulle vielä jotain juttuja sieltä. Sanoin että ei toisten henkilökohtasia päiväkirjoja saa lukea, niin tokas huolettomasti että no ei sais...
Mutta mun äiti on todella jääräpää, monesti on isoon ääneen sanomassa mitä ei saa tehdä ja tekee kuitenkin itse. Hänellä on siihen kuulemma oikeus... Jasso.

Mulla on ollut vuosia hukassa yks päiväkirja, joka on nyt luultavammin jäänyt äitin kämppään johonkin, ei ole ainakaan vielä leuhkinut lukeneensa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pusse:
Kuulostaa mun äidiltä. Sanoi joskus lukeneensa mun isosiskon parikymppisenä kirjottamaa päiväkirjaa, eikä edes hävennyt! Kertoi mulle vielä jotain juttuja sieltä. Sanoin että ei toisten henkilökohtasia päiväkirjoja saa lukea, niin tokas huolettomasti että no ei sais... [
No kun mun äiti taas on sitä mieltä että tietenkin hän saa lukea, miksi olisin kirjoittanut, jos en tarkoittaisi niitä luettavaksi. Eikä ymmärrä ollenkaan miksi suutuin. Varsinkin novellit, kun eihän ne voi olla mitenkään henkilökohtaisia. Perkele, olo on ihan kuin joku olisi iskenyt veitsen selkään.
 

Yhteistyössä