siis oma äiti valehtelee ihan pokkana

Sain tänään tietää, että oma äitini valehtelee minulle ihan pokkana ja on tehnyt sitä jo pitempään! On aikasemminkin jäänyt valheesta kiinni ja silloin yritin asiasta hänen kanssaan keskustella, mutta kielsi koko asian.Ajattelin sen johtuvan häpeästä ja että ottaisi opikseen, mutta mitä vielä....
Valehtelu alkaa olla jokapäivästä, eikä itsekkään aina muista mitä ja kelle on valehdellut! Tämä on milestäni niiiin noloa, että mitä tässä pitäs tehdä? Nyt harmittaa ja suututtaa niin, etten kykene hänelle soittamaan ja kysymään suoraan koska tiedän jo että kieltää koko asian ja kääntää sen niin, että hänellä on syytä suuttua minulle kun moista väitän! Onko kenellekkään tapahtunut tälläistä?

 

Minkä ikäinen äiti? Alkoholisti, dementikko?

 

Millaisista asioista valehtelee? Ovatko merkitysellisiä? Kuulostaa kyllä hieman patologiselta jos on kerran jokapäiväinen tapa. En tiedä voisiko tuollaiseen saada ammattiapua jos hän olisi sitä halukas ottamaan vastaan. Jos ei, niin en tekisi asiasta varmaankaan kovin isoa numeroa. Todennäköisesti ilmaisisin että olen huomannut hänen valehtelevan kulloinkin kyseessä olevasta asiasta mutta sitten jättäisin asian sikseen. Toisin asian ilmi sen vuoksi että hän ei luulisi että voi valehdella muiden sitä huomaamatta ja toisaalta jättäisin asian sen jälkeen sikseen sen vuoksi että hän ei saisi valehtelulla aikaan liian suurta huomiota. Voihan olla että hän valehtelee jopa sen vuoksi että saisi nostettua hälyn... Mistäpä sitä tietää.

Tsemppiä!

 

mun äiti on tehny saman jo vuosia. taitaa olla patologinen valehtelija tai jotain. eniten v*tuttaa sitä ettei voi uskoa mihinkään. esim. suurin osa muin lapsuudesta on jotain ihan muuta kun mitä se kertoo. |O :headwall: ja nää valehtelut ei oo mitään erikoisia, ihan normia asioita.

 

Oma äitini liioittelee ja vääristelee asioita siinä määrin, että jutut menevät jo valehtelun puolelle ainakin minun mielestäni. Kerta kerran jälkeen lankean siihen, että uskon tarinoihin. Äitini on saanut välillä koko suvun sekaisin jutuillaan.

 

Mulla on sama homma. Mun äiti kertoo mm. töissä aivan keksittyjä juttuja siitä miten muka hoitaa mun lapsia koko ajan (tosi asiassa ei yhtään koskaan) ja miten yövuorostakin tulee meille lapsia hoitamaan ja mun asioita (mitä ei tee ikinä). Ja paljon paljon muuta. Kaikki pitää sitä siellä töissä suorastaan pyhimyksenä kun noin "uhraa" elämänsä mun lasten hyväksi. Ja ihan oikeesti se ei ikinä ikinä ole ollenkaan hoitanu noita koskaan.

 

Oma äitini liioittelee ja vääristelee asioita siinä määrin, että jutut menevät jo valehtelun puolelle ainakin minun mielestäni. Kerta kerran jälkeen lankean siihen, että uskon tarinoihin. Äitini on saanut välillä koko suvun sekaisin jutuillaan.

mä en usko enää juuri mihinkään. ja nekin stoorit mitkä ovat totta niin niitä se maustaa siinä määrin että vaikee tietää mitä on faktaa ja mitä ei. :|

on todella rankkaa olla semmosen kaa tekemisissä.

 

Oma äitini liioittelee ja vääristelee asioita siinä määrin, että jutut menevät jo valehtelun puolelle ainakin minun mielestäni. Kerta kerran jälkeen lankean siihen, että uskon tarinoihin. Äitini on saanut välillä koko suvun sekaisin jutuillaan.

mä en usko enää juuri mihinkään. ja nekin stoorit mitkä ovat totta niin niitä se maustaa siinä määrin että vaikee tietää mitä on faktaa ja mitä ei. :|

on todella rankkaa olla semmosen kaa tekemisissä.

Juu se on sellasta että jos äiti sanoo hyvää päivää niin miettii et kummassa se mahtaa valehdella mut onneksi kun sen tietää niin eipä mitään.

 

Mun äiti vaan jättää kertomatta asioita jotka sitten myöhemmin selviää. Ja se on sen mielestä ilmeisesti sitten ihan hyvä ja asioille voi hänen mukaansa jo nauraa. Ainut vaan, et yleensä mua ei naurata..

 

meitsin mutsi on kans tollanen..ihan pokkana valehtelee,mulle,muillekkin puhelimessa,kun olen kuulolla jne.. *huoh*

 

En myöskään tajua, mitä kiksejä oma äiti ja anoppi saavat valehtelusta.
siis suosivat räikeästi jotakin lasta toisten kustannuksella ja jos mainitset, valehtelevat. valehtelevat aivan kaikesta.
Esim. anoppi lupasi tuoda lapset meille - kerran kesässä käyvät anoppilassa. Ei tuonut vaan jouduimme hakea itse. tajusin että ei ollut alunperinkään tarkoitus tuoda lapsia (lupasivat tuoda kun me veimme lapset) kun oli suunnitellut muuta samalle päivälle. Miksi alunperin piti valehdella että voi tuoda?
Lupaa aina kaikkea mutta ei koskaan - eikoskaan pidä lupausta.
Miksi?
Oma äiti väittää ett ei tiedä mitä aikoo, myöhemmin kuulen sisareltani että oli jo alunperin sanonut hänelle mitä aikoo tehdä.

 

Mun äiti vaan jättää kertomatta asioita jotka sitten myöhemmin selviää. Ja se on sen mielestä ilmeisesti sitten ihan hyvä ja asioille voi hänen mukaansa jo nauraa. Ainut vaan, et yleensä mua ei naurata..

 

En myöskään tajua, mitä kiksejä oma äiti ja anoppi saavat valehtelusta.
siis suosivat räikeästi jotakin lasta toisten kustannuksella ja jos mainitset, valehtelevat. valehtelevat aivan kaikesta.
Esim. anoppi lupasi tuoda lapset meille - kerran kesässä käyvät anoppilassa. Ei tuonut vaan jouduimme hakea itse. tajusin että ei ollut alunperinkään tarkoitus tuoda lapsia (lupasivat tuoda kun me veimme lapset) kun oli suunnitellut muuta samalle päivälle. Miksi alunperin piti valehdella että voi tuoda?
Lupaa aina kaikkea mutta ei koskaan - eikoskaan pidä lupausta.
Miksi?
Oma äiti väittää ett ei tiedä mitä aikoo, myöhemmin kuulen sisareltani että oli jo alunperin sanonut hänelle mitä aikoo tehdä.

Toinen juttu, äitini väittää aivan skitsoja juttuja meidän lapsuudesta. Sisareni oli lapsena pulska, niin pulska, että äitini suuttui kouluterveydenhoitajalle joka asiasta mainitsi. Nyt äitini väittää, että sisareni oli lapsena laiha.

Siis en oikeasti käsitä missä mennään lasteni isovanhempien kanssa.

 

Mun äiti vaan jättää kertomatta asioita jotka sitten myöhemmin selviää. Ja se on sen mielestä ilmeisesti sitten ihan hyvä ja asioille voi hänen mukaansa jo nauraa. Ainut vaan, et yleensä mua ei naurata..

Mun äidillä aika ajoin tällasta kanssa. Tuntuu, ettei se mulle malta olla kertomatta jotain juttuja. Mutta ihan opittu tapa tuntuu olevan, ettei kerro esim. lääkärille kaikkea asiaankuuluvaa, jos ei lääkäri älyä suoraan kysyä. Tyhmää, pelkää vissiin leimautumista. Ja jos jotain esitietolappuja täytellään, ni aina on sanonut mulle, et "laita siihen van ettei ole mitään" -perinnöllisiä sairauksia siis. Vasta äskettäin olen alkanut epäillä, että mun äidinäiti on viimeset vuotensa ollut mielisairaalassa. :/ Että sellasia asioita pimitetään.

Niin ja sit asioista on yleensä varma mielipide. Lapsuudenjuttuja jos kysyy, ni saattaa sanoa tyyliin "ei, ei sulla ole koskaan ollut vihreetä polkupyörää" ja sit löytyy valokuva, jossa mulla on. Jos ei muista ni eikö voi sanoa?

 

Oma äitini liioittelee ja vääristelee asioita siinä määrin, että jutut menevät jo valehtelun puolelle ainakin minun mielestäni. Kerta kerran jälkeen lankean siihen, että uskon tarinoihin. Äitini on saanut välillä koko suvun sekaisin jutuillaan.

mä en usko enää juuri mihinkään. ja nekin stoorit mitkä ovat totta niin niitä se maustaa siinä määrin että vaikee tietää mitä on faktaa ja mitä ei. :|

on todella rankkaa olla semmosen kaa tekemisissä.

Niin on :hug:

 

Oma äitini liioittelee ja vääristelee asioita siinä määrin, että jutut menevät jo valehtelun puolelle ainakin minun mielestäni. Kerta kerran jälkeen lankean siihen, että uskon tarinoihin. Äitini on saanut välillä koko suvun sekaisin jutuillaan.

mä en usko enää juuri mihinkään. ja nekin stoorit mitkä ovat totta niin niitä se maustaa siinä määrin että vaikee tietää mitä on faktaa ja mitä ei. :|

on todella rankkaa olla semmosen kaa tekemisissä.

Niin on :hug:

samoin sinne. :hug:

 

Hei
Sama on tääläkin. Aluksi jätti vastaamaatta kun tarvitsin hoitoapua, käänsi selkänsä kun esikoinen todettiin autistiseksi ja nyt valehtelee asioita ja tuo kuopuksen synttärilahjan ovelle, koska kotona odottaa siskon lapset. Tästä kommentoinkin, että ei toi tunnu kivalle, niin rouva oli sitte "juorunnu" asian siskon pojalle ja uhos sitte facebooksissa mulle... että semmosta.
Että parempi että elämme omaa elämää

 

"sinä se aina keksit kaikenlaista", "sinä se aina olet tunteellinen", "sinä se aina olet dramaattinen", "sinun kanssasi ei voi puhua"

Joo. Ja mun äitini puhuu siis oikeasti vielä kirjakieltä. Yleensä, jos on kyse jostain ikävästä asiasta, niin se ei ole totta ja minä keksin asioita päästäni.

Meilläkin äiti osaa muistaa asiat todella hyvin omaksi edukseen. Koko lapsuuden sain kuulla siitä miten ei saisi pitää prinsessamekkoja ja olla naisellinen, punainen ja vaaleanpunainen olivat takuulla huonoimpia värejä koskaan. Nyt sitten äiti on sitä mieltä, että hän AINA puki minut lapsena punaiseen, koska se sopi minulle niin hyvin.

Munkin äitini mielellään kertoo naapureilleen ja leikkipuiston muille perheille, miten HÄN ON NIIN PALJON lapsenlapsensa kanssa. Joopajoo, kertaakaan ei ole lapsi päiväunia nukkunut mumminsa luona ja ruoalla syö mummin luona vain muutaman lusikallisen ruokaa ja päälle leipää, piparia ja herkkuja. Jokaikinen kerta lapsi on tullut kotiin väsyneenä, hermostuneena ja luvassa ollut kiukuttelua moninkertaisesti. Kaiken lisäksi äitini virtsankarkailu on mennyt niin huonoksi, ettei se pysty enää oikein olemaan ulkona lapsen kanssa eikä tuomaan tai hakemaan lasta, kun pitää käydä vessasa 20 min välein.

Näitä juttuja kyllä riittäisi, alkaen siitä, että äitini väittää järjestäneensä minulle ylioppilasjuhlat, maksaneensa lukiokirjani, ei ole muka koskaan lainannut minulta rahaa jne. Pitkään ajattelin, että minä olen dramaattinen, liian värikäs, liian tunteellinen. Tässä olen sitten tajunnut, että minun lapsuudessani ruoka oli homeessa, vaatteet rikki tai likaisia ja useimmiten vääränkokoisia. Mikätahansa tarpeeni oli aina liioittelua ja itsekeskeistä äidin kiusaa. Minun lapseni ei kulje rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa, ruoka ei lopu eikä se ole pilaantunut. Laskut maksan ajallaan, ettei tarvi lapsen pelätä, jäädäänkö ilman kotia. On vaan vähän yksinäinen olo.

Mutta eivät äitini valheet liity ainoastaan minuun. Valehtelee hän omista opinnoistaan. Väittää valmistuneensa, mutta tutkintotodistuksia ei kuulemma hänen aikanaan annettu. Toinen juttu on, että äitini väittää, ettei hänellä ole ikinä ollut masennusta. Kumma kyllä, hänen vanha opettajansa tiedusteli minulta, onko äitini opiskeluaikainen masennut uusiutunut.... Hohhoijaa. En enää halua olla missään tekemisissä koko eukon kanssa. Ei sen sanaan voi luottaa.

 

Narsistinen ihminen väärästää ja liioittelee asioita aina. Samalla pönkittää omaa egoaan!

 

Narsistinen ihminen väärästää ja liioittelee asioita aina. Samalla pönkittää omaa egoaan!

Toden totta. Oma äitini joka on narsku kielsi minua 12 vuotiaasta alkaen hankkimasta lapsia. 15 vuotiaana hän kertoi minulle suuren valheen mihin uskoin 17 vuotta, "etten kuulema ikinä voi saada edes lapsia koska mulla on se kromosomi vika", olin muutama vuosi sitten menossa ottaa pois kohtuni kokonaan ja selitin tämän gynekologille, hän selvitti asian muilta kollegoilta ja sanoi että missään EI MISSÄÄN mainita mitään että ei voisi saada lapsia vaikka on tuo kromosomi vika.. ja minulta otettiin myös jokin hormooni verikoe mikä oli aivan normaali viitearvojen keskellä, ja kohtuani en saanut leikata pois koska olin liian nuori ja olisi pitänyt synnyttää kaksi lasta. Nyt tällä hetkellä olen 35 vuotias ja meneillään hirveä kriisi kun äiti ei myönnä että valehdellu koko ikäni ja itse en ole ollut edes lähelläkään miestä kuuteen vuoteen ja nyt olen miettinyt niitä salattuja lapsi tunteita mitä minulta kiellettiin kokonaan tuntemasta..

 

Toden totta. Oma äitini joka on narsku kielsi minua 12 vuotiaasta alkaen hankkimasta lapsia. 15 vuotiaana hän kertoi minulle suuren valheen mihin uskoin 17 vuotta, "etten kuulema ikinä voi saada edes lapsia koska mulla on se kromosomi vika", olin muutama vuosi sitten menossa ottaa pois kohtuni kokonaan ja selitin tämän gynekologille, hän selvitti asian muilta kollegoilta ja sanoi että missään EI MISSÄÄN mainita mitään että ei voisi saada lapsia vaikka on tuo kromosomi vika.. ja minulta otettiin myös jokin hormooni verikoe mikä oli aivan normaali viitearvojen keskellä, ja kohtuani en saanut leikata pois koska olin liian nuori ja olisi pitänyt synnyttää kaksi lasta. Nyt tällä hetkellä olen 35 vuotias ja meneillään hirveä kriisi kun äiti ei myönnä että valehdellu koko ikäni ja itse en ole ollut edes lähelläkään miestä kuuteen vuoteen ja nyt olen miettinyt niitä salattuja lapsi tunteita mitä minulta kiellettiin kokonaan tuntemasta..

onpa kamalaa

 

Toden totta. Oma äitini joka on narsku kielsi minua 12 vuotiaasta alkaen hankkimasta lapsia. 15 vuotiaana hän kertoi minulle suuren valheen mihin uskoin 17 vuotta, "etten kuulema ikinä voi saada edes lapsia koska mulla on se kromosomi vika", olin muutama vuosi sitten menossa ottaa pois kohtuni kokonaan ja selitin tämän gynekologille, hän selvitti asian muilta kollegoilta ja sanoi että missään EI MISSÄÄN mainita mitään että ei voisi saada lapsia vaikka on tuo kromosomi vika.. ja minulta otettiin myös jokin hormooni verikoe mikä oli aivan normaali viitearvojen keskellä, ja kohtuani en saanut leikata pois koska olin liian nuori ja olisi pitänyt synnyttää kaksi lasta. Nyt tällä hetkellä olen 35 vuotias ja meneillään hirveä kriisi kun äiti ei myönnä että valehdellu koko ikäni ja itse en ole ollut edes lähelläkään miestä kuuteen vuoteen ja nyt olen miettinyt niitä salattuja lapsi tunteita mitä minulta kiellettiin kokonaan tuntemasta..

Ehkä äitisi kuitenkin ajatteli sinun parastasi.