[QUOTE="vieras";28136657]aapee täälä on toinen samaa ajatteleva
en mäkään menis töihin ellei oli pakko! Nyt tuntuu, että kotona olis niiiiiiin paljon tekemistä ja yli puolet niistä jää tekemättä. En ehdi siivota enkä tehä mitään ylimäärästä enkä harrastaa töiden ja lapsien lisäks. TÖISSÄ menee kaikki fucking aika! P*rkele että v*tuttaa!! Onneks pääsee taas mammalomailemaan ja pois töistä! vieläkun jaksais muutaman kuukauden töitä. Ei kyllä vois vähempääkään kiinnostaa työt, kun koti ja lapset on paljon tärkeempiä. Asutaan isossa omakotitalossa ja piha on rempallaan, mut töissä on äytävä eikä siltikää oo rahaa mihinkään ylimääräiseen. Hoitoalalla surkea palkka ja loppuunkulyttava työ![/QUOTE]
Miten sulla on aikaa siivota, tehdä ylimääräistä, laittaa pihaa ja harrastaa mammalomalla, etenkään ja töissä käydessään niihin ei ole ollut varaa?
tai en tiedä miten sinulla, mutta ainakin minulla ja useimmilla tuttavillani on kyllä kädet täynnä lastenhoitoa äitiyslomalla... Muistan kun kuopuksen vauva-aikana haravoin pihaa ja istutin pensasaitaa vauva kantorepussa, koska ne hommat vaan oli pakko tehdä ja siitä oli kyllä nautinto kaukana! Onneks lapset on nyt isompia ja saa olla töissä, ja jos tulisi vielä pensasaidan istuttamisen tarve niin kukaan ei sentään roiku tississä enää kiinni!
Ja myös minulla, työ antaa rytmiä elämään ja siellä tapaa ihmisiä säännöllisesti, toisin kuin kotona ollessa, kun päivisin kaikki muut olivat töissä... Lasten kanssa tuli tietysti tavattua muitakin pienten lasten vanhempia, mutta eihän se samanlaista ole kuin lasten kanssa mennessä sitä mennään lasten ehdoilla. Töissä tietysti töiden ehdoilla, mutta yleisesti ottaen kuitenkin sosiaalinen kanssakäyminen on ainakin vaivattomampaa töissä. Mutta optimitilanne tietysti olisi, että saisi olla töissä vaikka sen 30 tuntia viikossa ja saada siitä silti sen verran palkkaa että pärjäisi...
