Siis, mua nyt jäi vaivaamaan eräs kasvatukseen liittyvä asia, osaako joku vastata ?

Entä jos lasta ei ole ikinä kielletty suoraan, vaan kierrellen ja kaarrellen selitelty, ja tulee tilanne että lapsi on ryntäämässä suoraan auton alle? Meidän lapset melko suurella todennäköisyydellä pysähtyvät mutta entä lähiön Nico-Pederi jota ei ole hennottu ikinä kieltää mistään? Voin melkein arvata miten kävisi...

Niinpä. Tai sitten jos sitä on hoettu niin ettei se enää tehoa.

Siis tarkoitat että sitä on hoettu mutta ei ole välitetty vaikka kersa ei tottelekaan? Aivan sama kuin koirilla: ikinä ei saa jättää käskyä tai kieltoa puoliväliin. Ei tarkoittaa ei. Ja jos ei auta niin siirrytään toisiin toimenpiteisiin.

 

MIKSI ei-sana ja kiellot ovat pahasta lapselle? MITEN ne vahingoittavat lasta?

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Lapen on helpompi tajut mitä pitää tehdä, kun kerroraan vain se ja jätetään kertomatta, mitä ei pidä tehdä.

esim. lautasen heittelyyn: Annetaan lautasen olla pöydällä. Jos se tippuu lattialle, se menee rikki ja sitten meillä ei ole tätä lutasta miltä syödä.

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Lapen on helpompi tajut mitä pitää tehdä, kun kerroraan vain se ja jätetään kertomatta, mitä ei pidä tehdä.

esim. lautasen heittelyyn: Annetaan lautasen olla pöydällä. Jos se tippuu lattialle, se menee rikki ja sitten meillä ei ole tätä lutasta miltä syödä.

Kyllä meillä olisivat tossa vaiheessa jo kerenneet heittää.
Mä sanon eka et
- ei saa heittää. Laita se lautanen pöydälle. Ja sit annan selityksen.

 

Multa ne ei ja älä -sanat tulevat suusta ulos kuin apteekin hyllyltä... Mutta, mä kyllä aina perustelen lapselle kiellon jälkeen sen, miksi on jotain kielletty. Turhia kieltoja pyrin välttämään ja yritän osan muotoilla toisin. Näin mä olen tehnyt siitä lähtien joka lapsen kohdalla, kun niitä kieltoja on alettu tarvita. Ja ihan hyvin on mennyt perille kolmelle pojallemme.

 

MIKSI ei-sana ja kiellot ovat pahasta lapselle? MITEN ne vahingoittavat lasta?

Ei kielloisa ole mitään pahaa, jos niitä käytetään harvoin. Mä kielsin esikoista liiemmankin kanssa ja hän kyllä tosiaankin tiesi mitä ei saa tehdä ja ihan kiusakseni tiki niin urakalla. Noille pienimmille olen enemmin kertonut mitä pitää tehdä ja he ovatkin vähemmin tehneet taaperoina niitä tahallaan..., mutta kun 3v on tullut plakkariin, on ei sana ollut tarpeen ja harvemmin kuultuna ollut tehokaskin.

 

Kyllä meillä olisivat tossa vaiheessa jo kerenneet heittää.
Mä sanon eka et
- ei saa heittää. Laita se lautanen pöydälle. Ja sit annan selityksen.

Ja kun lapset oppivat tuon "EI":n merkityksen voi aina selitellä ennen kuin vahinkoa on päässyt käymään.

 

Entä jos lasta ei ole ikinä kielletty suoraan, vaan kierrellen ja kaarrellen selitelty, ja tulee tilanne että lapsi on ryntäämässä suoraan auton alle? Meidän lapset melko suurella todennäköisyydellä pysähtyvät mutta entä lähiön Nico-Pederi jota ei ole hennottu ikinä kieltää mistään? Voin melkein arvata miten kävisi...

Niinpä. Tai sitten jos sitä on hoettu niin ettei se enää tehoa.

Siis tarkoitat että sitä on hoettu mutta ei ole välitetty vaikka kersa ei tottelekaan? Aivan sama kuin koirilla: ikinä ei saa jättää käskyä tai kieltoa puoliväliin. Ei tarkoittaa ei. Ja jos ei auta niin siirrytään toisiin toimenpiteisiin.

No nimenomaan sitä. Eli ei-sanan käyttämättä jättäminen on väärin, mutta myös sen turha hokeminenkin on väärin. Täytyy itse tietää, mitä lapselta vaatii ja päästä sitten kans päämäärään.

 

Ei kielloisa ole mitään pahaa, jos niitä käytetään harvoin. Mä kielsin esikoista liiemmankin kanssa ja hän kyllä tosiaankin tiesi mitä ei saa tehdä ja ihan kiusakseni tiki niin urakalla. Noille pienimmille olen enemmin kertonut mitä pitää tehdä ja he ovatkin vähemmin tehneet taaperoina niitä tahallaan..., mutta kun 3v on tullut plakkariin, on ei sana ollut tarpeen ja harvemmin kuultuna ollut tehokaskin.

Eli ihan hyvin voi sanoa kiellot suoraan... Kunhan kulkee jälleen kerran kultaista keskitietä.

 

Miksi lapselle ei sais sanoa ei?

Hei, kertokaa nyt joku :wave:

Lapen on helpompi tajut mitä pitää tehdä, kun kerroraan vain se ja jätetään kertomatta, mitä ei pidä tehdä.

esim. lautasen heittelyyn: Annetaan lautasen olla pöydällä. Jos se tippuu lattialle, se menee rikki ja sitten meillä ei ole tätä lutasta miltä syödä.

Kyllä meillä olisivat tossa vaiheessa jo kerenneet heittää.
Mä sanon eka et
- ei saa heittää. Laita se lautanen pöydälle. Ja sit annan selityksen.

Yhtä nopeasti ehtii sanomaan, ei saa heittää tai laita lautanen pöydälle :/ ja mä en ole fanaattinen ei:n kieltäjä, vaan mielestäni joihinkin tilanteisiin se ei sana sopiikin sanoa.

 

Musta tuo kieltämisen ja kehumisen välttäminen on aivan älytön ajatus, tai ainakin se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä olen kasvatustiedettä opiskellessani antanut itseni ymmärtää. Lapsihan nimenomaan tarvitsee selkeät rajat ja tiedon siitä, mitä hän saa tehdä ja mitä ei, muuten olo tuntuu turvattomalle. Toisaalta lapsi tarvitsee vahvistusta sille, että häntä rakastetaan omana itsenään, siis kehuja. Jos kehuja ei tule arjessa, hyväksyntää aletaan hakea radikaalimmilla keinoilla.

110% peesi sulle tästä! Kerrankin joku palstalla, jolla on AIVOT.

 

Voiko joku tosissaan väittää, että pystyy elämään normaalissa kodissa ja normaalissa ympäristössä esim. alle 2v:n kanssa siten, ettei juurikaan käytä EI sanaa??? Haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa tuommoisessa perheessä katsomassa että miten siellä elellään ja miltä kämppä näyttää!

 

miks pitäis jättää kiellot pois kun ne tulee kuitenki myöhemmin elämässä vastaan ja sitten ollaan hoomoilasena ku kielletään....

 

Niin ja sille autotielle juoksemisesta. Jos vaikka kuljetaan tien laitaa ja lapi menee keskemmälle, on lapselle paljon ymmärrettävämpää, kun käskee siirtymään laitaan kuin sanoa, ei tielle. Mutta tosiaan, jos lapsi juoksee pihasta pallon perässä keskelle tietä, siihen ei sana sopii mainiosti tai vaikka seis siihen paikkaan.

 

Voiko joku tosissaan väittää, että pystyy elämään normaalissa kodissa ja normaalissa ympäristössä esim. alle 2v:n kanssa siten, ettei juurikaan käytä EI sanaa??? Haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa tuommoisessa perheessä katsomassa että miten siellä elellään ja miltä kämppä näyttää!

Meillä saa lapset aika vapaasti kotona temmeltää ja mitään arvokasta ei ole pikkuisten ulottuvissa. Tyttö nyt 3v on aika eläväinen, mutta juuri kieltämisen minimoimisella olen mielestäni saanut hänet tottelemaan paremmin kuin esim. aikanaan esikoisen kanssa. En esim. koskaan kieltänyt koskemasta kukkiin, vaan opetin hänen nuuskimaan niitä. Jos kuitenkin huomasin hänen koskevan kukkaan, kysyin, että mitä kukalle tehdään ja hän ei enään kosenut vaan nuuhkaisi. Kuumiin uuneihin taas tutustuttiin menemällä lähemmäs ja huomaamalla, että se on kuuma. Jos sitten oli taas uuniin päin menossa, niin varoitin vain, että on kuuma.

 

Lapsi pois pöydältä ja laitetaan lautanen sinne minne se kuuluu, sen voi myös sanoa. Esim noin. Tai sitten vain sanotaan esim "laitatko lautasen takaisin, ettei se mene rikki" tmv,, ja juu u, kielto on siinä, mutta ei-sanaa ei ole.

Näin! Meil poika saa istuu ruokapoydäl, muttei sillon ku siinon ruokaa.

 

Niin ja sille autotielle juoksemisesta. Jos vaikka kuljetaan tien laitaa ja lapi menee keskemmälle, on lapselle paljon ymmärrettävämpää, kun käskee siirtymään laitaan kuin sanoa, ei tielle. Mutta tosiaan, jos lapsi juoksee pihasta pallon perässä keskelle tietä, siihen ei sana sopii mainiosti tai vaikka seis siihen paikkaan.

peesi. kiteytyit hyvin.

 

tottakai joskus pitää käyttää EI sanaa (jopa huutamalla se EI ) mutta kyllä lapselle pitää selittää ja kertoa (usein sama asia 1000 kertaan ) MIKSI EI.
Asiaa ei välttämättä pysty siinä tilanteessa puhumaan sille lapselle, jos lapsi huutaa tms, mut asiasta voi jutella sitten myöhemmin.

meillä ainakin on lasten kanssa keskusteltu aina asiat jälkikäteen, ja mietitty (tai lapsi miettii ) tekojensa seurauksia ja miten kannattaa ja miten ei kannata toimia tilanteissa.

 

Voiko joku tosissaan väittää, että pystyy elämään normaalissa kodissa ja normaalissa ympäristössä esim. alle 2v:n kanssa siten, ettei juurikaan käytä EI sanaa??? Haluaisin kyllä olla kärpäsenä katossa tuommoisessa perheessä katsomassa että miten siellä elellään ja miltä kämppä näyttää!

Meillä saa lapset aika vapaasti kotona temmeltää ja mitään arvokasta ei ole pikkuisten ulottuvissa. Tyttö nyt 3v on aika eläväinen, mutta juuri kieltämisen minimoimisella olen mielestäni saanut hänet tottelemaan paremmin kuin esim. aikanaan esikoisen kanssa. En esim. koskaan kieltänyt koskemasta kukkiin, vaan opetin hänen nuuskimaan niitä. Jos kuitenkin huomasin hänen koskevan kukkaan, kysyin, että mitä kukalle tehdään ja hän ei enään kosenut vaan nuuhkaisi. Kuumiin uuneihin taas tutustuttiin menemällä lähemmäs ja huomaamalla, että se on kuuma. Jos sitten oli taas uuniin päin menossa, niin varoitin vain, että on kuuma.

Jos kotinne on tehty steriiliksi ja siten esim. että kaikkeen on lupa koskea, niin miten lapsesi käyttäytyy esim. kylässä? Siellä missä onkin ulottuvilla kaikkea "uutta ja kivaa". Onko sinulla siellä sama taktiikka ja vierailuaika menee siihen, että vaistovanhempana kerrot lapsellesi: "katsoppas se on Sipe-tädin kännykkä siinä; eikös olekkin kivoja nappeja siinä? sitä saa toki katsoa tai jopa nuuhkaista jos haluttaa ja nyt kulta, laitappas pöydälle se, jottei enempää mene paiskomisesta pirstaleiksi. Sipe-tätikin tykkää jos annat hänelle kännykän"...

 

Sanotaan lapselle, että: "Kylläpäs ne astiat lentelevät kauniisti, mutta heitä mielummin vaikka legoja, niin eivät mene rikki."

 

Musta tuo kieltämisen ja kehumisen välttäminen on aivan älytön ajatus, tai ainakin se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä olen kasvatustiedettä opiskellessani antanut itseni ymmärtää. Lapsihan nimenomaan tarvitsee selkeät rajat ja tiedon siitä, mitä hän saa tehdä ja mitä ei, muuten olo tuntuu turvattomalle. Toisaalta lapsi tarvitsee vahvistusta sille, että häntä rakastetaan omana itsenään, siis kehuja. Jos kehuja ei tule arjessa, hyväksyntää aletaan hakea radikaalimmilla keinoilla.

Juuri näin! Hyvä, hyvä, hyvä! =)

Meillä on viisi lasta joka ikäryhmää ja ovat olleet kotona "hoidossa" nyt ja tulevaisuudessakin: Taapero, uhmikset, ala- ja yläasteikäinen. Me suurperheen vanhempina emme muuta "ehtisikään" pienemmille kuin selittelemään päivät pääksytysten jollei tarpeen tullen tiukka EI ja ytimekäs "selitys" mm.tulee pipi, menee rikki, käy vahinko,sattuu toista ym.ym. riittäisi pienemmille. Vanhemmille lapsille ns.kiellot tulee erillaisina ohjaus/keskustelu/syy-seuraus jne.laisina pitempinä kasvatus- ja opastus keskusteluina: Miksi-siksi että, sitä varten, koska, tai yksinkertaisesti näin: Siksi, koska olen äitisi ja aikuinen ja vastaan sinusta kunnes olet täysikäinen.

Se on varma asia, että ellei lapsella ole selkeitä rajoja niin hän on "harhateillä". Hän ei ole vielä riittävän kypsä tekemään moniakaan päätöksiä elämässään. Mistä hän tietää, että hänestä välitetään jos hän saa tehdä mitä haluaa. Rutiinit päivän askareissa, ruokailuissa ym. helpottavat niin aikuisten kun lapsenkin arkea. Tietää mitä tuleman pitää, eli on turvallista ja osataan "ennakoida" tulevaa! :/ Tänne en tästä nyt enempää höpäjä...samasta aiheesta olen blogiinikin joskus kirjoitellut, käykääpä lukasemassa. :heart:

 

Siinäpä se tuli kysymys, mitä minä en ymmärrä. Mitä pahaa siinä EI sanassa on ?? MIksi se vahingoitttaa lasta?
Kun lapsi systemaattisesti haetaan pois tai ohjataan tekemään jotain muuta kuin kiellettyä, tajuaako lapsi oiekasti että se mitä hän tekee on kiellettyä ja ennenkaikkea - miksi se on kiellettyä. ?

Minulla meni todella kauan, ennenkuin tajusin, että minulla on sellainen lapsi, jolle on sanottava EI. Hän ei ymmärtänyt tai ei hahmottanut asiaa, kun vastasin kiertelemällä, asian vierestä.
Esimerkki:
"Mennäänkö leikkipuistoon" kysyy lapsi, 6 v
"menemme nyt kotiin suoraan" vastaan minä kuvitellen, että lause pitää sisällään kiellon.
Lapsi ei ymmärrä, alkaa kinaaminen, taistelu, riitely. Hän haluaa leikkipuistoon! Mutta nyt pitää mennä kotiin, koska kello on jo paljon.

"saanko keksiä" / "minä haluaisin keksinä" tms. - sanoo lapsi.
"meillä on ruoka kohta" vastaan minä.

En enää muista minkä ikäinen lapseni oli, koululainen kuitenkin, kun tajusin miltä minun vastaukseni kuulostavat.

Hän ei halunnut kuulla, mitä ja miksi me teemme kohta. Hän halusi kuulla, saako hän pyytämänsä vai ei.

Toinen esimerkki: sairaalaosaston leikkihuoneessa oli isä ja lapsi, joka "kiusasi" muita lapsia koko ajan. Vei leluja käsistä. Kun oma lapseni istui jonkun leikkijutun alla, leikkijutussa oli ikään kuin reikä katsossa, tämä lapsi pudotteli palikoita siitä, minun lapseni päähän.
Lapsen isä haki lapsen aina pois toisten leikkejä sotkemasta. Lapsen isä otti sen lelun ja antoi takaisin sille lapselle, jolta oma lapsi oli ottanut lelun. tätä koko se aika, kun odotettiin pääsyä osastolle ja omaa vuoroa! IHAN KOKO AJAN !
Se lapsi ei leikkinyut ollenkaan. Isä vain korjasi koko ajan lasta ns. oikealle tielle, mutta ei kertaakaan käyttänyt ei sanaa. Muut lapset ja aikuiset olivat varpaillaan koko ajan, ja tunnelma helpottui valtavasti, rentoutui, kun pehmeästi kasvatettu kauhukakara hävisi paikalta nösselön isänsä kanssa. '


MITEN NÄMÄ KIELTOIHIN TOTTUMATTOMAT LAPSET PÄRJÄÄVÄT TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA TAI ARMEIJASSA !???
kun aloin kieltämään, tilanteet rauhoittuivat. Harmitti etten ollut tajunnut sitä aikaisemin

 

Jos kotinne on tehty steriiliksi ja siten esim. että kaikkeen on lupa koskea, niin miten lapsesi käyttäytyy esim. kylässä? Siellä missä onkin ulottuvilla kaikkea "uutta ja kivaa". Onko sinulla siellä sama taktiikka ja vierailuaika menee siihen, että vaistovanhempana kerrot lapsellesi: "katsoppas se on Sipe-tädin kännykkä siinä; eikös olekkin kivoja nappeja siinä? sitä saa toki katsoa tai jopa nuuhkaista jos haluttaa ja nyt kulta, laitappas pöydälle se, jottei enempää mene paiskomisesta pirstaleiksi. Sipe-tätikin tykkää jos annat hänelle kännykän"...

Mä oon kylässä usein taaperon vierellä (nyt ei taaperoa talossa, mutta silloin kun oli) ja yhdessä katsomme sekä tutkimme. Jos on jotain mihin ei voi kokea, kehoitan vain katselemaan. Tarpeen mukaan sanon kyllä että, ei saa kokea, jo se katseleminen ei vain riitä, mutta tolle tuohukkaalle 3v tytölle on useinmiten riittänyt ihan vain se kehoitus, että sitä saa vain katoa. Tosiaan vasta lähempänä 3 vuotta on sitä ei:tä joutunut enemmän sanomaan. Alle 2v ei juuri ollenkaan.

 

Siinäpä se tuli kysymys, mitä minä en ymmärrä. Mitä pahaa siinä EI sanassa on ?? MIksi se vahingoitttaa lasta?
Kun lapsi systemaattisesti haetaan pois tai ohjataan tekemään jotain muuta kuin kiellettyä, tajuaako lapsi oiekasti että se mitä hän tekee on kiellettyä ja ennenkaikkea - miksi se on kiellettyä. ?

Minulla meni todella kauan, ennenkuin tajusin, että minulla on sellainen lapsi, jolle on sanottava EI. Hän ei ymmärtänyt tai ei hahmottanut asiaa, kun vastasin kiertelemällä, asian vierestä.
Esimerkki:
"Mennäänkö leikkipuistoon" kysyy lapsi, 6 v
"menemme nyt kotiin suoraan" vastaan minä kuvitellen, että lause pitää sisällään kiellon.
Lapsi ei ymmärrä, alkaa kinaaminen, taistelu, riitely. Hän haluaa leikkipuistoon! Mutta nyt pitää mennä kotiin, koska kello on jo paljon.

"saanko keksiä" / "minä haluaisin keksinä" tms. - sanoo lapsi.
"meillä on ruoka kohta" vastaan minä.

En enää muista minkä ikäinen lapseni oli, koululainen kuitenkin, kun tajusin miltä minun vastaukseni kuulostavat.

Hän ei halunnut kuulla, mitä ja miksi me teemme kohta. Hän halusi kuulla, saako hän pyytämänsä vai ei.

Toinen esimerkki: sairaalaosaston leikkihuoneessa oli isä ja lapsi, joka "kiusasi" muita lapsia koko ajan. Vei leluja käsistä. Kun oma lapseni istui jonkun leikkijutun alla, leikkijutussa oli ikään kuin reikä katsossa, tämä lapsi pudotteli palikoita siitä, minun lapseni päähän.
Lapsen isä haki lapsen aina pois toisten leikkejä sotkemasta. Lapsen isä otti sen lelun ja antoi takaisin sille lapselle, jolta oma lapsi oli ottanut lelun. tätä koko se aika, kun odotettiin pääsyä osastolle ja omaa vuoroa! IHAN KOKO AJAN !
Se lapsi ei leikkinyut ollenkaan. Isä vain korjasi koko ajan lasta ns. oikealle tielle, mutta ei kertaakaan käyttänyt ei sanaa. Muut lapset ja aikuiset olivat varpaillaan koko ajan, ja tunnelma helpottui valtavasti, rentoutui, kun pehmeästi kasvatettu kauhukakara hävisi paikalta nösselön isänsä kanssa. '


MITEN NÄMÄ KIELTOIHIN TOTTUMATTOMAT LAPSET PÄRJÄÄVÄT TÄSSÄ YHTEISKUNNASSA TAI ARMEIJASSA !???
kun aloin kieltämään, tilanteet rauhoittuivat. Harmitti etten ollut tajunnut sitä aikaisemin

Olet ihan oikeassa, että ei se ei sana mikään sellaine ole, mitä ei saisi anoa. Esim. just, jos lapsi kysyy, saako ottaa jotain eikä sitä saa, niin tottakait siihen se ei sana kuuluu.

Mutta tohon isään ja poikaan. Isä olisi voinut pyytää lasta piirtämään tai kokoamaan palikoita, sen sijaan, että siivoo pojan sotkuja.

Mulla taasen tältä viikolta tällainen kokemus: Olin tyttöni kanssa kaverin ja hänen tytön luona kylässä. Tämä kaverin tyttö on ollut kaikilla viimeisillä vierailullamme aivan mahdoton. Tekee ihan kaikkea mahdotonta mitä ei saisi ja tyttöni tietenkin perässä tietämättään, ettei sitä saa tehda ja en minä itsekään tiedä kaikkia talon sääntöjä.
Nyt taas kaverin tyttö teki tuhmia ja kaveri kokoajan kieltämässä..., mutta missään vaiheessa kaveri ei sanonut mitään, mitä tytöt saisivat tehdä. Kun kaiken kukkuraksi tytöt eivät saaneet mennä edes huoneeseen, jossa tytön lelut olivat, jotta niillä edes olisivat voineet leikkiä
:/ Lopulta, mä pyysin, että menisimme ulos.

 

Lapsi pois pöydältä tms ja kehoitetaan tekemään jotain muuta ja selitetään miksi.

Miten selittää tuon niin, ettei sisällytä siihen sitä kieltoa millään tavalla?

Kieltää voi käyttämättä "ei saa"-termiäkin.
"Jos lautaset heittää lattialle, ne hajoavat ja tulee teräviä sirpaleita, jotka voivat satuttaa... Katsopas, tuolla lattialla on pallo." tms. Tai jos lapsi esim. juoksee, kun ei ole lupa, voi sanoa: "Kävele", eikä suotta kieltää juoksemasta.

Ei on hyvä sana, mutta senkin teho kuluu, jos sitä jatkuvasti käytetään.