Siis mistä mää näitä miehiä revin???!!!

["surku"]

Ensimmäinen pitkä suhteeni kesti vajaan viisi vuotta. Ensimmäiset 3 vuotta mies piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Hemmotteli, toi kukkia, teki ruokaa, heli ja halaili, käytti elokuvissa, järjesti yllätyksiä, vei ulos syömään, piti kotisohvalla kainalossa, kosi romanttisesti, puhui häistä ja loppuelämästä (no totuuden nimissä, kyllä me riideltiinkin mutta silti...) Tulin raskaaksi, saatiin vauva ja miehestä tuli ihan toinen ihminen. Telkesi mut kotiin koska äidit ei näe kavereitaan ja äitien kuuluu olla vaan lasten kanssa. Tiuski, haukkui, solvasti, itkin lähes päivittäin. Nostin kytkintä lapsen ollessa vajaan vuoden ikäinen ja sittemmin mulle selvisi, että mies petti minua ainakin kahden eri naisen kanssa suhteemme aikana.

Toinen suhteeni oli sellaiseen "perusmieheen". Mies puhui ja pussasi, mutta ei kuitenkaan ns.mitään ylimääräistä hemmottelua. Näytti rakkautensa pienillä arjen asioilla. Meillä oli todella hauskaa yhdessä ja hän otti lapseni avosylin vastaan. Suhteemme oli kestänyt 6 vuotta kun mies ei enää viihtynytkään kotona. Häntä ahdisti olla yksi ilta viikossa meidän kanssa, ryyppäsi ja kulki kavereiden kanssa viikonloput ja välillä arki-illatkin istui läheisessä pubissa kavereiden kanssa. Mua ei koskaan pyydetty mukaan. Erottiin ja viikko sen jälkeen esitteli uuden tyttöystävänsä kaikille.

Kolmas tilanne on ollut päällä nyt puoli vuotta. Tapasin uutenavuotena miehen jonka kanssa jotenkin vaan heti kolahti. Ollaan tapailtu tämä kevät enemmän ja vähemmän, nautimme toistemme seurasta ja nauramme paljon. Ajatusmaailmamme on todella samanlainen.
Mutta nyt ykskaks pari viikkoa sitten miehestä tuli todella jyrkkä, jos olen jostain eri mieltä hän lyttää heti mielipiteeni vääräksi, huonoksi ja paskaksi.
Jos hän on jostain jotain mieltä, niin hän jankkaa sitä omaa mielipidettään maailman tappiin asti kuuntelematta toista ollenkaan. Yhtäkkiä on paljastunut kamalan jyrkkiä mielipiteitä ja suhtautumisia asioihin, ihan typeriä juttuja. Hän esim.vihaa Cheekiä ja mä tykkään muutamasta sen biisistä. Tää pöljä lipsautti sitten että ei tiedä voiko harkita suhdetta ihmisen kanssa jolla on näin paska musiikkimaku Siis Ilmoitin, että otetaanpa hieman etäisyyttä. Että se siitäkin sitten.

Toivoton olo, ei täällä ole ketään mua varten. Hukkaan vuosiani ihmisiin jotka ei ole mua varten. Joko teen heistä kusipäitä jotenkin tai sitten vaan vedän jo valmiiksi kusipäitä puoleeni. Listaan en edes maininnut ensimmäistä poikaystävääni aikoja sitten joka oli jo silloin alkkis ja joi mun rahat, nykyään käyttää kaikkea muutakin. Ihme että on hengissä.

Mun usko on niin mennyt Apea fiilis.

 

[zxc]

Mitä yhteistä näillä miehillä on? Jos keksit jonkin ominaisuuden tms. niin vältä sitä kuin ruttoa.
Missä olet heidät tavannut? Toisaalta kuvauksen mukaan ensimmäinen oli omistushaluinen, toinen juoppo ja kolmas muuten vaan urpo, joten onko niillä nyt yhteistä. Varmaan tämän kolmannen miehen kohdalla esittämäsi esimerkki musiikkimausta oli vain yksityiskohta, sillä se tuntuu kyllä tosi oudolta oikean riidan aiheelta.

 

[näin]

Yhteistä noissa tapauksissa on se, että mies on muuttanut käytöstään kun on aloittanut ulkopuolisen suhteen. Tämä on aivan tavallista.

 

["mies"]

Minä olen tuollainen mies numero yksi ilman noita rajoittamisia ja pettämisiä, jota en ole tehnyt koskaan

 

[tuija85]

Ensinnäkin, sinä et tee miehistä minkäänlaisia eli ei ole sinun syytäsi että suhteet epäonnistuivat. Jos suhteessa onkin jokin epäkohta, on molempien vastuulla siihen puuttua. Riitaan, niin myös eroon, tarvitaan aina kaksi osapuolta. Tarkoittaa myös sitä, että et varmasti ole täydellinen, kukapa meistä olisi. Todennäköisintä on, että sinulle on vaan käynyt huono tuuri.
Pakko ei ole näin julkisesti asiaa kertoa, mutta mieleeni nousee kysymys, miten kävi seksielämän. Se kun tuppaa miehille olemaan tärkeää. Jaksoitko panostaa suhteissasi parisuhteen siihen puoleen? Sekin on toki molempien vastuulla. Ainakin itse olen omissa parisuhteissani huomannut että alkuhuuman (jota voi kestää 1kk-3 vuotta) jälkeen oma asenteeni läheisyyteen saattaa muuttua. Esim. väsyneenä ajattelematta työnnän toisen käden pois olkapäältä, sen kummemmin ajattelematta miltä tämä ilta toisensa jälkeen toistuva torjunta toisesta tuntuu. Siis tarkoitan nyt yleisesti läheisyyttä, en vain seksiä (jotka tosin miehille ovat usein yksi ja sama asia). Aviomieheni sai aika monta kertaa asiasta sanoa ennen kuin tajusin. Kyse on enemmän asenteesta kuin siitä miten usein harrastaa seksiä tai miten usein tekee aloitteen jne. En tiedä ymmärsitkö yhtään. Tämän tyyppinen käytös on naisille tyypillistä etenkin lapsen saannin jälkeen ja ajaa miehen helposti syliin joka ei torju. Mikä on tietysti myös naista kohtaan väärin, asiasta pitäisi pystyä puhumaan.

Niin ja se kaikkein tärkein. Jotta voisi olla onnellinen parisuhteessa, on kyettävä olemaan onnellinen yksin. Eli nyt vaan opettelet elämään itsesi kanssa ja nauttimaan elämästä. Miehet tulee ja menee jos on tullakseen :kiss: Ei se onni niistä ole kiinni!