Siis kun se toinen lapsi kummittelee nyt mielessä...

Oi voi, miks mulla on vauvakuume
En ois uskonut että se tulee. Mutta tulihan se. Mitä mä teen?? Enhän mä edes tykännyt siitä pikkuvauva-ajasta, ja tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja kaikki, ja nyt mä haluisin toisen taapertamaan meidän lattioillla, kaveriksi esikoiselle. Huoh. Ikääkin on jo itsellä sen verran ja esikoinen 1,5 v että olis kai se aika tehdä jos aikoo.

 

Siittä vaan tekemään. Voithan yrittää etukäteen työstää synnytyksenjälkeistä masennusta.. ettei se puhkeaisi .. jos se on sinulla tapahtumakeskeistä. Vai puhkesiko se siitä huolimatta että kaikki oli hyvin? Itse olin 90% varma että mulle tulee se ja kävin paljon etukäteen mieltäni läpi ja mahdollisia tunteita hyväksyen ne etukäteen. Mutta mitään masennusta ei sitten kuulunutkaan. Ehkä työstä auttoi. ehkä ei. Mutta kannattaa kokeilla ihan vaikka neuvolapsykolgin avulla?

 

Mulla vajaa 2kk ikäinen lapsi nyt ja kokeilen uudelleen raskautua kesällä :heart: Haluan kaverin tuolle.. ja toiseen kainaloon kääreen *omistaa yhden tyhjän kainalon toistaiseksi*

 

Hui, kuinka sä jaksat noin pienen kanssa jo suunnitella isoa mahaa? Itselläni oli ekan synnytyksessä selke mielipide että toiste en tähän rääkkiin ryhdy (tuli hätäsektio) ja ensimmäinen puoli vuotta oli jotenkin niin rankkaa. Tosin nyt uskoisin, että olen ihan toisenlailla vahva olemaan vauvan kanssa, kun kaikki ei ole ihan uutta. Meillä ei ole sukulaisia lähellä, joten ollaan ihan keskenään miehen kanssa tässä lapsenhoidossa. Otin silloin liikaa paineita kaikesta, ehkä sekin joti masennukseen, ja minulla oli taustalla pelkästään lääkkeillä hoidettuja masennusjaksoja. Synnytyksen jälkeen pääsin vihdoin terapiaan, joka juuri tässä kuussa lopetettiin, joten ehkä olen nyt "parantunut", kun on omat traumat käsitelty =)