Siis aivan käsittämätön VAUVAKUUME iski ihan puun takaa... Olenko ihan hullu jos teen tähän vielä kolmannen??

[heh]

kai tämä jonkin sortin hulluutta on. meillä lapset 2v8kk ja 1v5kk, kolmas syntyy helmikuussa. jotenkin se vaan meni näin. ei siitä erityisemmin keskusteltu, kolmas vaan tuntui ihan luonnolliselta. meillä tosin vauva-aika ollut aina suht helppo ja parisuhdekin kunnossa. mutta jos tunnet jaksavasi kaiken uudestaan, niin anna palaa (tosin kannattaa jutella sen miehen kanssa ensin )

Uuh, mua polttelee niin kun lueskelen näitä...

 

[ap]

kai tämä jonkin sortin hulluutta on. meillä lapset 2v8kk ja 1v5kk, kolmas syntyy helmikuussa. jotenkin se vaan meni näin. ei siitä erityisemmin keskusteltu, kolmas vaan tuntui ihan luonnolliselta. meillä tosin vauva-aika ollut aina suht helppo ja parisuhdekin kunnossa. mutta jos tunnet jaksavasi kaiken uudestaan, niin anna palaa (tosin kannattaa jutella sen miehen kanssa ensin )

Hulluutta nimenomaan! Mutta minkäs sille voi! Ja nähtävästi nälkä kasvaa syödessä! Vaikka kyllä se kolmas sitten riittäisi!!!

 

[ap]

kai tämä jonkin sortin hulluutta on. meillä lapset 2v8kk ja 1v5kk, kolmas syntyy helmikuussa. jotenkin se vaan meni näin. ei siitä erityisemmin keskusteltu, kolmas vaan tuntui ihan luonnolliselta. meillä tosin vauva-aika ollut aina suht helppo ja parisuhdekin kunnossa. mutta jos tunnet jaksavasi kaiken uudestaan, niin anna palaa (tosin kannattaa jutella sen miehen kanssa ensin )

Hulluutta nimenomaan! Mutta minkäs sille voi! Ja nähtävästi nälkä kasvaa syödessä! Vaikka kyllä se kolmas sitten riittäisi!!!

 

[ap]

no käyt poistamassa kierukan ja pidät turpas kiinni asiasta! kyllä se mies sit innostuu kun kerrot pikku vahingosta... eiks täällä palstalla kaikki muutkin tee niin?

Kiitti vaan kommentista! Ei ihan se mitä tältä keskustelulta hain...

 

[äx3]

Hih... Mua polttelis neljäs! Yritän vaan purra hammasta ja keskittyä näihin kolmeen että pääsisin joskus sinne töihinkin edes piipahtamaan! Nimimerkillä 5vuotta oltu kotona...

 

[neljän ä]

kai tämä jonkin sortin hulluutta on. meillä lapset 2v8kk ja 1v5kk, kolmas syntyy helmikuussa. jotenkin se vaan meni näin. ei siitä erityisemmin keskusteltu, kolmas vaan tuntui ihan luonnolliselta. meillä tosin vauva-aika ollut aina suht helppo ja parisuhdekin kunnossa. mutta jos tunnet jaksavasi kaiken uudestaan, niin anna palaa (tosin kannattaa jutella sen miehen kanssa ensin )

Hulluutta nimenomaan! Mutta minkäs sille voi! Ja nähtävästi nälkä kasvaa syödessä! Vaikka kyllä se kolmas sitten riittäisi!!!

heh... niin varmaan!

 

[ap]

Juup... Kai se on mentävä nukkumaan tämä olotila pois... Jos se nyt voi onnistua!

 

[myöskin äx3]

Kuule näissä lapsiasioissa on yleensä parempi kuunnella sydäntään! Jos sitä todella haluat, niin kaiken muun saa kyllä järjestymään sen mukaan! Muista kuitenkin, että onhan ne vauvat ihania sillon kun ne ei yötä myöten huuda (ja herätä pikkusisaruksiakin... ) :snotty: Ja kolmea ei kyllä kukaan ota hoitoon! (Mä en meinaa saada kahtakaan... )

Mutta jos siltä tuntuu, niin go for it! :heart:

hoitoon saanti onki vaikeeta,sillä me ei ainakaa saada koskaan hoitoon vaan aina jaksettava ite olla näitten kans. ja meil on kaikki kolme ollu samanlaisia yöhuutajia vauva-ajat et huh huh,silläpä mulle alkaaki nyt todellaki riittää vaikka en olis ikinä uskonut et mun vauvakuumeelle saadaan stoppi =)

kolmen kanssa lomaa saakin vaan kun kirjautuu itse hoitoon! B)

Viikon paras ajatus!!

 

[missy]

miehen saaminen mukaan voiki olla vaikeeta jos hän on päättäny että on tyytyväinen kahteen. tietty sun pitää selittää miten asian ajattelet ja just toi et katuisit loppuelämäs mut yleensä miesten kanssa (ainakin mun kokemuksen mukaan) kannattaa olla joku ihan tarkka suunnitelma kuinka tuutte toimeen. siis jos parisuhteen tms kans on ollu muutenki rankkaa ja sun pitäs sinne töihinki menne? kirjota vaikka ylös kunnon tulevaisuuden suunnitelma ja iske se ukolle käteen! jos ei muuta nii saattepa molemmat vähä mietittävää! zemppiä sulle!

 

[Kovajänis]

Meillä on (avo)miehen kanssa kaksi pientä lasta. Esikoistyttö on 2vuotta ja pieni pojumme nyt 9kk. Toinen oli ns.toivottu vahinko... Tärppäsi kyllä hieman nopeammin kuin osattiin kumpikaan olettaa!
katuisin loppuelämäni jos jättäisin sen kolmannen tekemättä ihan vaan koska ekat kuukaudet voivat olla rankkoja!



Mikäs tämä yhtälö on??
En ole koskaan kuullutkaan suunnitelluista vahingoista