SI-häiriöisten/aistiyliherkkien lasten vanhemmat, kertokaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "herkkis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"herkkis"

Vieras
Päiväkodista on tullut palautetta, että kolmivuotiaallamme on selvästi jotain "erityisyyttä". Sensorisen integraation häiriötä pidetään todennäköisenä. Olemme ottaneet ko. häiriöstä selvää, ja näyttäisi olevan jotain aistiyli- ja aliherkkyyksiä. Kyselenkin nyt teiltä kokeneemmat vanhemmat, että millainen prosessi on selvittää, onko lapsella tämä häiriö vai vaivaako jokin muu? Miten pitkä matka mahdolliseen diagnoosiin on? Millaista hoitoa/terapiaa häiriöön voi saada?
 
Meidän lapsella se virallisesti todettiin täyttämällä toimintaterapeutin kyselykaavake, missä oli satoja kysymyksiaä ja vastattiin niihin aina sopiva lasta kuvaava vaihtoehto ruksimalla sopiva vaihtoehto välillä ei koskaan - aina. Niitä ei kannata liikaa miettiä, vaan laittaa sen mukaan, mikä tuntuu sopivimmalta. Suurin osa on hyvin yksinkertaisia kysymyksiä tyyliin laittaako lapsi kädet korvilleen paikassa, missä on meteliä. Niistä sitten lasketaan pisteet ja katsotaan meneekö normaalin ulkopuolella jonkin asian suhteen.

Meidän lapsi oli siinä vaiheessa 'systeemissä sisällä' puheentuoton ongelmien kanssa ja vuosittaiseen kuntoutustyöryhmän tutkimuksiin kuului toimintaterapeutinkin tutkimus. Tosin tuo kyselylomake ei kuulu perusjuttuihin, päiväkodin elto neuvoi kysymään sitä, että saataisiin diagnoosia tuostakin, tuntoaistin herkkyys oli sinällään meillä ihan selkeästi esillä.

Siihen saa apua sensorisen integraation kautta tapahtuvasta toimintaterapiasta. Lapset yleensä tykkäävät siitä kovasti. Meidän lapsi esim haudattiin pallomereen, hän sai heitellä erilaisia löllöpalloja maaliin samalla ratsastaen keinulla, hänet laitettiin hampurilaispihviksi painavien patjojen väliin yms Koskaan ei ollut, että sinne ei mentäisi, niin mukavaa leikkimistä siellä aina oli.

Käy katso sity.fi
 
Meillä lapsi vietiin toimi terapeutin tutkimukseen 4 vuotiaana, jolloin todettiin si-häiriö. Sai kunnalta maksusitoumuksen toimintaterapiaan (si terapeutti), jossa on käynyt vajaat pari vuotta. Herkkyyttö on kaikisssa aisteissa, mutta tt auttanut erityisesti tasapainoon ja tuntoherkyyteen. Kuulossa ja tunnossa pahimmat herkkyydet. Sittemmin todettu vahva ad(h)d epäily. Menoosa kouluun.
 
Meidän lapsella se virallisesti todettiin täyttämällä toimintaterapeutin kyselykaavake, missä oli satoja kysymyksiaä ja vastattiin niihin aina sopiva lasta kuvaava vaihtoehto ruksimalla sopiva vaihtoehto välillä ei koskaan - aina. Niitä ei kannata liikaa miettiä, vaan laittaa sen mukaan, mikä tuntuu sopivimmalta. Suurin osa on hyvin yksinkertaisia kysymyksiä tyyliin laittaako lapsi kädet korvilleen paikassa, missä on meteliä. Niistä sitten lasketaan pisteet ja katsotaan meneekö normaalin ulkopuolella jonkin asian suhteen.

Meidän lapsi oli siinä vaiheessa 'systeemissä sisällä' puheentuoton ongelmien kanssa ja vuosittaiseen kuntoutustyöryhmän tutkimuksiin kuului toimintaterapeutinkin tutkimus. Tosin tuo kyselylomake ei kuulu perusjuttuihin, päiväkodin elto neuvoi kysymään sitä, että saataisiin diagnoosia tuostakin, tuntoaistin herkkyys oli sinällään meillä ihan selkeästi esillä.

Siihen saa apua sensorisen integraation kautta tapahtuvasta toimintaterapiasta. Lapset yleensä tykkäävät siitä kovasti. Meidän lapsi esim haudattiin pallomereen, hän sai heitellä erilaisia löllöpalloja maaliin samalla ratsastaen keinulla, hänet laitettiin hampurilaispihviksi painavien patjojen väliin yms Koskaan ei ollut, että sinne ei mentäisi, niin mukavaa leikkimistä siellä aina oli.

Käy katso sity.fi

Kiitos :) Miten teidän lapsella tuo tuntoaistin herkkyys ilmenee?

Meillä lapsella selvästi jotain kuulojuttuja. Joskus laittaa kädet korvilleen sellaisistakin ärsykkeistä, jotka ei meidän korviin tunnu edes kovilta. Tänään kieltäytyi esim. menemästä tilaan, jossa oli hänen korviinsa liian kovaääninen ilmastointi. Jos ympäristössä on useampia eri äänilähteitä, esim. lapsia leikkipuistossa, hänen alkaa olla vaikea erottaa olennaiset viestit ja äänet epäolennaisista. Kaikki kuuloärsykkeet ovat joko voimakkaita tai liian voimakkaita. Kuulosuojaimet auttavat selvästi.

Lapsi liikkuu KOKO AJAN. Ei pysy tuolissa, jos ei ole tukea jalkojen alla. Kaikkea pitää koskea. Törmäilee tahallaan aikuisiin. Toisaalta inhoaa kevyttä kosketusta, saattaa joskus väittää että häntä lyötiin, jos joku vahingossa hipaisee häntä. Reagoi yllättävään kosketukseen panikoimalla. Toisaalta hän on todella vahva, jäntevä (liiankin) ja motorisesti erittäin taitava. Näistä tuntoaistijutuista päiväkodissa heräsi si-häiriöepäilyt.

Ja tosiaan siitä veo sanoi, että todella epätasainen kykyprofiili. Siis toisissa paikoissa ja tilanteissa taidot ja kyvyt ovat yli keskiverron (ikätasoon nähden), ja toisissa tilanteissa samat asiat eivät suju ollenkaan. Siis esimerkiksi lapsi kiipeilee kuin pieni oranki ulkosalla, juoksee ja tasapaino on erittäin hyvä. Mutta sisätiloissa, pienessä huoneessa jossa on toisia lapsia, yhtäkkiä lapsi kompastuu omiin jalkoihinsa.

Diagnoosi tosiaan auttaisi siinä, että saataisiin terapiaa lapselle. Ja pystyttäisiin auttamaan häntä, kun selvästi hänellä on välillä paha olla.
 
[QUOTE="herkkis";30146246]Kiitos :) Miten teidän lapsella tuo tuntoaistin herkkyys ilmenee?

[/QUOTE]

Vaatteiden materiaali ja tuntuma päällä on hyvin tärkeä. Niskalaput pitää aina leikellä pois tai lapsi leikkelee ne itse.

Selkeimmät oireet pienenä oli, että kengistä piti tyhjentää hiekkaa pois, vaikkei sitä olisi ollut kuin muutama pienen pieni jyvänen, joita tavallinen ihminen ei olisi edes huomannut. Samaten jos vaatteille roiskui pisarakin vettä käsiä pestessä, ne piti aina vaihtaa heti kuiviin. Riisui itse aina sen kastuneen pois, jos siinä oli millin kokoinen piskon jälki. Rukkasten ja hanskojen piti olla aina kunnolla, niitä puettiin monen monta kertaa. Sukkien pukemisesta en viitsi edes kertoa :headwall: Viihtyy parhaiten alushoususillaan, joiden pitää olla juuri tiettyä mallia. Kevyt kosketus on täälläkin pahasta. Alkoi muuten nukkumaan yönsä paremmin kun sai paksun painavan peiton itselleen. Toimintaterapeutin mukaan kaikki syvätuntoa aktivoiva auttaa. On samaten hyvin tarkka syömänsä ruoan rakenteesta, kaikki osat pitäisi olla erikseen. Kuuluu kranttuihin syöjiin, joita palstan mukaan ei ole opetettu syömään.

Kuulonsa puolestakin on hieman herkkä, ei siedä oikein melua, mutta siitä ei ole virallista diagnoosia kuten tuosta tuntopuolesta.
 
Meillä alettiin 3v epäillä että kaikki ei oo ok. 4v kävi toimintarapeutin testijaksolla johon kuului lapsen tutkiminen ja vanhempien keskustelu+pitkä vastailukaavake. Tuli tuloksena si-häiriö. Lapsi on sekä yliherkkä että alireagoiva+ tarkkaavaisuushäiriö.
Hän puhuu hiljaa tai huutaa, vaikeaa säädellä. Ääniherkkä on ja häiriintyy helpolla. Valot saattavat häiritä, esim loisteputket. Kosketusta sietää huonosti, kevyttä ei juurikaan, jos niin vahvaa otetta. Alireagointi ilmenee tahattomana rajuutena, ei käsitä että toiseen sattuu jos kovasti ottaa kontaktia. Hakeutuu hyppimään paikkoihin missä alastullessa tömähtää kunnolla. Ei siedä takaperin matkaamista, jo vauvana punkesi etuperin ja autossa oli helvettiä pitää takaperin. Liike oltava aina vähintään sivuttain.
Kaikuisat tilat ovat hankalia, ei meinaa saada selvää ja korviin ottaa. Kaupassa ei saa selvää kuulutuksista ja aina kysyy mitä se sanoi. Kuulo on todettu normaaliksi kuitenkin.
Diagnoosi tuli 5v. motorisesti on todella taitava ja aina liikkeessä, levoton.
Päiväkodissa meilläkin heräsi kysymys lapsen tilanteesta kun siellä oli niin vaikeaa monessa asiassa ja poika älyttömän vauhdikas kohelo.
Nyt menee kouluun ja sielä saa käyttää apukeinoja valojen ja äänien hallitsemiseen jos kokee sen tarpeellisena. Pienluokkaan normaaliopetukseen. Nyt ei ole toimintaterapiassa.
 
Meillä lapsi vietiin toimi terapeutin tutkimukseen 4 vuotiaana, jolloin todettiin si-häiriö. Sai kunnalta maksusitoumuksen toimintaterapiaan (si terapeutti), jossa on käynyt vajaat pari vuotta. Herkkyyttö on kaikisssa aisteissa, mutta tt auttanut erityisesti tasapainoon ja tuntoherkyyteen. Kuulossa ja tunnossa pahimmat herkkyydet. Sittemmin todettu vahva ad(h)d epäily. Menoosa kouluun.

Jatkan vielä. Meillä lapsi taaperosta lähtien peitti korvat kun esim imuroitiin kotona. Ja sen lisäksi huusi vastaääntä. Inhoaa musiikkia. Eikä kestä jos vaikka laulan. Mutta myös hyvin pienet häiritsevät silloijn kun mpitää keskittyä.

Tuntoherkkyys: melituine olisi ilman alkkareita, mytta onneksi löysin bampuiset pikkarit joita suostuu käyttää. On myös bampukalasareita ja pitkähihaisia sekä lidlin saumattomia. Farkut tai muut "karkeat" housut on ihan nounou, mieluiten käyttää pehmeitä verkkareita tai löysiä kankaisia sortseja. On vain yhden merkkiset sopivat sukat. Mikään vaate ei saa olla liian iso tai kirditävä puristava. Aika vaikea aina tietää mikä milloinkin on hyvä. Ei pidä kevyestä silittelystä, mutta kun raavin kynsillä i selkää, on ihan onnessaan. :)
 
Jatkan vielä. Meillä lapsi taaperosta lähtien peitti korvat kun esim imuroitiin kotona. Ja sen lisäksi huusi vastaääntä. Inhoaa musiikkia. Eikä kestä jos vaikka laulan. Mutta myös hyvin pienet häiritsevät silloijn kun mpitää keskittyä.

Tuntoherkkyys: melituine olisi ilman alkkareita, mytta onneksi löysin bampuiset pikkarit joita suostuu käyttää. On myös bampukalasareita ja pitkähihaisia sekä lidlin saumattomia. Farkut tai muut "karkeat" housut on ihan nounou, mieluiten käyttää pehmeitä verkkareita tai löysiä kankaisia sortseja. On vain yhden merkkiset sopivat sukat. Mikään vaate ei saa olla liian iso tai kirditävä puristava. Aika vaikea aina tietää mikä milloinkin on hyvä. Ei pidä kevyestä silittelystä, mutta kun raavin kynsillä i selkää, on ihan onnessaan. :)

Meillä vauvana jo huus imuria ja edelleen nyt 6v ei siedä sitä. Häipyy aina jos se pannaan päälle. Samaten ruoan kanssa on sellanen että haluaa asiat erilleen lautasella ja tuntuma,haju,maku voi olla vaikeita. Pikkuhiljaa on alkanu haluta silittelyä minulta sellasen napakan koskemisen sijaan. Rakastaa syvähierontaa ja hoidossa oli levolla painopeitto auttamassa rauhoittumaan. Halusi sen itsekin päälleen siellä. Osaa itse sanoa millasta kosketusta haluaa millloinkin.
 
Aikamoista tää on ollu kyllä elää sellaise lapsen kanssa ja huomaa ettei se helppoa ole hällekään. Mutta sikäli on helpottanut kun sälli itse jo osaa eritellä asioita ja tuntemuksia ja kertoa jos joku tekee pahaa tai on hankalaa. Hakea itsekin niitä sopivia systeemejä.
 
Tuo ruokajuttu on meillä kans, eli ruokien pitää olla erillään toisistaan. Kaiken pitää näyttää siltä mitä on. Kaikenmaailman mössöt, joissa on sattumia, on kauhistus. Toisaalta maistelee kyllä ruokia rohkeasti, kunhan ne eivät ole epämääräisen näköisiä. Vaatteiden kanssa ei onneksi ole liian vaivalloista. Pehmeät ja ilmavat vaatteet tarvii olla, mutta mahdottoman herkkä ei lapsi ole niiden suhteen.

Painopeittoa ollaan harkittu. Lapsi rauhoittuu joskus nukkumaan niin, että häntä silittää selästä aika reippain ottein. Sylittely ja kunnon halaukset ovat hänelle mieluisia.

Välillä on aika raskasta, kun lapsi ei todella ole hetkeäkään paikoillaan. Koko ajan joudutaan opettelemaan sitä, miten käsitellä häntä. Toisaalta hän osaa jo paljon paremmin pukea omia tunteitaan sanoiksi. Hän osaa myös ottaa tilaa rauhoittumiseen silloin, kun hänelle on siihen mahdollisuus. Se on helpotus, kun lapsi osaa mennä omaan huoneeseensa selailemaan kirjoja ja sanoa haluavansa olla rauhassa.
 
Kovasti kuulostaa siltä, että kyseessä olisi todella aistitiedon säätelyn problematiikka. Niinkuin yllä onkin vastailtu, voivat ongelman näkyä monella eri tavalla, mutta toimintaterapialla (ja erityisesti SI-menetelmillä toteutetulla sellaisella) on usein rauhoittava vaikutus lapseen. Toimintaterapeutilta voitte saada myös käytännön ohjeita arkeen, jotta tavalliset arkitoimet helpottuvat.

Ottakaa yhteyttä esimerkiksi neuvolalääkäriinne, kertokaa hänelle päiväkodin huomioista (pyytäkää ehkä myös pk:sta kirjallinen palaute) ja pyytäkää lähetettä toimintaterapia-arvioon. Arviokäynnillä tt kartoittaa leikillisten testitehtävien kautta lapsen taitotasoa sekä aistisäätelyn pulmia ja määrittelee sopivan terapiasuunnitelman. SI-toimintaterapia toteutuu tavallisimmin vastaanottokäynteinä, koska siinä käytetään paljon monipuolisia terapia- ja leikkivälineitä, joita ei esim. päiväkodissa ole. Lapset yleensä tykkäävät toimintaterapiasta ja kokevat sen enemmän leikkinä kuin harjoitteluna. :)

En siis ole SI-lapsen vanhempi, mutta työskentelen toimintaterapeuttina :)
 
Mun miehellä taitaa olla myös joku häiriiö... imurin ääntä ei kestä yhtään. Yleensä peittää korvat tai lähtee pois? Samoin aistiyliherkkyyttä? Kulkee ilman vaatteita koko ajan, olen sanonut "pistä edes kalsarit jalkaan", mutta väittää että ahdistaa? APUA?
 
Aistiyliherkkä lapsi voi kasvaa aistiyliherkäksi aikuiseksi. Yleensä aikuisena "oireet" helpottuvat kun aikuinen on niihin tottunut ja kehittänyt keinot selviytyä epämiellyttävässä aistitilanteessa suunnilleen aikuisten odotusten mukaisesti. SI-toimintaterapia toimii parhaiten lapsille koska aistijärjestelmät ovat vasta kypsymässä ja niihin voidaan tuolloin parhaiten SI-terapiassa vaikuttaa, aikuisen aistijärjestelmälle SI-terapiasta ei enää ole huomattavaa hyötyä mutta tietoisuus omien aistituntemusten yli-/aliherkkyydestä voi auttaa ymmärtämään aistiherkän käyttäytymismalleja- ja tapoja aistiärsyketilanteissa.
 
Meilläkin lienee kaksi aistiyliherkkää. Vanhemmalle vaatteet on ne ongelma ja nuoremmalle on todettu puheentuotonhäiriö ja puheenymmärtämisen häiriö ainakin, tutkimukset kesken. Syöminen erittäin suuri ongelma.

Muuten tuohon ruokien jakamiseen omiin kasoihin: anoppini työskenteli eräässä koulussa ja siellä juuri näitä aistiyliherkkiä joille piti olla ruoat erillään. Kauhulla kuuntelin kun haukkui meille näitä lapsia ja niiden vanhempia miten niiden vanhemmat ei vaan ole opettaneet niitä syömään ja miten surkeita ne lapset on ja kaikki häiriöt johtuu niiden vanhemmista eikä mistään sairaudesta ainakaan ole kyse. Hyvin väheksyvästä puhui aina näistä erityislapsista ja vika oli vain vanhemmissa jotka olivat tehneet lapsistaan tällaisen. Valitettavasti ei ota mitään vastalauseita vastaan ja hän vain on oikeassa asiassa kuin asiassa. En oikein tule toimeen sen kanssa.
 
Meillä ei ole koskaan saatu eikä erityisesti haettu pojalle diagnoosia. 5v neuvolasta tuli lähete toimintaterapeutin arviointiin, jossa todettiin lapsen olevan omanlaisensa, mutta ei nähty tarvetta erityistoimiin. Meillä siis ollut pienestä pitäen seuraavanlaista:
- vauvasta lähtien alkoi itkeä kun kuuli muiden vauvojen itkua
- reagoi voimakkaasti laulamiseen ja koviin ääniin, äiti älä laula
- kiinteiden syöminen alusta lähtien hankalaa, ei huolinut koskaan tuttia
- päivähoidossa täti totesi, ettei ole 30v uransa aikana nähnyt yhtä valikoivaa lasta, mikään ei saanut olla mössöä vaan kaikki erikseen ja uusi makuja ja ruokalajeja hyväksyy hyvin hitaasti --> tämä edelleen 11v voimassa!
- päivähoitoikäisenä alkoivat vaatteet olla aina "huonosti", eli sukat, kengät tumput pipot, kaikki piti laittaa moneen kertaan kun ei voinut toimia, jos ne olivat vähän sinne päin
- koululaisesta lähtien on kieltäytynyt mistään muusta kuin t-paidoista ja verkkareista, farkut saa olla vaan jos on joustovyötärö, pitkähihaiset tuntuvat huonoilta, niitä ei käytä edes talvella vaan laittaa hupparin takin väliin vasta pakkasella
- isossa tilassa, jossa paljon lapsia, meni lukkoon ja alkoi itkeä vielä 4-5v, ei viihtynyt melussa (oli siis pph:lla onneksi pienenä)
- koulussa alisuoriutuu helposti, koska tekee asioita vain kun pääsee siihen omaan flow-motivaatiotilaansa, muulloin mikä tahansa ärsyke vie huomion helpommin
- oman toiminnan suunnittelussa vaikeuksia
- ei pysty seuraamaan pitkiä kirjoitettuja ohjeita --> alisuoriutuu kokeissa, vaikka ei ole minkäänlaista lukihäiriötä, oppi kirjaimet 3v ja lukemaan 5-6v.
- oppi sitomaan kengännauhat ja piirtämään kunnolla vasta 10v, mutta pelannut 5v lähtien vaativia pleikkapelejä sujuvasti --> hienomotorisesti joissain kömpelö, mutta peli/tietokoneella ei näy
- tavaroiden järjestyksessä pitäminen erittäin vaikeaa, mieli on muualla kuin ruumis, hajamielinen
- pohtii paljon, vilkas mielikuvitus, kova keskustelemaan ja taitava verbaalisesti ja sosiaalisesti taitava
- vauvasta lähtien unihäiriöitä, taaperosta lähtien yöllisiä kauhukohtauksia, jotka painottuu stressitilanteisiin, valvoo öisin joskus tunteja, joskus nukkuu kuin tukki

Meidän oma "diagnoosi" - ADD-rajatapaus: aistiyliherkkyyttä ja toiminnanohjauksen ongelmia, mutta ei niin paljoa, etteikö selviäisi ihan ok. Arki vaan hankalaa ja koulussa alisuoriutuu.

Opettajan kanssa on keskusteltu, ja todettu, että erityisope tulee tarkkailemaan luokkaan, mutta ei nähdä tarvetta yksityisopetukselle, koska poika ottaa tosi helposti paineita silmätikuksi joutumsiesta. Koulu menee siis hyvin 7-8 tasoisesti, mutta ope näkee siinä reilua alisuoriutumista. Taito ja tietotasot ovat lähempänä 8-9 tasoa, muttakun ei saa niitä arvioitaviin tehtäviin näkyviin kun ei toimi ohjeiden mukaan.

Mikä on sitten "sairautta" ja mikä persoonaa :)?
 
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo93827&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=#s5

Otit opettajan ym kommentit liian vakavasti aikoinaan. Ilman arvostelua ei olis mitään vaivaa.
 
Mulla on nyt 15 v poika,jolla toimintaterapeutti totesi aistiyliherkkyyden pojan ollessa 4 tai 5 v.
Kuulonpuolella oireilee siten,että kovat,äkkinäiset äänet saa pojan oikeastaa lukkoon,jumahtaa aloilleen,painaa kädet korvilleen..Mutta itse saattaa tuottaa kovaakin ääntä häiriintymättä mitenkään asiasta.Jatkuva älämölö hermostuttaa pojan silminnähden ja se laukasee ärsytyksen - joka ilmenee sitten rummutteluna,hampaiden kiristyksenä,hermostuneisuutna..
Tuntopuolella taas pienikin hipaisu saattaa tuntua läpsäisyltä,kosketus lyönniltä.Silittäminen tuntui raapimiselta..
Kun lapsi on väsynyt kaikki nuo saa suuremmat puitteet,ne moninkertaistuu.
 
Mulla on nyt 15 v poika,jolla toimintaterapeutti totesi aistiyliherkkyyden pojan ollessa 4 tai 5 v.
Kuulonpuolella oireilee siten,että kovat,äkkinäiset äänet saa pojan oikeastaa lukkoon,jumahtaa aloilleen,painaa kädet korvilleen..Mutta itse saattaa tuottaa kovaakin ääntä häiriintymättä mitenkään asiasta.Jatkuva älämölö hermostuttaa pojan silminnähden ja se laukasee ärsytyksen - joka ilmenee sitten rummutteluna,hampaiden kiristyksenä,hermostuneisuutna..
Tuntopuolella taas pienikin hipaisu saattaa tuntua läpsäisyltä,kosketus lyönniltä.Silittäminen tuntui raapimiselta..
Kun lapsi on väsynyt kaikki nuo saa suuremmat puitteet,ne moninkertaistuu.
T o i m i n t a t e r a p e u t t i ! ! ! ! ! ! ? :alien::ninja:
 
http://www.solunetti.fi/fi/histologia/aksonipotentiaali_ja_synapsi/

Kai ne terapeutit ihan ekaksi kieltävät esimerkiksi aspartaamilla makeutetut valmisteet?
"Ensin tutkin aspartaattia, joka ei ole aspartaamia. Aspartaami on kahden aminohapon yhdiste, aspartaatin ja fenylalaniinin. Olin osoittanut, ettäaspartaattikomponenetti tuhoaa aivosoluja samalla tavoin kuin monosodiumglutamat (eli natriumglutamaatti E621). Pyysin Searlea lähettämään minulle näytteen aspartaamista, minkä he tekivätkin, syötin sitä hiirenpoikasille ja se aiheutti samanlaisia aivovaurioita, kuin aspartaatti ja glutamaatti".
Marie-Monique Robin `n ohjelmassa
sanoi John Olney Ykkösdokumentissa, Terveys lautasella
 

Yhteistyössä