Seuranta km:n jälkeen?

Vauvamme kuoli viikoilla 16-17, ja se huomattiin vasta viime viikolla, kun viikkoja piti olla jo yli 20. Synnytys käynnistettiin ja enkelivauva syntyi tasan viikko sitten. Istukka ei meinannut irrota, vaan jouduin kaavintaan ja menetin verta yli litran pelkästään leikkaussalissa.
Välillä on hyviä hetkiä ja tuntuu, että elämä voittaa, mutta saman tien tuntuu, ettei mikään suju. Tuntuu kuin kaikki olisi ollut vain pahaa unta, ei oikeasti tapahtunutta.
Miten teillä on teitä seurattu km:n jälkeen vai onko seurattu mitenkään? Minut kotiutettiin veritankkauksen jälkeen ja sanottiin vain että syö rautaa. Henkisesti olen myös aika rikki, eikä juttelu sairaalassa sosiaalityöntekijän tai papin kanssa riittänyt.

 

Mulla vastaava kokemus takana viime toukokuussa rv 19. Kaavintaa ei tarvinnut tehdä tosin.

Mitään muuta jälkiseurantaa ei ollut kuin jälkitarkastus, jossa kaikki todettiin olevan kunnossa. Psykologilla kävin kaksi kertaa puhumassa ja olisin voinut mennä myöhemminkin, mutten kokenut sitä sitten enää tarpeelliseksi.

Kokemus oli elämäni raskain ja sen ylittäminen on ollut todella vaikeaa. Aika ja perhe auttoivat yli pahimmasta. Suremiseen kuitenkin tarvitaan aikaa. Mutta toki ensin kannattaa huolehtia, että fyysinen puoli on hoidettu kuntoon eli jos koet tarvitsevasi lääkäriä vielä, niin käy vaikka yksityisellä, ellet pääse muualle. Periaatteessa neuvolan kautta pitäisi kyllä lääkärikin järjestyä tällaisissa tapauksissa.

Voimia tulevaisuuteen sinulle :hug:

 

Mulle jouduttiin tekemään hätäsektio, vauva oli jo 7kk, mutta kuoli, kun istukka irtos. Papin kans sairaalassa juttelin ja vauva haudattiin.
Vuosi meni ihan ok, mut sit iski masennus. Kävin terapiassa ja sain masennuslääkkeitä ja mulle sanottiin et raskaaksi ei saa tulla kahteen vuoteen. Se oli kamalaa aikaa. Mut asiaa ei unohda sitä on oppinu elämään asian kans, kipeää tekee välillä todella pahasti. :hug:

 

Mä en ole edes varma, onko mulla jälkitarkastusta. Ilmeisesti on. Siitä oli vähän ristiriitaista tietoa sairaalassa ja taisin itsekin olla aika sekaisin.
Niin kuin sanoin, välillä on jo hyviä hetkiä, mutta sitten taas kaikki masentaa.

 

Mulla on melkeinpä vastaava kokemus kuin sinulla Vilijonkka. Sikiö kuoli rv17 kohtuun Reilu viikko sitten synnytys käynnistettiin ja synnytin täydellisen enkelivauvan...

Alku shokin jälkeen tunteet on vahdellut laidasta laitaan, nyt on jo välillä vähän parempiakin hetkiä, mutta välillä ei vaan pysy kasassa ollenkaan... Pitää elää päivä tai itseasiassa hetki kerrallaan eteenpäin...

Mutta joo tuosta seurannasta, niin mulle annettiin synnytyksestä kuuden viikon päähä jälkitarkastusaika, jolloin keskustellaan myös mahdollisesta syystä, jos se on selvinnyt. Muuta seurantaa ei ole.

Voimia sinulle Vilijonkka ja kaikille muillekkin!