Serkun elämä säälittää

Me oltiin nyt viikonloppuna sukujuhlissa ja siellä sitten tapasin muun muassa 22-vuotiaan serkkuni. Minua alkoi jotenkin säälittämään hänen elämänsä, onhan se kovin hienoa, mutta pakko olla älyttömän yksitoikkoista ja kuin kultalusikalla annettua, ei mitään omaa selviytymistä yms. Hän kertoi juuri ostaneensa avomiehensä kanssa kerrostalokolmion ilmeisesti jostain hesan paremmalta asuin alueelta aika keskustassa kai. Ja nyt remontoivat sitä sitten kun ei kelpaa tuollaisenaan. Ostelee merkkitavaroita ja vaatteeita, nytkin ovat kuulemma talvella menossa kahdeksi viikokoksi Mauritiukselle lomalle. Opiskelevat molemmat kauppatieteitä ja miehellä on lisäkis joku yritys. Vanhaa rahaa molempien perheissä. Jotenkin tulee sellainen olo, että kuuluuko 22-vuotiaan elämän olla tuollaista? Vähän säälittää jotenkin :/ Ei onnea rahalla osteta...

 

Jos kokevat itsensä onnelliseksi, niin mikäs siinä. Mitä sitä kauhistelemaan.

 

[QUOTE="satu";25558521]Me oltiin nyt viikonloppuna sukujuhlissa ja siellä sitten tapasin muun muassa 22-vuotiaan serkkuni. Minua alkoi jotenkin säälittämään hänen elämänsä, onhan se kovin hienoa, mutta pakko olla älyttömän yksitoikkoista ja kuin kultalusikalla annettua, ei mitään omaa selviytymistä yms. Hän kertoi juuri ostaneensa avomiehensä kanssa kerrostalokolmion ilmeisesti jostain hesan paremmalta asuin alueelta aika keskustassa kai. Ja nyt remontoivat sitä sitten kun ei kelpaa tuollaisenaan. Ostelee merkkitavaroita ja vaatteeita, nytkin ovat kuulemma talvella menossa kahdeksi viikokoksi Mauritiukselle lomalle. Opiskelevat molemmat kauppatieteitä ja miehellä on lisäkis joku yritys. Vanhaa rahaa molempien perheissä. Jotenkin tulee sellainen olo, että kuuluuko 22-vuotiaan elämän olla tuollaista? Vähän säälittää jotenkin :/ Ei onnea rahalla osteta...[/QUOTE]

Mikä ihme siinä on säälittävää? Jos on rahaa niin kai sitä saa käyttää.

 

On kyllä todella säälittävää! Kai tarjosit ottavasi osan heidän rahoistaan, etteivät sentään joudu ihan kitumaan?

 

Tuohan kuulostaa ihan unelmalta.
Miksi serkkusi ei ole onnellinen? Onko puoliso väärä?

 

No sääli ei kyllä ole ensimäinen joka mulle tulis tommosesta mieleen, ehkä enemmänki miettisin että millaistakohan tuollainen elämä on, millasta on elää ilman rahahuolia. Rahalla ei onnea osteta joo, mutta vaikuttiko serkkusi jotenkin surulliselta?

 

[QUOTE="vieras";25558542]Tuohan kuulostaa ihan unelmalta.
Miksi serkkusi ei ole onnellinen? Onko puoliso väärä?[/QUOTE]

Ei se serkku onneton ole, vaan ap serkun ja hänen rahojensa takia.

 

Joo, kuulosti tosi kurjalta . Kyllä elämän kuuluu olla kamppailua ja kurjuutta.

 

No sääli ei kyllä ole ensimäinen joka mulle tulis tommosesta mieleen, ehkä enemmänki miettisin että millaistakohan tuollainen elämä on, millasta on elää ilman rahahuolia. Rahalla ei onnea osteta joo, mutta vaikuttiko serkkusi jotenkin surulliselta?

No ei vaikuttanut, mutta kun jotenkin miettii, että olisiko itse vaihtanut 22-vuotiaan elämänsä omaan asuntoon, lainaan, osakkeilla elämiseen yms. niin kyllä olisin itse valinnut ihan tavallisen opiskelijaelämän vuokra-asunnoilla ja huolettomalla elämisellä

 

Meinaat, että se saa kirkkaimman kruunun joka kärsii eniten?

 

En koskaan ole heittänyt kateuskorttia, mutta tässä ketjussa ei ole muuta vaihtoehtoa.

 

[QUOTE="satu";25558571]No ei vaikuttanut, mutta kun jotenkin miettii, että olisiko itse vaihtanut 22-vuotiaan elämänsä omaan asuntoon, lainaan, osakkeilla elämiseen yms. niin kyllä olisin itse valinnut ihan tavallisen opiskelijaelämän vuokra-asunnoilla ja huolettomalla elämisellä[/QUOTE]

Kyllä se elämä varmaankin heillä ihan huoletonta on. Elävät varmaan normaalia opsikelija elämää, mutta vain omassa asunnossa. Tekeekö se nyt sitten jotenkin hohdokkaampaa, että syö tonnikalamakaronia opiskelijayksiön muovimatolla.

Ehkä joitain kokemuksia penninvenytyksestä jää väliin jos on rahaa, mutta ne kokemukset ei nyt välttämättä ole kovinkaan hohdokkaita. Luulen, että heilläkin on ihan samanlaiset murheet vaikka rahaa onkin. Heillehän tuo on ihan tavallista elämää. Tavallisuus on hyvinpitkälti käsite.

 

Meinaat, että se saa kirkkaimman kruunun joka kärsii eniten?

No en, mutta mitäköhän hekään tulevat koskaan tietämään elämästä, jos kaikki tulee kuin manulle illallinen?

 

Kylläpäs kuulostaa säälittävältä nyt äkkiä järjestelemään vaikka joku auto-onnettomuus tai lumet katolta päähän, veroviranomaisille ilmoitus "hämärästä" firmasta, poliisille kuuma huumevinkki ja polta kolmio niin oppivat elämän realiteetteja ja niistä kasvaa kunnon nöyriä kansalaisia.

 

[QUOTE="satu";25558571]No ei vaikuttanut, mutta kun jotenkin miettii, että olisiko itse vaihtanut 22-vuotiaan elämänsä omaan asuntoon, lainaan, osakkeilla elämiseen yms. niin kyllä olisin itse valinnut ihan tavallisen opiskelijaelämän vuokra-asunnoilla ja huolettomalla elämisellä[/QUOTE]
Jaa...kyllä mulle olisi kelvannut taloudellisesti turvattu, huoleton opiskelijaelämä omistusasunnossa, merkkivaatteisiin pukeutuen ja Mauritiuksella lomaillen.

En usko että taloudellinen hyvä tilanne huolettomuutta vähentäisi. Päinvastoin.

 

[QUOTE="satu";25558598]No en, mutta mitäköhän hekään tulevat koskaan tietämään elämästä, jos kaikki tulee kuin manulle illallinen?[/QUOTE]

Jaa. Että elämä = köyhyys, kurjuus ja katkeruus?

Jos sattuu olemaan onnekas ja onnellinen, ei voi koskaan oppia mitään elämästä?

Plääh. Miksi sitä aina kuitenkin vastaa näihin väsyneisiin...

 

Jaa...kyllä mulle olisi kelvannut taloudellisesti turvattu, huoleton opiskelijaelämä omistusasunnossa, merkkivaatteisiin pukeutuen ja Mauritiuksella lomaillen.

En usko että taloudellinen hyvä tilanne huolettomuutta vähentäisi. Päinvastoin.

Mutta eikö tuollaiset pitäisi tulla siinä 30 jälkimmäisellä puolella? Sitten kun n hyvä työpaikka ja alkaa perheen perustaminen?

 

[QUOTE="satu";25558634]Mutta eikö tuollaiset pitäisi tulla siinä 30 jälkimmäisellä puolella? Sitten kun n hyvä työpaikka ja alkaa perheen perustaminen?[/QUOTE]
Miksi pitäisi? Missä se sanotaan - Oikean Elämän Käsikirjassako?

 

[QUOTE="nuuh";25558601]Kylläpäs kuulostaa säälittävältä nyt äkkiä järjestelemään vaikka joku auto-onnettomuus tai lumet katolta päähän, veroviranomaisille ilmoitus "hämärästä" firmasta, poliisille kuuma huumevinkki ja polta kolmio niin oppivat elämän realiteetteja ja niistä kasvaa kunnon nöyriä kansalaisia.[/QUOTE]

Eihän vastoinkäymisiä voi tapahtua rikkaille :O! Heillehän tulee kaikki kuin Manulle illallinen, eivätkä siis voi oppia mitään elämänsä aikana.

Voin vain kuvitella miten tuskaista on omaisille seisoa joskus heidän haudalla, ja miettiä heidän surullista, ongelmatonta elämää.

 

[QUOTE="satu";25558634]Mutta eikö tuollaiset pitäisi tulla siinä 30 jälkimmäisellä puolella? Sitten kun n hyvä työpaikka ja alkaa perheen perustaminen?[/QUOTE]

Ai miten niin pitäisi? Tässä elämässä kun ei mikään pidä tulla tietyssä iässä, kaikki tulee silloin kun tulee. Onko se nyt ihan oikeasti kamalaa jos noi asiat on toteutuneet jo parikymppisenä....ei ole!

Sä olet nyt se säälittävä serkku tässä asiassa, niin se sun serkkus luultavasti ajattelee susta

 

Ai miten niin pitäisi? Tässä elämässä kun ei mikään pidä tulla tietyssä iässä, kaikki tulee silloin kun tulee. Onko se nyt ihan oikeasti kamalaa jos noi asiat on toteutuneet jo parikymppisenä....ei ole!

Sä olet nyt se säälittävä serkku tässä asiassa, niin se sun serkkus luultavasti ajattelee susta

No mun elämässäni ei pitäisi kyllä olla serkunkaan mielestä mitään säälimistä, meillä on omakotitalo, olen onnellisesti naimisissa, meillä on kolme ihanaa lasta, molemmat ollaan työssä yms.

 

[QUOTE="satu";25558634]Mutta eikö tuollaiset pitäisi tulla siinä 30 jälkimmäisellä puolella? Sitten kun n hyvä työpaikka ja alkaa perheen perustaminen?[/QUOTE]

Voi Satu hyvä, ei kai sinulla ole hieman kaavamainen käsitys tästä ihmiselosta? Kun kaikille ei noita asioita tule ennen eikä jälkeen kolmenkymmenen eikä kaikki noita asioita edes elämältään halua, vaikka tämä saattaa sinusta olla käsittämätöntä. Elämältä voi toivoa jotain muutakin kuin niitä perinteisiä "arvoja". Ja mitä tulee niihin, jotka noita asioita haluavat, niin onnenlahjat vaan nyt jaetaan tässä elämässä ei-tasan, toisille ne lankee helpommin ja aiemmin kuin toisille. Ja sellaisilla ihmisillä, joilla ei ole esimerkiksi taloudellisia huolia, voi olla toki elämässä jotain muita raskaita asioita, ei niistä voi tietää. Ja vaikeudet ei itsestään selvästi ketään jalosta tai kasvata, kyllä se minusta on aika paljon ihmisestä kiinni, mitä mistäkin asiasta elämässä oppii tai on oppimatta.

 

[QUOTE="satu";25558521]Me oltiin nyt viikonloppuna sukujuhlissa ja siellä sitten tapasin muun muassa 22-vuotiaan serkkuni. Minua alkoi jotenkin säälittämään hänen elämänsä, onhan se kovin hienoa, mutta pakko olla älyttömän yksitoikkoista ja kuin kultalusikalla annettua, ei mitään omaa selviytymistä yms. Hän kertoi juuri ostaneensa avomiehensä kanssa kerrostalokolmion ilmeisesti jostain hesan paremmalta asuin alueelta aika keskustassa kai. Ja nyt remontoivat sitä sitten kun ei kelpaa tuollaisenaan. Ostelee merkkitavaroita ja vaatteeita, nytkin ovat kuulemma talvella menossa kahdeksi viikokoksi Mauritiukselle lomalle. Opiskelevat molemmat kauppatieteitä ja miehellä on lisäkis joku yritys. Vanhaa rahaa molempien perheissä. Jotenkin tulee sellainen olo, että kuuluuko 22-vuotiaan elämän olla tuollaista? Vähän säälittää jotenkin :/ Ei onnea rahalla osteta...[/QUOTE]

ei mitä muilla on! moni voi olla kateellisia sinulle! Vaikka serkkus. Ihminen on aina ihminen se ei ole tyytyväinen mihinkään?"ruoho on aina vihreämpää toisella puolella". Kun olet tyytyväinen elämääs muut kadehtii sitä! Itse en jaksa enää kadehtia muita koska olen kokenut paljon ja itsellä on paljon mutta kuitenkin aina on murheen ryynejä.

 

[QUOTE="satu";25558718]No mun elämässäni ei pitäisi kyllä olla serkunkaan mielestä mitään säälimistä, meillä on omakotitalo, olen onnellisesti naimisissa, meillä on kolme ihanaa lasta, molemmat ollaan työssä yms.[/QUOTE]

Koska kaikki haluaa omakotitalon, avioliiton ja kolme lasta? selevä.

Jommaltakummalta teistä on kyllä ihan selvästi jotain jäänyt elämästä oppimatta.

 

[QUOTE="satu";25558718]No mun elämässäni ei pitäisi kyllä olla serkunkaan mielestä mitään säälimistä, meillä on omakotitalo, olen onnellisesti naimisissa, meillä on kolme ihanaa lasta, molemmat ollaan työssä yms.[/QUOTE]

No ihan rehellisesti, tuskin sen serkuknkaan mielestä hänen elämässään on mitään säälimisen arvoista....ja säälit häntä silti.

Ehkä häntä säälitti sun käsitys elämästä, ehkä hän sääli koska sulla on lapsia ja hänen mielestään ne voivat olla kamalan sitovia...kaikki kun ei ihaile sitä että on niitä tenavia, jotkut ovat hyvin onnellisia ettei niitä ole. Ehkä hän sääli kun olet jo vanha ja hän vielä nuori ja vapaa matkustelemaan , tekemään mitä tahansa. Ja vaikka siis et oikeasti ole vanha niin parikymppisen silmissä saatat hyvinkin olla.

Joskus asiat ovat vaan epänormaaleja vaikka ovat normaaleja itselleen.