Sepram-lääkitys odotusaikana

Toivoisin kokemuksia Sepramin käytöstä odotusaikana.. Itsellä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö johon siis olen syönyt Sepramia. Lopetin lääkkeenkäytön ennen kuin aloitimme ensimmäisen lapsemme yrityksen, tulinkin melko pian raskaaksi ja olin ilman lääkettä koko raskauden ajan. Raskausaika oli henkisesti raskas ja olin usein hyvin ahdistunut ja huolissani vauvasta, vaikka fyysisesti raskaus oli helppo ja kaikki meni hyvin. Imetyksen jälkeen jouduin kuitenkin aloittamaan Sepramin uudelleen kun oireet palasivat.

Nyt toiveissamme on toinen lapsi ja siitä huolimatta, että psykiatrini ei sitä suositellut, lopettelin pikkuhiljaa lääkkeen reilu pari kk sitten jolloin aloimme yrittää raskautta. Nyt ahdistuneisuusoireet ovat taas palanneet ja olo on melko kurja - ylivirittynyt olo, puristava tunne rinnan kohdalla, hengenahdistus ja yletön murehtiminen ovat esimerkkejä oireistani. Tilannetta ei paranna se, että tunnen olevani kuin puun ja kuoren välissä tässä raskaustoiveasiassa: en haluaisi syödä lääkettä, vaikka kaikki - Teratologisesta tietopalvelusta lähtien - ovat todenneet minulle että sitä voi ja pitää syödä jos vointi sen vaatii, mutta toisaalta murehdin sitä miten oma ahdistuneisuuteni voisi vaikuttaa sikiöön jos tulisin raskaaksi enkä söisi lääkettä. Eli noidankehä on valmis. Nyt olen miettinyt, jos söisin Sepramia plussaan asti ja sitten yrittäisin jättää lääkkeen pois, mutta sekin arveluttaa. Ja tiedän siis kyllä faktat näihin lääkkeisiin liittyen ja sen, että merkittäviä riskejä ei ole, mutta ahdistuneisuushäiriöstä kärsivälle (ainakin mulle..) tuo "ei merkittäviä riskejä todettu" tarkoittaa lähinnä sitä että "silti on aina mahdollisuus että jotain voi sattua" mikä toki pitää paikkaansa raskauksissa yleensäkin, söipä lääkkeitä tai ei.

Tämän vuodatuksen päätteeksi toivoisinkin nyt kokemuksia teiltä, jotka olette Sepramia (tai jotain vastaavaa sitalopraami-lääkettä) syöneet raskausaikana. Nimenomaan toivoisin kokemuksia siitä, miten raskaus ja sen jälkeinen aika ovat sujuneet, ja millaisia annoksia olette käyttäneet. Olisi kiva löytää vertaistukea tätä kautta

 

Vielä lisäkommenttia omaan kirjoitukseeni.. Siinä kerroin ainoastaan huolistani mahdolliseen tulevaan raskauteeni liittyen. Meillä on tosiaan jo yksi lapsi, ihana 2,5-vuotias esikoinen joka on erittäin suuri syy siihen, miksi olen miettinyt Sepramin uudelleen aloittamista ainakin siihen mahdolliseen plussatestiin saakka - en halua että hankala oloni vaikuttaa myöskään jo olemassa olevaan lapseeni millään tavalla. Eli kuten sanottua, olo on kuin puun ja kuoren välissä.. Siksipä kovasti teiltä kommentteja toivoisinkin

 

Minä söin koko raskausajan sepramia 20mg ja lopussa 10mg mutta oireet palaili sillä annoksella..Mä en tosin edes miettinyt lopetusta kun ennen lääkitystä oli elämä välillä yhtä helvettiä.Ja mulla siis paniikki/ahdistuneisuushäiriö.
Mulla on myös nyt 3v esikoinen jonka raskausaikana en lääkitystä käyttänyt..itkin vaan pahaa oloa ja olo vaan paheni synnytyksen jälkeen ja käytin rauhottavia ja jouduin nukkumiseen ottaa kanssa lääkettä.Sitten kun vihdoin sain oloni paremmaksi niin ajattelin etten ihan herkästi lopeta lääkitystä enkä hankkisi toista lastakaan just sen takia..
Vauvakuume vaan vei voiton ja sovittiin neuvolassa että katsotaan tilanteen mukaan lopettamista..Raskaus meni henkisesti todella paljon paremmin kuin esikoisen odotus,synnytyksen jälkeen oli hieman ahdistunu olo kun annos oli sen 10mg..Nyt vauva on 3kk ja arki on lähtenyt mukavasti rullaamaan,ei pahemmin ahdista tosin nyt annos 30mg kun alun väsymys tuntui käyvän voimille.
Jos viellä kolmannen teen joskus niin ilman muuta syön lääkettä ettei tarvitse päivästä toiseen mennä taistellen

 

Ehdinkin laittaa sulle jo yksityisviestinä selostuksen

 

Hei!

Kiitos vastauksistanne! Mukava kuulla, että kaikki on teillä molemmilla sujunut hyvin - huhtiäiti76 laitoin sinulle viestiä takaisin, toivottavasti tuli perille - olen uusi tällä palstalla

 

Täällä menossa raskausviikko 30 ja olen syönyt ennen raskautta ja koko raskauden ajan citalopramia 20mg/päivä. Turvallinen käyttää raskausaikana, näin on sanottu mulle neuvolassa ja lääkäri myös. Nyt mulla on kuitenki lääkkeen purku edessä... vielä en ole aloittanut, mutta tänään olisi tarkoitus alkaa vähentää annosta 5mg kerralla. Eli syön noin pari viikkoa 15mg ja sit taas pudotan siihen 10mg ja syön sitä pari-kolme viikkoo ja sit enää sen 5mg loput pari viikkoo.... eli lopettaa pitäis 2 viikkoo ennen laskettua aikaa.

Tosin mulle lääkäri sanoi että lopetus tapahtuu äidin voinnin mukaan. Jos oma olo huononee, niin voi syödä pienempää annosta läpi synnytyksenkin. Vauvalle ei siitä siltikään välttämättä tule mitään, mutta riski on kuitenkin olemassa. Tässä nyt sitten vähän pelonsekaisin fiiliksin alan omaa annosta pienentämään... tosin olen kyllä ennenkin ollut ilman lääkettä ja voinut hyvin. Mutta edellisen synnytyksen jälkeen oma paniikkioireeni pääsi melko pahaksi... sitä en nyt halua ja kukapa haluais niistä oireista kärsiä :ashamed:

Vauvan parasta ajatellen yritän parhaani mutta jos oma olo paljon huononee, en luultavasti uskalla kokonaan lääkettä lopettaa...

 

Barbaba, kiitos viestistäsi. Toivotan paljon tsemppiä loppuraskauteen ja lääkkeen vähentämiseen! Ja muista, että vauvan parasta ajattelet silloinkin jos olosi huononee ja päätät sen takia jatkaa lääkkeen syömistä loppuun asti - mutta toivottavasti niin ei käy ja vointisi pysyy hyvänä. Itse tein nyt sen päätöksen että aloitin lääkkeen syömisen uudelleen ja jos/kun plussa jossain vaiheessa testitikkuun pärähtää, mietin asiaa uudestaan.

Mietittyäni näitä asioita olen myös tullut siihen tulokseen, että mikäli minulla olisi jokin muu sairaus/vaiva kuin psyykkisiin ongelmiin liittyvä, en välttämättä potisi näin huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, jos joutuisin käyttämään raskauden aikana jotain lääkitystä voidakseni hyvin. Toki asia voisi pyöriä mielessä ja mieluummin olisi ilman lääkettä, mutta minkäpä sairaudelle voisi ja jos lääkäreiden mukaan lääkkeen käytölle ei olisi estettä, niin sitten sitä varmaan käyttäisi. Jotenkin sitä vain ajattelee,että omaa mielialaa/ajatuksia pitäisi pystyä kontrolloimaan paremmin, vaikka sehän on usein juuri näiden ongelmien ydin että tietää huolien yms.olevan järjettömiä, mutta silti olo on ahdistunut vaikkei sille ole mitään järkevää syytä. Mutta kuten sanottu, toivotan sulle kaikkea hyvää loppuraskauteen!

 

Kiitos Emiliin

Nyt mulla menossa raskausviikko 32+6 ja syön enää 10mg/päivä citalopramia. Ihan hyvin mennyt tähän asti, vaikka kauhulla odotin millanen olo tulee lääkkeen vähentämisestä! Viikon siis syönyt nyt tuota kymppi annosta, toinen viikko vielä.. sit pudotus 5mg, jos olo vain sallii. Yritän ainakin, tietty koko ajan pieni jännitys päällä.. kun lähestyvä synnytyskin jännittää. Ei ole enää kovin pitkä aika!

Minä kyllä uskallan suositella lääkitystä ihan kenelle vain, jos lääkäri sen toteaa olevan tarpeellinen ja turvallinen. Jaksaa itsekin paremmin ja voi nauttia raskausajasta, ilman ahdistusta.

 

Aloitin tämän ketjun noin 1,5 vuotta sitten (kesällä 2012), kun toivoin kokemuksia raskaudenaikaisesta sitalopraamilääkityksestä. Yritin lopettaa Sepramin ennen kuin aloimme yrittää raskautta, mutta ahdistuneisuusoireet äityivät niin voimakkaaksi että minun oli pakko aloittaa lääkitys uudelleen. Syyskuussa 2012 sitten plussasin, tuolloin söin 40 mg annosta vuorokaudessa. Yritin plussauksen jälkeen vähentää annostusta 30 mg:aan, huonolla menestyksellä. Soitin (jälleen kerran) Teratologiseen tietopalveluun, jossa puhelimeen sattui vastaamaan lääkäri Heli Malm, jonka nimeen olin törmännyt googletellessani tietoa raskaudesta ja SSRI-lääkkeistä. Kuultuaan ahdistuneisuushäiriötaustastani ja yrityksistäni lopettaa Sepramin syöminen hän totesi, että ehdottomasti minun on tärkeä jatkaa lääkkeen syömistä. Lisäksi hän sanoi, että vauvan kannalta sillä ei ole merkitystä, onko annos esim.30 vai 40 mg, mutta jos itse voin hyvin 40 mg annoksella, minun tulee jatkaa sitä. Itselläni oli kova huoli siitä, voiko SSRI-lääkkeiden käyttö aiheuttaa lapselle esim.autismia (siitäkin olin Googlesta löytänyt kaikenlaisia "artikkeleja"), mutta Teratologisesta tyrmättiin nämä "tutkimukset" täysin. Lisäksi painotettiin, että Sepramin käytöstä on kuitenkin jo pitkä kokemus,vaikka luonnollisestikaan turhaan ei saa lääkkeitä syödä.

Raskausaika sujui fyysisesti ongelmitta ja pystyin jopa välillä hieman nauttimaankin raskaudesta (esikoisen odotusajaksi olin saanut lääkityksen ajettua alas mutta raskausaika olikin sitten ahdistuksen ja huolien sävyttämä, vaikka kaikki meni silloinkin hyvin). Kaikesta huolimatta lääkkeen syönti kalvoi jonkin verran taka-alalla ja pelkäsin myös, että minua katsotaan kieroon esim.neuvolassa tai ultrissa. Luuloni oli kuitenkin aivan väärä. Ultrissa asia ei tullut edes esille ja kun kerroin asiasta neuvolassa (toki se luki myös neuvolakortissa), totesi terkkari vain että kyseessä on turvallinen lääke, ja että on tärkeää että voin hyvin.

Raskauden loppua kohden huoli lääkkeen syönnistä alkoi kuitenkin taas kasvaa. Vaikka minulle oli sanottu, että tarvittaessa lääkettä voi syödä läpi raskauden, se pelotti minua koska myös Teratologisesta oli sanottu että loppuraskauden aikana käytettynä lääke saattaa aiheuttaa (mutta ei siis välttämättä aiheuta) vauvalle joitain ohimeneviä oireita joista ei kuitenkaan jää pysyviä vaikutuksia, kuten vapinaa, ärtyneisyyttä tms. Näin ollen vaikka psykiatrini ja neuvolalääkäri eivät sitä suositelleet, päädyin ajamaan lääkkeen alas loppuraskauden aikana niin, että ennen synnytystä olin ehtinyt olla noin viikon kokonaan ilman lääkettä. Synnytyksen aikana lääkitys ei varmaan olisi edes tullut puheeksi ellen itse olisi siitä huolehtinut, ja kätilö vain totesi että vauvalle laitetaan muutamaksi tunniksi saturaatiomittari varmuuden vuoksi. Synnytys meni hyvin ja suloinen pikkuveli syntyi hiekan ennen laskettua aikaa. Saturaatioarvot olivat kunnossa eikä mitään ongelmia ilmennyt missään vaiheessa. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja helpottunut

Näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehdottomasti täytynyt aloittaa lääkitys heti synnytyksen jälkeen uudelleen, mutta viivytin tätä sen takia, että imetin (vaikka minulle sanottiin Teratologisesta, että lääkkeen kanssa voi imettää). Niinpä vanhat tutut oireet ja huoliajattelu alkoivat palailla (tietty synnytyksen jälkeinen hormonimyrskyn vielä siinä päällä), ja eksyin taas Googlen ihmeelliseen maailmaan etsimään "tietoa" Sepramin mahdollisista vaikutuksista vauvaan. Lopputulos oli, että päässäni pyörivät vain kaikenmaailman "tieteelliset tutkimukset" siitä, mitä kaikkea raskaudenaikainen sitalopraamilääkitys voi aiheuttaa. Ahdistuksen kourissa minulta hävisi kaikki medialukutaito ja lähdekriittisyys, ja kiikutinpa viisiviikkoisen poikamme vastasyntyneisiin erikoistuneelle lastenlääkärillekin, joka "diagnosoi" täysin normaalin ko.ikäisen vauvelin ja määräsi ainoastaan äidin aloittamaan taas lääkkeen syönnin ja pysymään poissa Googlesta Tämän annan ohjeeksi myös kaikille muille, sillä Googlessa on hienoiltakin kuulostavissa julkaisuissa jos jonkinlaisia vähintäänkin kyseenalaisia tutkimuksia. Teratologiseen tietopalvelu on Suomessa se paikka, missä on viimeisin tieto näistä asioista ja jossa myös jatkuvasti kerätään uutta tietoa, eli jos sieltä jotain sanotaan niin kannattaa uskoa

Tällä hetkellä pikkuveli on hurmaava, iloinen ja hyvin kehittynyt puolivuotias vesseli, ja äippäkin alkaa jo pikku hiljaa uskoa siihen halusin jakaa kokemukseni, jospa vaikka joku toinen samojen asioiden kanssa painiskeleva saisi tästä vertaistukea niinkuin itsekin tämän ketjun vastausviesteistä sain. Minulle saa laittaa myös yv:tä, jos haluaa vaihtaa enemmän ajatuksia näistä asioista. Tämän pitkän sepustuksen myötä toivotan kaikille myös Ihanaa Joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2014!

 

Hei Emiliin, laitoin sulle yv:ä

 

Itse sain tänään lääkemääräyksen sepramiin. viimeinen kolmannes menossa. Itseltä jäi lääkkeet apteekkiin juuri haittavaikutusten pelon takia (vauvaan kohdistuvien siis). nyt en tiedä, miten toimia.. uskallanko aloittaa lääkityksen vai sinnittelenkö alakulon ja onnettomuuden aalloissa vauvan imetysajan taakse...

 

Aloitin tämän ketjun noin 1,5 vuotta sitten (kesällä 2012), kun toivoin kokemuksia raskaudenaikaisesta sitalopraamilääkityksestä. Yritin lopettaa Sepramin ennen kuin aloimme yrittää raskautta, mutta ahdistuneisuusoireet äityivät niin voimakkaaksi että minun oli pakko aloittaa lääkitys uudelleen. Syyskuussa 2012 sitten plussasin, tuolloin söin 40 mg annosta vuorokaudessa. Yritin plussauksen jälkeen vähentää annostusta 30 mg:aan, huonolla menestyksellä. Soitin (jälleen kerran) Teratologiseen tietopalveluun, jossa puhelimeen sattui vastaamaan lääkäri Heli Malm, jonka nimeen olin törmännyt googletellessani tietoa raskaudesta ja SSRI-lääkkeistä. Kuultuaan ahdistuneisuushäiriötaustastani ja yrityksistäni lopettaa Sepramin syöminen hän totesi, että ehdottomasti minun on tärkeä jatkaa lääkkeen syömistä. Lisäksi hän sanoi, että vauvan kannalta sillä ei ole merkitystä, onko annos esim.30 vai 40 mg, mutta jos itse voin hyvin 40 mg annoksella, minun tulee jatkaa sitä. Itselläni oli kova huoli siitä, voiko SSRI-lääkkeiden käyttö aiheuttaa lapselle esim.autismia (siitäkin olin Googlesta löytänyt kaikenlaisia "artikkeleja"), mutta Teratologisesta tyrmättiin nämä "tutkimukset" täysin. Lisäksi painotettiin, että Sepramin käytöstä on kuitenkin jo pitkä kokemus,vaikka luonnollisestikaan turhaan ei saa lääkkeitä syödä.

Raskausaika sujui fyysisesti ongelmitta ja pystyin jopa välillä hieman nauttimaankin raskaudesta (esikoisen odotusajaksi olin saanut lääkityksen ajettua alas mutta raskausaika olikin sitten ahdistuksen ja huolien sävyttämä, vaikka kaikki meni silloinkin hyvin). Kaikesta huolimatta lääkkeen syönti kalvoi jonkin verran taka-alalla ja pelkäsin myös, että minua katsotaan kieroon esim.neuvolassa tai ultrissa. Luuloni oli kuitenkin aivan väärä. Ultrissa asia ei tullut edes esille ja kun kerroin asiasta neuvolassa (toki se luki myös neuvolakortissa), totesi terkkari vain että kyseessä on turvallinen lääke, ja että on tärkeää että voin hyvin.

Raskauden loppua kohden huoli lääkkeen syönnistä alkoi kuitenkin taas kasvaa. Vaikka minulle oli sanottu, että tarvittaessa lääkettä voi syödä läpi raskauden, se pelotti minua koska myös Teratologisesta oli sanottu että loppuraskauden aikana käytettynä lääke saattaa aiheuttaa (mutta ei siis välttämättä aiheuta) vauvalle joitain ohimeneviä oireita joista ei kuitenkaan jää pysyviä vaikutuksia, kuten vapinaa, ärtyneisyyttä tms. Näin ollen vaikka psykiatrini ja neuvolalääkäri eivät sitä suositelleet, päädyin ajamaan lääkkeen alas loppuraskauden aikana niin, että ennen synnytystä olin ehtinyt olla noin viikon kokonaan ilman lääkettä. Synnytyksen aikana lääkitys ei varmaan olisi edes tullut puheeksi ellen itse olisi siitä huolehtinut, ja kätilö vain totesi että vauvalle laitetaan muutamaksi tunniksi saturaatiomittari varmuuden vuoksi. Synnytys meni hyvin ja suloinen pikkuveli syntyi hiekan ennen laskettua aikaa. Saturaatioarvot olivat kunnossa eikä mitään ongelmia ilmennyt missään vaiheessa. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja helpottunut

Näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehdottomasti täytynyt aloittaa lääkitys heti synnytyksen jälkeen uudelleen, mutta viivytin tätä sen takia, että imetin (vaikka minulle sanottiin Teratologisesta, että lääkkeen kanssa voi imettää). Niinpä vanhat tutut oireet ja huoliajattelu alkoivat palailla (tietty synnytyksen jälkeinen hormonimyrskyn vielä siinä päällä), ja eksyin taas Googlen ihmeelliseen maailmaan etsimään "tietoa" Sepramin mahdollisista vaikutuksista vauvaan. Lopputulos oli, että päässäni pyörivät vain kaikenmaailman "tieteelliset tutkimukset" siitä, mitä kaikkea raskaudenaikainen sitalopraamilääkitys voi aiheuttaa. Ahdistuksen kourissa minulta hävisi kaikki medialukutaito ja lähdekriittisyys, ja kiikutinpa viisiviikkoisen poikamme vastasyntyneisiin erikoistuneelle lastenlääkärillekin, joka "diagnosoi" täysin normaalin ko.ikäisen vauvelin ja määräsi ainoastaan äidin aloittamaan taas lääkkeen syönnin ja pysymään poissa Googlesta Tämän annan ohjeeksi myös kaikille muille, sillä Googlessa on hienoiltakin kuulostavissa julkaisuissa jos jonkinlaisia vähintäänkin kyseenalaisia tutkimuksia. Teratologiseen tietopalvelu on Suomessa se paikka, missä on viimeisin tieto näistä asioista ja jossa myös jatkuvasti kerätään uutta tietoa, eli jos sieltä jotain sanotaan niin kannattaa uskoa

Tällä hetkellä pikkuveli on hurmaava, iloinen ja hyvin kehittynyt puolivuotias vesseli, ja äippäkin alkaa jo pikku hiljaa uskoa siihen halusin jakaa kokemukseni, jospa vaikka joku toinen samojen asioiden kanssa painiskeleva saisi tästä vertaistukea niinkuin itsekin tämän ketjun vastausviesteistä sain. Minulle saa laittaa myös yv:tä, jos haluaa vaihtaa enemmän ajatuksia näistä asioista. Tämän pitkän sepustuksen myötä toivotan kaikille myös Ihanaa Joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2014!

Kiitos paljon tästä. Tiedän, että tästä on jo kauan, mutta löysin googlaamalla tämän ketjun. Yritämme kovasti toista lasta ja minulle määrättiin nyt sairauslomaa sekä sepramia. Olen iloinen, että luin tämän. Rauhoitti kovasti mieltä. Toivottavasti voitte hyvin ja kaikkea hyvää koko perheelle.

 

Aloitin tämän ketjun noin 1,5 vuotta sitten (kesällä 2012), kun toivoin kokemuksia raskaudenaikaisesta sitalopraamilääkityksestä. Yritin lopettaa Sepramin ennen kuin aloimme yrittää raskautta, mutta ahdistuneisuusoireet äityivät niin voimakkaaksi että minun oli pakko aloittaa lääkitys uudelleen. Syyskuussa 2012 sitten plussasin, tuolloin söin 40 mg annosta vuorokaudessa. Yritin plussauksen jälkeen vähentää annostusta 30 mg:aan, huonolla menestyksellä. Soitin (jälleen kerran) Teratologiseen tietopalveluun, jossa puhelimeen sattui vastaamaan lääkäri Heli Malm, jonka nimeen olin törmännyt googletellessani tietoa raskaudesta ja SSRI-lääkkeistä. Kuultuaan ahdistuneisuushäiriötaustastani ja yrityksistäni lopettaa Sepramin syöminen hän totesi, että ehdottomasti minun on tärkeä jatkaa lääkkeen syömistä. Lisäksi hän sanoi, että vauvan kannalta sillä ei ole merkitystä, onko annos esim.30 vai 40 mg, mutta jos itse voin hyvin 40 mg annoksella, minun tulee jatkaa sitä. Itselläni oli kova huoli siitä, voiko SSRI-lääkkeiden käyttö aiheuttaa lapselle esim.autismia (siitäkin olin Googlesta löytänyt kaikenlaisia "artikkeleja"), mutta Teratologisesta tyrmättiin nämä "tutkimukset" täysin. Lisäksi painotettiin, että Sepramin käytöstä on kuitenkin jo pitkä kokemus,vaikka luonnollisestikaan turhaan ei saa lääkkeitä syödä.

Raskausaika sujui fyysisesti ongelmitta ja pystyin jopa välillä hieman nauttimaankin raskaudesta (esikoisen odotusajaksi olin saanut lääkityksen ajettua alas mutta raskausaika olikin sitten ahdistuksen ja huolien sävyttämä, vaikka kaikki meni silloinkin hyvin). Kaikesta huolimatta lääkkeen syönti kalvoi jonkin verran taka-alalla ja pelkäsin myös, että minua katsotaan kieroon esim.neuvolassa tai ultrissa. Luuloni oli kuitenkin aivan väärä. Ultrissa asia ei tullut edes esille ja kun kerroin asiasta neuvolassa (toki se luki myös neuvolakortissa), totesi terkkari vain että kyseessä on turvallinen lääke, ja että on tärkeää että voin hyvin.

Raskauden loppua kohden huoli lääkkeen syönnistä alkoi kuitenkin taas kasvaa. Vaikka minulle oli sanottu, että tarvittaessa lääkettä voi syödä läpi raskauden, se pelotti minua koska myös Teratologisesta oli sanottu että loppuraskauden aikana käytettynä lääke saattaa aiheuttaa (mutta ei siis välttämättä aiheuta) vauvalle joitain ohimeneviä oireita joista ei kuitenkaan jää pysyviä vaikutuksia, kuten vapinaa, ärtyneisyyttä tms. Näin ollen vaikka psykiatrini ja neuvolalääkäri eivät sitä suositelleet, päädyin ajamaan lääkkeen alas loppuraskauden aikana niin, että ennen synnytystä olin ehtinyt olla noin viikon kokonaan ilman lääkettä. Synnytyksen aikana lääkitys ei varmaan olisi edes tullut puheeksi ellen itse olisi siitä huolehtinut, ja kätilö vain totesi että vauvalle laitetaan muutamaksi tunniksi saturaatiomittari varmuuden vuoksi. Synnytys meni hyvin ja suloinen pikkuveli syntyi hiekan ennen laskettua aikaa. Saturaatioarvot olivat kunnossa eikä mitään ongelmia ilmennyt missään vaiheessa. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen ja helpottunut

Näin jälkeenpäin ajateltuna minun olisi ehdottomasti täytynyt aloittaa lääkitys heti synnytyksen jälkeen uudelleen, mutta viivytin tätä sen takia, että imetin (vaikka minulle sanottiin Teratologisesta, että lääkkeen kanssa voi imettää). Niinpä vanhat tutut oireet ja huoliajattelu alkoivat palailla (tietty synnytyksen jälkeinen hormonimyrskyn vielä siinä päällä), ja eksyin taas Googlen ihmeelliseen maailmaan etsimään "tietoa" Sepramin mahdollisista vaikutuksista vauvaan. Lopputulos oli, että päässäni pyörivät vain kaikenmaailman "tieteelliset tutkimukset" siitä, mitä kaikkea raskaudenaikainen sitalopraamilääkitys voi aiheuttaa. Ahdistuksen kourissa minulta hävisi kaikki medialukutaito ja lähdekriittisyys, ja kiikutinpa viisiviikkoisen poikamme vastasyntyneisiin erikoistuneelle lastenlääkärillekin, joka "diagnosoi" täysin normaalin ko.ikäisen vauvelin ja määräsi ainoastaan äidin aloittamaan taas lääkkeen syönnin ja pysymään poissa Googlesta Tämän annan ohjeeksi myös kaikille muille, sillä Googlessa on hienoiltakin kuulostavissa julkaisuissa jos jonkinlaisia vähintäänkin kyseenalaisia tutkimuksia. Teratologiseen tietopalvelu on Suomessa se paikka, missä on viimeisin tieto näistä asioista ja jossa myös jatkuvasti kerätään uutta tietoa, eli jos sieltä jotain sanotaan niin kannattaa uskoa

Tällä hetkellä pikkuveli on hurmaava, iloinen ja hyvin kehittynyt puolivuotias vesseli, ja äippäkin alkaa jo pikku hiljaa uskoa siihen halusin jakaa kokemukseni, jospa vaikka joku toinen samojen asioiden kanssa painiskeleva saisi tästä vertaistukea niinkuin itsekin tämän ketjun vastausviesteistä sain. Minulle saa laittaa myös yv:tä, jos haluaa vaihtaa enemmän ajatuksia näistä asioista. Tämän pitkän sepustuksen myötä toivotan kaikille myös Ihanaa Joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2014!

Kiitos paljon tästä. Tiedän, että tästä on jo kauan, mutta löysin googlaamalla tämän ketjun. Yritämme kovasti toista lasta ja minulle määrättiin nyt sairauslomaa sekä sepramia. Olen iloinen, että luin tämän. Rauhoitti kovasti mieltä. Toivottavasti voitte hyvin ja kaikkea hyvää koko perheelle.

 

Kiitos paljon tästä. Tiedän, että tästä on jo kauan, mutta löysin googlaamalla tämän ketjun. Yritämme kovasti toista lasta ja minulle määrättiin nyt sairauslomaa sekä sepramia. Olen iloinen, että luin tämän. Rauhoitti kovasti mieltä. Toivottavasti voitte hyvin ja kaikkea hyvää koko perheelle.