Sen kerran kun on oikeasti tekemässä jotain ajoissa...

Puin lapset. Kerhoeväät oli valmiina. Katsoin kelloa, hyvässä ajassa ollaan - kerrankin ei tarvii mennä kiireellä. Olin just lähdössä kaivamaan rattaita pihasaunan eteisestä, kun puhelin soi.
Kerhoa ei olekkaan, kun on tosi kurja keli. Toki mie sen ymmärrän, että tuolla ei oo mukava ajaa.
Mutta jos mie oisin normaaliin tapaani ollut pukemassa lapsia ns. viimehilkulla, niin me ei oltais vielä ehditty vetää kaikkia vermeitä päälle - ja lapset eivät ois saaneet pömistä, kun ei mentykkään kerhoon.

No... nyt lapset viettää piknikkiä olohuoneen lattialla - eväänä kerhoon pakatut eväät. :)
 

Yhteistyössä