Selvisin sittenkin pikkusiskoni itsemurhasta.

[isosisko]

Siitä on aikaa nyt 2 vuotta. Tänään puin päälleni hänen vaatteensa, jotka otin siskon asunnon raivaamisen ja siivoamisen yhteydessä talteen. Hymyilin kun katselin itseäni peilistä, hetken aikaa "näin" siinä systerin edessäni. Meni vuosi, ennenkuin pystyin edes vilkaisemaan noihin vaatteisiin tai muihin siskon tavaroihin parahtamatta itkuun.

Nyt pystyn. Kyyneleet nousi vieläkin silmiin, mutta silti saatoin jo hymyilläkkin. Ymmärrän myös monia asioita nyt paremmin, syitä, seurauksia ja kaikkea muuta. En ole enää aina vain hysteerinen kun siskosta tulee puhe. Iloitsen aina kun hän käy unissani, unien jälkeen on ihan hyvä mieli.

Joskus luulin etten selviä siitä kuolemasta ikinä, mutta selvisin. Hyvä minä Ja terkkuja sisko sinne pilvien päälle, ostit upean paidan silloin Lontoosta, mä näytän hyvältä siinä huomisiltana

 

[-]

Hienoa kuulla. Kaikke ahyvää elämääsi =)

 

[Chala]

:heart: :hug:

 

[Katriina]

Voimia sinulle. Saman koin reilut kaksi vuotta sitten. Vielä on veljeni jäämistö käymättä läpi, odottamassa oikeaa hetkeä.

 

[ok]

Tsemppiä Mäkin olen selvinnyt veljen kuolemasta, joka ei kyllä ollut itsemurha, mutta äkillinen ja odottamaton. Vilkutus rakkaalle pikkuveljelle.

 

[juupsis]

:heart:

ootko lukenu Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty -kirjan? Suosittelen!

 

[kääk]

:hug:

 

[vieras]

Voimia sinulle! Miten vanhempasi ovat selvinneet tuosta? Varmasti yksi vaikeimpia asioita mitä ihminen voi kokea.

 

[Tsirpukka]

:hug: ,aika kultaa muistot.

 

[<3]

:heart:

ootko lukenu Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty -kirjan? Suosittelen!

Just olin tulossa kysymään samaa. Voimia ap:lle!

 

[vauvahaaveita]

:hug: :hug: :heart:

 

[äiti neljälle]

Hienoa, syyn ja seuraksen ymmärtäminen auttaa selviämään ja asiat näkee ihan eri tavalla.

 

[juupsis]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Loppuunk%C3%A4sitelty tästä kirjasta siis kyse! :hug:

 

[ap]

Voimia sinulle! Miten vanhempasi ovat selvinneet tuosta? Varmasti yksi vaikeimpia asioita mitä ihminen voi kokea.

Äiti ja isä alkaa myös olla jotenkin ok. Kipeetä käy edelleen, mutta voidaan jo siskosta ääneen puhua itkemättä.

 

[Ooo]

:hug: saman kokenut pikkusisko täällä. Semmosen jättämiä jälkiä ei saa hangattua pois, joskus tuntuu, että on selvillä, välillä taas ei.

 

[kaija]

:heart:

ootko lukenu Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty -kirjan? Suosittelen!

Just olin tulossa kysymään samaa. Voimia ap:lle!

Minä myös!

 

[vieras]

Miten siitä selviää, ettei enää koskaan voi puhua rakkaalle ihmiselle tai nähdä häntä? Ei voi koskaan soittaa tai jos puhelin soi, soittaja ei ainakaan ole hän.

Koska pystyit poistamaan siskosi puhelinnumeron puhelimestasi?

 

[Ooo]

Mä en ole veljen numeroa voinut poistaa vieläkään, vaikka on reilu vuosi sitten kuollut eikä puhelin tietenkään enää edes toimisi :'( Joka päivä jossain tilanteessa miettii, että mitähän hän tästä tuumaisi tai jos tekee jotain mukavaa, surettaa, ettei hän koe tälläista. Nyt itken kun muistot ja tuska tulvii..

 

[ap]

Miten siitä selviää, ettei enää koskaan voi puhua rakkaalle ihmiselle tai nähdä häntä? Ei voi koskaan soittaa tai jos puhelin soi, soittaja ei ainakaan ole hän.

Koska pystyit poistamaan siskosi puhelinnumeron puhelimestasi?

Siskon numero on edelleen puhelimessani Enkä koe mitään tarvetta sitä poistaakkaan.

Ei kai tämmösestä koskaan kokonaan selviä, mut oppii vaan jotenkin elämään asian kanssa.

 

[ap]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Loppuunk%C3%A4sitelty tästä kirjasta siis kyse! :hug:

Kiitos vinkistä, käväisempä kirjastossa!