E
"Eee"
Vieras
Laitoin vauvan juuri ekoille päikkäreille. Se ei ollut hereillä kuin tunnin ennen niitä ja nukahti jo, kun aloin pukea ja nostin vaunukoppaan. Ei tarvittu edes sitä raitista ilmaa. Nostin vaan kopan ulos ja tuola se vetää unta palloon. Sama toistuu joka aamu.
Sitten toisille päikkäreille nukuttaminen iltapäivällä onkin jo vähän työläämpää, vaikka niitä ennen vauva on valvonut hiukan pidemmän pätkän kuin aamulla. Vaunua saattaa jopa joutua heijaamaan edestakas pari kertaa sielä raittiissa ilmassa, että uni tulee. Joinain päivinä, kun tarvitaan kolmannetkin päikkärit, niin niille nukuttaminen vaatii jo hiukan temppuja, ehkä sitä vaunua täytyy työnnellä hetki edestakas ja mahdollisesti vauva itkee ja täytyy nostaa pari kertaa syliin rauhoiteltavaksi yms.
Illalla vauva jaksaa valvoa kaikkein pisimmän ajan koko päivän aikana, syö monta kertaa ja pitkään. Sitten tuleekin nukahtaminen yöunille, ja siitä ei tule kertakaikkiaan mitään. Ainakin tunnin taistelu ja itkeskely ja vaikka mitä.
Mun mielestäni tää on niin epäloogista kun voi olla. Jotenkin ajattelisin, että aamulla, kun on yöunet takana, olisi eniten energiaa ja nukahtaminen olisi vaikeaa. Sitten taas illalla vauvan ajattelisi olevan kaikkein väsyneimmillään ja nukahtamisen pitäisi olla helpointa. Mutta ihan päinvastoin tämä menee. Ja ihan sama homma oli esikoisenkin kanssa.
Miksi ihmeessä näin?
Sitten toisille päikkäreille nukuttaminen iltapäivällä onkin jo vähän työläämpää, vaikka niitä ennen vauva on valvonut hiukan pidemmän pätkän kuin aamulla. Vaunua saattaa jopa joutua heijaamaan edestakas pari kertaa sielä raittiissa ilmassa, että uni tulee. Joinain päivinä, kun tarvitaan kolmannetkin päikkärit, niin niille nukuttaminen vaatii jo hiukan temppuja, ehkä sitä vaunua täytyy työnnellä hetki edestakas ja mahdollisesti vauva itkee ja täytyy nostaa pari kertaa syliin rauhoiteltavaksi yms.
Illalla vauva jaksaa valvoa kaikkein pisimmän ajan koko päivän aikana, syö monta kertaa ja pitkään. Sitten tuleekin nukahtaminen yöunille, ja siitä ei tule kertakaikkiaan mitään. Ainakin tunnin taistelu ja itkeskely ja vaikka mitä.
Mun mielestäni tää on niin epäloogista kun voi olla. Jotenkin ajattelisin, että aamulla, kun on yöunet takana, olisi eniten energiaa ja nukahtaminen olisi vaikeaa. Sitten taas illalla vauvan ajattelisi olevan kaikkein väsyneimmillään ja nukahtamisen pitäisi olla helpointa. Mutta ihan päinvastoin tämä menee. Ja ihan sama homma oli esikoisenkin kanssa.
Miksi ihmeessä näin?