Minulla on kolmas raskaus meneillään (rv 36), ja jokaisessa olen nukkunut osan yöstä selälläni ihan loppuun saakka, osaksi ihan huomaamattani, unissani kääntyen. Vasta tässä viimeisessä on istukka edessä, eikä ole sen kummempaa. Selällään olo ei ole vaikuttanut vauvan sydänääniin neuvolla eikä laitoksella, ja molemmat lapset synnytinkin elokuvista tutussa asennossa.
Joten sanoisinkin sekä kokemuksen rintaäänellä että tutkimuksiin vedoten (no, lähinnä mitä olen neuvolassa keskustellut) asian olevan yksilölllistä (oo, oivallusta). Ruuminrakenne varmaan vaikuttaa istukan lisäksi, miten se kohtu pääsee sijoittumaan jne. Mun on vaan mahdotonta uskoa, että jos ei tunne oloaan mitenkään tukalaksi tai jopa parhaiten nukkuu selällään, voisi siitä olla mitään haittaa. Jos asia kuitenkin vaivaa, kannattanee pelata varman päälle ja nukkkua kyljellään. Tyynyjä vaan sitten polvien väliin, selkää tukemaan ja mahan alle, kuten kaikki varmaan tietävät.
Mulle on riittänyt toistaiseksi yksi tyyny polvien väliin, mutta edellisessä raskaudessa otin kyllä käyttöön koko arsenaalin.
Mä pyörin yöllä jo aika paljon, vaikka olosuhteisiin nähden nukunkin tosi hyvin. Uskokaa tai älkää, mutta löysin itseni muutama viikko sitten nukkumasta vatsaltani, vaikka tuskin kauan olin ehtinyt siinä asennossa vetää sikeitä. Se vähän hätkäytti, mutta totesinpa vaan, että masu vielä joustaa. En usko vaavia litistäneeni. Kertaluonteista kuitenkin.