Sekundäärilapsettomat

Merkku..tosiaan, ei oo sanoja...haluisin onnitella niin hirveesti, mutta tosiaan, pakko mennä pv kerralla, sinähän sen parhaiten tiedät. Kaameeta ootella...!! Aiotko käydä varhaisultrassa?
Paljon voimia ja tarrasukkia!!

 

Anen; Kyllä menen varhaisultraan (eli parin viikon päästä eka). Yleensä olen käynyt viikon-2 viikon välein viikolle 13 saakka(ihan kuin se ultrassa käynti jotain voisi estää ),. :attn:

Roijun täällä, jos kaikille sopii nyt toistaiseksi.
:wave:

 

Siis ROIKUN

 

Merkku saako kumminkin onnitella :flower: vaikka ymmärrän hyvin ristiriitaiset tunteesi näin alkuvaiheessa :hug:
Hei tervetuloa taas uusille tuttavuuksille!! Kiva (tai siis "kiva" juu nou), kun saadaan uusia ihmisiä tänne jutskaamaan!
Tuomenmarjan ja dreamerin purkaukset on varmaan meille kaikille aika tuttua juttua... välillä on tullut aika syvissä vesissä sukelleltua itse kunkin :/
Ei mulla mitään asiaa sen paremmin ollut, kunhan muistutin olemassaolostani =) Maanantaina alkionsiirtoon...

 

Merkku kuulostaa lattealta, mutta ymmärrän mitä haluat sanoa. Vaikka omalle kohdalle ei ole osunut kuin yksi varhainen km ja uhkaava km.

Mie haluisin kokea raskauden vielä ainakin kerran, siksi että haluasin kokea mitä on olla raskaana ilman jatkuvaa huolta tai ainakin vähemmällä stressillä. Pojan kohdalla stressasin alkuraskauden niille viikoille, kuin edellinen km oli tapahtunut. Ja senkin jälkeen... Pieni tuhruttelu ei auttanut asiaa. Ja sitten rv12 oli uhkaava keskenmeno, joka tuhrutteli enemmän ja vähemmän aina rv20 asti. Ja jälkeenpäin mie olen ajatellut, että juuri tuo alkupuoli oli niin ihanaa aikaa raskaudessa. Oma vointi oli hyvä ja vatsan kasvaminen joka päiväinen oma ihasteluni aihe. Ja kuitenkin päälimmäinen muisto tuosta ajasta on huoli ja pelko, pelotti mennä vessaan katsomaan kuinka paljon nyt olen tuhrunnut. Pelotti illalla nukahtaa, jos ei liikkeitä havainnut. Pelotti lähteä töihin, kun kaikki se pelko ja stressi sai aikaan sen, että saatoin pillahtaa itkuun mitättömästä syystä...
Nyt kun suunniteltu hoito lähestyy, niin kaikki nuo muistot ja ajatukset palaa mieleen. Mukavaa, että on paikka johon niitä purkaa ja lohdullista, että myös muilla on samoja ajatuksia ja tuntemuksia.

 

Merkulle nyt kovasti toivotan pitkää pinnaa ja sitä että saat iloita plussastasi vielä myöghemmin keväällä ihan oikeesti :heart: . Sä tarvitset onnea(kin)!!Onnea siis :hug: .

Ja uusia tulee/ilmoittautuu semmosta vauhtia, etten taas uusien nimiä tähän just-nyt-juuriniin muista - KIVA KUN LIITYTTE PORUKKAAN!

Dremerin teksti on NIIN -IIN tuttua juttua! Just tuo lohdutusfraasien joukko, että "kyllä se siitä" jne. muu jaska, jota ei jaksa välillä itse uskoa lainkaan!
Mä kanssa olen toisinaan ollut todella kyrsiintynyt mm. veljen perheestä, kun kaksi ihanaa lasta on annettu ja sitten niitä ei ehditä kunnolla hoitaa/kasvattaa. Molemmilla vain urakehitys ja kaikki ulkoinen materian hankkiminen mielessä. Tyttöä kiusataan koulussa ja poika käyttäytyy jo aikalailla levottomasti... Ja sitten vaan ihmetellään, kun ei heidän lapsia ymmärretä!! Arrgh. Että lapsia vaan joka mökkiin, ilman mitään lupauksia niiden hoitamisesta.
Että lakataan me vaan "stressaamasta" niin sittenhän se napsahtaa,,prkl,,joopa-joo....

 

Merkulle onnea plussasta!!! :heart:
Toivotaan nyt kuitenkin että osaat nauttia alkaneesta rakkaudeesta! Kun kuitenkaan sille ei voi mitään, jos jotain ikävää sattuu. (ihan kuin se nyt olis noin helppoa... :ashamed: )

Mä niiiin kans haluaisin kokea raskauden uudelleen. Kaksosraskauteni meni hyvin ja lapset syntyivät reilusti yli kolmekiloisina pari viikkoa ennen laskettua-aikaa.
No, viikolla 16 tjtn mulla oli verenvuotoa niin että aamulla heräsin puolen sänkyä punaisena; päivystykseen oli paako mennä. Kyllä se säikäytti; mutta ilmeisesti se oli vuotanut edessä olevan istukan reunasta... Muistan vaan niin hyvin, kun se oli sitä aikaa kun tapahtui 11.9. hyökkäys. :/
Mä kyllä muistaakseni osasin edes hiukan nauttia siitä raskaudesta, koska mulla ei ollut mistään "pahasta" kokemusta ja muutenkin elämässä ei pelännyt oikein mitään muutakaan. Vasta nyt viime vuosina sitä on alkanut miettimään, että mitä jos... ja jos... :|

Noh... Tästä jatketaan ja on otettava se vastaan mitä annetaan.
Toivottavasti meille kaikille annetaan se toivottu plussa lähiaikoina!!! (niin että saamme myös vauvan syliimme)
Just olin taas kaverin luona, jolla on 1,5kk ikäinen vaavi - on se niiiiin ihana. Pitäisin sitä sylissä vaikka päiväkausia putkeen.

 

Roikkukaa vaan ihmeessä täällä kaikki raskaanakin olevat! Samassa veneessähän tässä ollaan. Sitä vaan iloitsee, jos joku vastaavasta tilanteesta "ponnistanut" saa plussan.

Veljeni perheeseen syntyi kesäkuussa vauva. (Itselläni olisi ollut laskettu aika siitä kk:n päästä). Tunsin kuitenkin tuosta vauvasta iloa täysin palkein. Tuli aivan sellainen olo, että olisin halunnut hoitaa/katsella vauvaa loputtomiin. Joskus myöhemmin mietinkin, että olikohan se jotain korviketta menetetystä omasta vauvasta?! Kaikki kokemus oli kuitenkin positiivista.

 

Kristiina Onnea siirtoon! Hienoa, että ootte siinä vaiheessa. :heart:

 

Huomenia Avaudun nyt minäkin..

Luin tässä teidän kirjoituksia ja tiedä sitten mikä härö mussa nyt taas on menossa, mutta itku tuli silmään :'( Siis siitä, kun jokainen oli kirjoittanut samoin kuin itse ajattelen kaikesta tästä, muiden vauvoista, joita on siunaantunut muille aikamoinen liuta jo näiden yritysvuosiemme aikana, v.05 lähtien.. ja oman mahdollisen tulevan plussaukseni menetetystä ilosta kahden epäonnistuneen raskauden jälkeen. Just mietin että miksi edes tässä istun, mittaan lämpöjä ja toivon parasta ja kun lämmöt laskee niin taas mennään alas niin että viuhuna vaan kuuluu ja sitten taas sama rumba alkaa alusta..elämäni on siis kiertoni mukaan yhtä ala--ylä--ala--ylä--ala--mäkeä.. Ja sitten vielä sydämeni särkyi toissa iltana taas murusen verran kun tyhmyyttäni ukolleni sanoin, että nyt mulla on tunne että tärppäis (voi luoja että olin tyhmä!) ja koko perjantai-illan mies hymyili ja heitteli mulle : muru, taidat olla pieniin päin ( nytkin itken :'( ) ja tiedän, sekä hänkin tietää, että meillä nyt on todella pahoja mutkia matkassa asian suhteen..ensinnäkin saada se plussa ja sitten se, että siellä on todellakin "joku" joka kasvaa normaalisti ja pysyy sisälläni... |O Syyllisyyteni raskauksien epäonnistumisista on kuitenkin jäänyt pysyvästi sisälleni, siksi en halua kertoa yrittämisistämme tuon tm:n jälkeen kenellekkään, tm oli silloin kohdallani ensimmäinen, kerroimme plussasta jopa pienille lapsillemme silloin, kun ei tajuttu että tottakai epäonni voi sattua myös meille..

En tiedä pitäiskö mun pyydellä anteeksi avautumistani, ehkä ei, te jos ketkä mua parhaiten ymmärrätte :ashamed:

Emppu

 

Emppu tää on just oikee osote avautua :hug: En mä ainakaan keksi toista paikkaa, jossa voi oikeesti purkaa pahaa mieltään lapsentekoon liittyen niin, että a) muut tajuaa ja b) ei tuu pa**aa niskaan Mä en viitti ees miehelle narista enää, ei se mitään tajuu kummiskaan

 

Emppu Hyvä, että avauduit täällä! Itse olen monesti miettinyt just tota, että mistä sen uuden toivon saa aina ladattua sen suuren pettymyksen jälkeen. Jotenkin sitä muka taas on niin innoissaan itseään tutkimassa ja ovua metsästämässä. Ja kuinka ollakaan jälleen se vuoto sieltä tulee...

Kuinkahan kauan tätä kiertopäivien mukaan elämistä ihan oikeasti voi jatkaa?! Jossain kai sen rajan on tultava vastaan. Onko muilla ajatuksia?

 

on se ihanaa, kun tietää että täällä on muitakin jotka ymmärtää omia ajatuksia! Ei tarvi selitellä eikä tuntea itseään tyhmäksi, kun puhelee näitä omiaan. Mä oon muutamalla ei- vauva-aiheisella nettipalstalla jäsenenä, ja niisä näiden asioiden kertominen on kyllä ihan "turhaa" tai jopa ahdistavaa. Enkä mä odottais edes mitään sääliä tai voivottelua, vaan ihan asiallista kommentointia tai ymmärrystä - vaan ei sieltä tuu oikein mitään... Oon jo aikaisemmin aatellut että en enää avaudu näistä asioista, mutta kun nää nyt sattuu olemaan osa mua, niin en oo voinut olla avautumatta.. Mutta on niillä palstoilla täysin lapsettomiakin joukossa, joten tunnen oloni kyllä joskus ihan tyhmäksi kun edes valitan.


ONNEA JENNYLILLE PLUSSASTA!!!! :heart: :heart: :heart: Toivotaan että syksyllä teillä on oma pikkuinen sylissä!

 

Dreamer Noita samoja ajatuksia taitaa olla meillä jokaisella täällä palstalla olevalla ja hyvä niitä fiiliksiään on purkaa ja missäs muualla se on parempi tehdä kun täällä missä varmasti ymmärretään =) En minäkään oikein pysty olemaan onnellinen miehen veljen ja vaimon puolesta, että saavat kesällä toisen lapsensa. Varsinkin kun se oli oikein kesälle ajoitettu!!! Mulla ei ole kokemusta keskenmenosta, joten pystyn vaan kuvittelemaan kuinka kamalaa se olis ja sitä kautta ymmärrän pelon tunteen, jota Realmerkku tuntee. Varmasti vaikea iloita plussasta täysillä, kun kokoajan pelottaa... Mua pelottaa tehdä perjantaina testi tai ainakin katsoa tulosta...

 

Hei pitkästä aikaa!

Mä olen pysytellyt melkein kuukauden hiljaisena (olen kyllä käynyt silloin tällöin lukemassa), kun olen yrittänyt tietoisesti ottaa vähän etäisyyttä tähän lapsettomuuteen, että masennus helpottaisi/en masentuisi enempää. Siihen etäisyyden ottamiseen pystyy kuitenkin ainoastaan tällaisessa välikierrossa, ja on se jopa onnistunut. Kaappiin jääneet vanhat ovistikut kyllä käytin viime viikolla (ensin 4 halpaa liuskaa ja sitten 3 digitestiä), mutta tulos oli kai odotettavissa eli en ovistellut

Joten nyt odotellaan sitten vaan kp1:stä. Pyysin, että mentäisiin seuraavaksi ekaan inssiin, kun "omat toimet" Gonalin avustamana ei tulosta tuottaneet. Lisäksi sanoin, että haluan sen munanjohtimien aukiolotutkimuksen. Jos ei muun syyn takia, niin oman pään rauhoittamiseksi. Sovittiin, että tilaan siihen sitten vuodon alkaessa ajan. Eli on montakin syytä odottaa tätiä malttamattomana.

Olen työstänyt todella paljon lääkärikäyntiäni, jossa todettiin mun lievä/kohtalainen masennus, ja erityisesti lääkärin kysymystä, että olisiko se katastrofi, jos kumminkin jäämme yksilapsisiksi. Nyt viikonloppuna löysin varmaan ensimmäisen kerran jonkun hyvän puolen siitä. Ja pakko sanoa, että se on se, että vain 2 vuoden päästä jäisi hoitomaksun verran enemmän rahaa käteen. Joka tarkottaisi, että asuntolaina alkais lyhetä ihan eri malliin. Että näin raadollisesti finanssipolitiikan kautta meikä pääsee ehkä(??) joskus yli tästä. Mutta kyllä tuolla päässä aina joku kuiskaa, että mielelläni maksaisin hoitomaksuja vielä seuraavatkin 7 vuotta, JOS....

On tosi kiva huomata, että tämä ketju on aktivoitunut tosi paljon ja on hyviä keskusteluja. Uusille keskustelijoille tervetuloa ja oikein mukava "nähdä" myös uusvanhoja, kuten Tuomenmarja!

Merkulle jättionnittelut!!! Pikkanen yllätys, kun just ennen kerroit ultrassa todetusta pahasti vaurioituneesta kohdusta! Antaa toiveita, että niitä uskomattomia ihmetarinoita ihan oikeasti tapahtuu. =)

Annis, joka pikkuhiljaa tekee paluuta tänne

 

Annis tervetuloa takaisin
Mä kävin taysissa tänään ottamassa kyytiin yhden pikkumussukan :heart: Eli piinapäivien viettoon sit pääsin vihdosta viimein
Multa oli löytynyt 8 kypsää munasolua, 7 oli hedelmöittynyt ja yksi siirrettiin. Lopullisen pakastettujen alkioiden määrän kuulen myöhemmin, kun siellä oli jokunen solu varhaisessa plastokystavaiheessa ja niiden menestymistä seurataan kai vielä tää päivä (ja jos hyvin jakselevat niin pakastetaan)
Aika jännältä tuntuu =)

 

Annis, mukava kuulla myös susta! Kyllähän se vähän sellaista on, että sitä väen väkisin yrittää väliin löytää niitä "hyviä" puolia tästä sekundalapsettomuudesta, että vois sen yli päästä. Itse olen monesti ajatellut/sanonut, että vaikeinta tässä mulle tulee olemaan se vaihe, kun on tehtävä päätös, että kaikki yritykset lopetetaan. Silloin ei ole enää edes sitä toivoa, joka kuitenkin jokaisen kierron alkaessa hieman nostaa päätään. Uskon, että se tulee olemaan mulle rankempaa kuin kaikki neljä keskenmenoa yhteensä. Siinä samalla huomaa, että se kaikki kärsimys on ollut turhaa, koska lopputulosta ei koskaan saanut. No, vielä en kuitenkaan ole valmis luovuttamaan, toivottavasti et sinäkään/tekään :heart:

Kristiina Oikein vahvatekoisia tarrasukkia sun pikkuiselle!!!

Alkion kiinnittymisestä Mulla oli eilen kp 20. Laskin kierron alkaneeksi kunnon tulvavuodosta, mut jos olis aloittanu laskun jo tuhruilusta, niin kp olis ollu eilen 22 tai 23. Ihmeen kauan nimittäin tiputteli tällä kertaa kierron alussa ennen kuin alkoi kunnolla. Asiaan. Illalla alkoi voimakkaat menkkakiput oikealla alavatsassa ja -selässä. Kestivät joitakin tunteja. Aluksi olin aivan puulla päähän lyötynä, et eihän menkat voi vielä alkaa eikä oviskaan voi olla näin myöhään. Mistä kyse? Sit jossain vaiheessa tajusin, että olin tuntenut vastaavat tuntemukset kiinnittymiskipuina syksyn 2007 IVF-tuoresiirron jälkeen. Sanokaa nyt kanssasisaret, voisko se olla kiinnittymiskipua. Jotenkin vaan innostuin ajatuksesta, etenki ku olis kyseessä luomu. Ja koska voin oikein testata?

Ja jos sitä plussan onnistuis saamaan, niin sittenhän se piina vasta alkais. Sitä alkaa heti tähyillä sitä rv kymppiä ja pelkäämään pahinta... Klinikalta luvattiin jo tossa ennen joulua Crinonet tueksi, jos plussa tulis.

Anteeksi omanapaisuus, sitä vaan innostuu aina, kun toivo kurkkailee nurkan takana...

 

"SEKUNDAARIT" / Seur. hoito? / Lapsia



Tikru-72...........................icsi.........tyttö06-icsi
risupesä................skopia,ivf.........poika97-luomu
Tuomenmarja..........1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit
Annis72..........................................poika3/04-clomit
dreamer78.....................................2x6,5v.-ivf, m1-luomu
Kristiina76...................ivf/pas........poika06-pas
cristina...........................ivf............tyttö02-luomu (m1)
Kiin................................pas...........poika12/07-ivf/pas
shenda81....................femar.........tyttö10/07
ToistaToivova71...........2.ivf...........poika12/05-1.ivf
maaria75.......................................tyttö2,5v.
Melissa04......................................tyttö4v.
Hipkukka..................suunnittelu...poika11/07-icsi/pas
Emppu3008..........metut,clomit.....kolmas toiveissa
Tupasvilla......................................toinen toiveissa
Nappula06.............clomit, ivf?.......tyttö11/06-clomit
mymmyryy....................................-99, poika01
Anen.............................4.iui..........tyttö5/07-1.iui


[/url]

Sisu...............................................tyttö11/03-luomu, + 30.9.
riepuriia.........................pas..........2x4v.-ivf, + 9.11.
Belle70.....................4.ivf/pas........tyttö-2.ivf/pas, tyttö-3.ivf/2.pas +27.11.
realmerkku78................................kolmas toiveissa + 16.1.

 

Olipas tullu tekstiä sitten viime käyntini

Merkku Ymmärrän tunteesi Voin kuvitella tunteen, kun ei uskalla iloita, en miekään varmaan uskaltaisi, jos olisin kokenut samaa kun sie :hug: Tarrasukkia pikkuselle ja voimia siulle ja miehelle piinaavaan odotukseen :heart:
Tuskin miehesi sanoi tuolleen sinua loukatakseen Eiköhän nuo meiän miehetkin ole välillä aika väsyneitä tähän rumbaan.

Mie en soittanutkaan sinne klinikalle Rupesin panikoimaan, että haluanko nyt oikeesti vielä sen toisen lapsen. Myöhemmin toki haluan saada lisää lapsia, mutta just nyt? Poika on vielä niin pieni ja tarvitsee äidin jakamatonta huomiota. Tyypillisenä vaakana miulla tietysti mieli muuttuu ens kuussa, mutta muuttukoot Eli meillä toistaiseksi pelataan venäläistä rulettia: ei ehkäisyä, mutta ei varsinaista yritystäkään. TJOTailuksikin sitä kai voidaan kutsua :/ Saanko mie silti hääriä täällä teiän kanssa?

Kristiina Tarrasukkia!! :heart: :heart:

 

Kiin Pyöri vaan täällä, samassa veneessähän sitä yhä ollaan, oli sitten aktiiviyritystä/hoitoja tällä hetkellä päällä tai ei. Samat tuntemukset kuitenkin jaetaan. :heart: Mukava kun joku kirjoitti jotain, kun on ollu vähä noston tarvetta meille sekundoille. Itse jännittelen täällä vielä joitakin päiviä, et miten tän luomutehtailun ja kiinnittymistuntemusten kanssa käy. Olis se vaan iso ihme!

 

Hei PITKÄSTÄ AIKAA!
Olen kyllä taustaillut ahkerasti,mutta oma kirjoitus on ollu heikkoa...
On jotenkin sellainen lamaannuskausi näiden asioiden tiimoilta, niitähän tulee ja menee kuten tiedätte..?
Tänään on vika primolut ja sitten jäädään odotteleen menkkoja, että "pääsen" pistämään.
En pongannut ovista tästä kierrosta, ei ollu kyllä sellasta oloakaan ja harvinaistahan se olis ollutkin!

Mitä muille kuuluu?
Tuomenmarja..vitsit kun olis huippu juttu jos luomuna oliskin tärppiny, se olis unelma!!
Joskus piiiieni karkeruus nostaa päätään, kun muuta vaan RAKASTELEE ja hups on raskaana, ja luomusti se asia on itsestäänselvää..
Itse hyvä kun muistaa mitä on edes rakastelu...kun joka kerta ajatukset on tärpissä tms...tai sit muuten vaan ei huvita. Mulla halut on pienentyny siis tosi surkeeks..ennen aktiivisesta minästäni..Mites muilla?
Vai oonko mää vaan jotenkin epänormalisoitunut..

Kuinka Merkku voi? Ja muut?

 

Anen, ressaavaa pakkopullaa on ollu oikeestaan jo yrityksen alkuajoilta lähtien, ainakin niihin ovulaation aikoihin (nyt pitäis onnistua..!). Ja nyt kun joudun endon takia vielä "pakkoehkäseenkin" niin tavallaan hommasta on menny kaikki jännitys, mielekkyys ja tarkotus kun tietää ettei mitään voi edes tulla! Jotenki rankimpiin hoitoihin joutumista vielä enemmän v-tuttaa se että joutuu välillä ehkäseenki ton kirotun taudin takia, kun ennen pysty sentään aatteleen että eipä tartte ikinä enää mitään ehkäsyjä käyttää...joopajoo..ois kai sekin pitäny taas arvata, että se sit siitäki "hyödystä"

 

Risupesä...sori tyhmä kysymys...mutta miksi tohon endoon tarvii käyttää ehkäsyä?? Mää en siis tosiaan tiedä...
No se vasta onkin turhauttavaa!!! tosiaan kun on sellanen ajatus, että eipä ikinä tarvi ehkästä! ettei siihen rahaa mee ainakaan..!

 

Joo, toi endohan aktivoituu niistä samoista hormoneista jotka saa aikaan ovulaation ja koko kierron pyörimisen.. eli sillon kun omat ovulaatiot ja toiminta lamautetaan niin hillitsee endon kasvua (jopa kuivattaa pesäkkeitä ), mutta eipä kasva sitten yhtään mikään muukaan :'( sen(kin) takia tää on NIIN paskamainen tauti kun sen ja lapsettomuuden hoito ei onnistu ikäänku samaan aikaan...

 

Anen oli kysellyt kuulumia..Olen aktiivisesti taustaillut tätä(kin) ketjua, odotuspuolella en osaa kirjoitella mitään. On niin ihmeellistä, että suurin osa kirjoittajista suhtautuu niin normaalisti (HUOM!minä se epänormaali olen..) raskauteen. Itse vaan pelkään keskenmenoa, kirjoittelinkin toiseen ketjuun, että mies sanoi, että jos tämä menee kesken, rääkki loppuu. Eli tavallaan tämä raskaus on viimeinen oljenkorteni saada vauva kotiin..

Nöyrin mielin huomiseen ultraan, jossa katsotaan raskauden sijainti (ja mä tietysti toivoisin näkeväni :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart Hcg oli hyvä, 5500

Anen ja risupesä : Tutulta kuulostaa nuo pakkoseksit sun muut. Ja kuulostaa kieltämättä aika kornilta endon hoitaminen e-pillereillä. Ei tasan käy onnenlahjat. Koittakaa jaksaa!

Tuomis: Mikä sun tilanne on? Tänään koopeet 29/30? Tuntemuksia?

:hug: Merkku