Sektiopelkoiset

En tiedä, onko tällaista keskustelua ihan hetkeen täällä käyty.

Itselläni kolme synnytystä takana; rv 37+4, rv 36+5 ja rv 37+5. Kaikki synnytykset ovat olleet aika mielenkiintoisia kestoiltaan ja vaiheiltaan. Nyt odotan neljättä ja viimeistä.

Itse toivon ja rukoilen, että saisin synnyttää alakautta. Suorastaan nautin siitä synnytyssalin tunnelmasta, rakastan ilokaasua ja sukellan siihen tuskaisaan synnytyskipuun ihan mielelläni. Raskauteni ovat aina olleet rankkoja pitkäkestoisen pahoinvoinnin ja muiden fyysisten vaivojen vuoksi. Synnytystä en pelkää tapahtumana. Minua ei pelota kipu tai jokin itsekontrollin menetys. En ole menossa kontrolloimaan itseäni, vaan synnyttämään.

Minua pelottaa se, että joutuisinkin sektioon. Jospa vauva onkin perätilassa. Tai jos synnytyksessä tapahtuukin jotain, minkä vuoksi on pakko keisarinleikata. Olen nyt pyytänyt sterilisaatiota tämän neljännen synnytyksen jälkeen, ja enemmän minua se pelottaa. Pelkään anestesiaa ja extubointia.

Onko muita sektiopelkoisia?

 

Mie kammoan kaikkia kirurgisia toimenpiteitä. Olen ollut mukana operaatioissa, kaikenmoisissa ja nähnyt miten niitä tehdään. Lisäksi olen ollut katsomassa ruumiinavausta ja tutkimassa siten ihmisen rakennetta. Ja ajatus siitä, miten ensin mennään nahan läpi, sitten vatsakalvon, sitten kohdun ja sitten vasta saadaan lapsi maailmaan- hyi oksennus. Siinä tulee tikkejä niin paljon ja niin moneen kerrokseen, että sen ajatuksen jälkeen ei haittaa vaikka koko emätin repeäisi irti ja se ommeltaisi paikoilleen takaisin koko matkalta... Lisäksi mut on nukutettu niin monesti, että tiedän oksentavani kaikista nukutuslääkkeistä vähintään 6h herättyäni. Ei kiitos.

Mun suurin pelko on siis synnytyksessä se, että jonkin syyn takia minut leikataan auki kuin teurasvasikka jotta lapsi saadaan ulos. Tietysti niin on tehtävä jos lapsen tai minun henki on vaarassa, mutta sitä ennen otan kaiken vastaan mitä alatiesynnytyksestä voi seurata korkojen kera.

<br><br>

 

Mulla on sectiopelko. Esikko syntyi kiireellisellä sectiolla ja pelko nousi pintaan reilusti nyt toista odotellessa. Se on niin väärin kun NIIN MONET saavat synnyttää ja minä en... Tai siis ainakaan ensimmäistä. Ja kun vielä Haluaisin synnyttää. Vaikka tämä toinen olisi perätilassa, niin alatiesynnytys on ihan ykkösvaihtoehto mulle.

Eli: Lapsella oli virhetarjonta, kunnon suppareita yli 20h ja oksitosiini täpöllä epiduraalien ajan ja vähän sen jälkeenkin. Ja enkä edes tykänny koko epiduraalista. (ilokaasu, allas ja akva-rakkulat(5krt) oli hyviä ja mulle tarpeeksi.) Silti ei paikat auennut tarpeeksi(ja syy tosiaan tarjonta). Leikkaukseen ei miestä mukaan, "kätilö hävisi", lasta ei näytetty, ei kerrottu kumpi tuli, puhumattakaan että olis rinnalle saanu. Ja lapsessa ei ollut mitään syytä miksi oltiin näin hätiköiviä...
Sen jälkeen taas oksennettiin heräämössä, vaikka ei nukutusta ollut vaan puudutus. Niin ja meille ei kerrottu, että epäiltiin tarjontavirhettä. Olis edes jotenkin osannu asennoitua niinä tunteina siihen että kaikki voikin johtaa leikkaukseen... se kun ei ollu käyny pienessä mielessäkään...

Oon nyt menossa pelkopolille puhumaan asioista. Toivottavasti siellä asiat selkenee... Ja sullahan on tosi hyvät mahikset synnyttää alakautta kun kolme on jo sieltä tullut. =)