Toggle sidebar

Sektion jälkeiset fysioterapiaohjeet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aritta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

Aritta

Vieras
Hei,

onko jollain kokemusta synnytyssairaaloiden fysioterapiaryhmistä, joissa tietoa ja vinkkejä sektiosynnyttäjille? Minulla on suunniteltu sektio perjantaina 18.1. ja synnytyssairaalassani ei ole ryhmää ennen tätä päivää.. :(

Erityisesti kaipaisin hyviä vinkkejä miten sängystä kannattaa nousta ylös yms toipumisen ja kivun kannalta olennaista.

Tuleva äiti 39+1
 
Mä sain voimisteluohjeet ja muut tarvittavat ohjeet sairaalasta ennen kuin lähdin kotiin. Siellä kävi joku nainen (kätilö tai fysioterapeutti??) kertomassa ja menin sitä pientä luentoa kuuntelemaan. Mulle tehtiin kiireellinen sektio joten etukäteen ei tullut mieleenkään ottaa selvää mistään...
Tästä omasta kokemuksesta on jo aikaa, mutta uskoisin, että synnytyssairaala järjestää näitä tilaisuuksia joka viikko tai ainakin antaa kunnon ohjeet pyydettäessä.
 
Niin, sängystä noustaan kyljen kautta, eli ensin kylkimakuulle ja siitä käsillä auttaen ylös. Ja mitään vauvaa painavampaa ei saa nostella. Itse en pystynyt edes imuroimaan pitkään aikaan.
Mulle annettiin silloin ehdoton kielto tehdä mitään vatsa(lihas)liikkeitä ennen jälkitarkastusta ja siellä lääkäri neuvoi että piti odotella vielä pari viikkoa ja sen jälkeen varovasti niiden sairaalan ohjeiden mukaan.
Mutta kyllä se siitä!
 
Sektion jälkeen saat varmasti kirjalliset ohjeet kuvien kanssa liikkumisesta, kuinka sektion jälkeen lähdetään harjoittelemaan ja missä vaiheessa mikäkin on sallittua sekä luultavimmin fysioterapeutti käy pitämässä ryhmää lantionpohjan lihasten harjoitteluun. Kätilöt myöskin varmasti ohjaajavat neuvovat ja ovat apuna ensimmäistä kertaa noustessa ja muistuttavat siitä että noin 4 viikkoon ei saa kantaa vauvaa painavampaa.

Mutta lyhyesti, vuoteesta noustaa ja sinne mennään kyljen kautta. Eli selinmakuulta vedät polvet koukkuun jalkapohjat vuoteella. Käännyt kyljelle vaikkapa yläraajaa apuna käyttäen. Laitat alaraajat varovaisesti vuorotellen vuoteen reunan ulkopuolelle. Ylimäisellä yläraajalla otat tukea vuoteesta rinnan edestä ja työnnät ylimäisellä yläraajalla ja alimmaisen yläraajan kyynärpäällä itsesi istumaan. Samoin tulet myös vuoteelle. Ja toinen tärkeä seikka on yskiessä muistaa tukea vatsaa esim. tyynyillä. Hiukan kipeeäähän tuo liikkuminen aluksi on, mutta kipulääkettä saa aina! Ei muuta kuin tsemppia synnytykseen ja onnea uudesta vauvasta!
 
..paljon näistä ohjeista vastaajille!

Vielä toipumisesta: olitteko kovin kipeitä sektion jälkeen ja miten kotona kaikki sujui? Vähän hirvittää miten pystyy hoitamaan vanhempia lapsia, varsinkin keskimmäinen 2,5 vuotias on villi tapaus ja pelottaa jaksaminen, varsinkin jos tuo haava on ensimmäiset 6 viikkoa tosi kipeä.
 
Omasta sektiosta on kyllä aikaa.... mutta muistan silloin ihmetelleeni kuinka vähän haava oli kipeä. Söin vain sairaalassa kipulääkkeitä ja kerran kotona, mutta vauva olikin ensimmäinen... En osaa sanoa kuinka kipeä olisin ollut jos olisi ollut muita huollettavia kuin vauva. Sängystä nouseminen oli vaikeaa aluksi mutta siihenkin tottui. =) Ja muistan todella etten pystynyt imuroimaan kun haava alkoi kipuilla. Eli siis elin lunkisti enkä rasittanut itseäni.
Minulla on kyllä kavereita jotka on leikattu ja hyvin ovat pärjänneet vaikka onkin ollut villejäkin ja huomionhaluisia vanhempia sisaruksia.
Kannattaa kuitenkin varmaan laittaa mies tekemään kaiken vaativamman askareen ja levätä kun voi.
 
Mulla on takana 3 sektota. Ekasta toivuin suht nopeasti, mutta sairaalassa olin viikon. Silloin oli 2,2v kotona, jota hoiteli alkuun isä.

Viimeksi sektiosta olin myös sairaalassa viikon. Olin valtavan kipeä ja jaloittelemaan pystyin vasta kolmentene päivänä, kun yleensä aloitetaan leikkauspäivän iltana tai viimeistään seuraavana aamuna.Kotiin päästyäni olin vielä useamman viikon kipeä, mm. oikealla kyljellä en kyennyt nukkumaan kuin n.kk päästä.

Nyt on 2,5vkoa viimeisestä sektiosta ja olin 5vrk sairaalassa, jona aikana sain koko ajan vahvat opiaattijohdannaiset. Jaloittelin leikkauspäivän iltana jo. Kotiin pääsin Burana 800-reseptin turvin. Alan olla jo aikaslaill ahyväkuntoinen, mutta 1v-vauvaa en voi edelleenkään paljoa nostella. Pahinta ei ole kipu, vaan se että painavaa nostaessa voi haava revetä sisältä ja alkaa vuotaa vatsaontaloon.Korjausoperaatio on työläs eli vatsanpeitteet joudutaan avaamaan ja toipuminen pitkittyy. Kannattaa siis huolehtia ettei nostele kolmeen-neljään viikkoon mitään kovin painavaa (vauvaa voi ihan huoleti hoitaa). Meillä isä otti lomaa kolmeksi viikoksi.

Kun olet heräämössä, ala heti liikutella jalkateriä ja nilkkoja pyöritellen, niin saat verenkiertoon vauhtia ja pääset mahdollisimman pian vauvna luo osastolle.

Osastolla tee heti seuraavia jumppaliikkeitä varoen: nosta jalat koukkuun ja nosta peppua varoen patjasta ylös.Tee muutama toisto. Toinen liike ,joka ryhmässä opetettiin oli että jalat koukkuun ja heijaa niitä varovasti puolelta toiselle. Ja kannattaa käveleksiä osastolla pieniä matkoja esim. vessaan ja ruokalaan ja käytävällä muuten vaan, niin toipuminen lähtee hyvään vauhtiin.
 
Jokaisella meillä on erilainen kipukynnys ja toipuminenkin erilaista:)
Itse olen kotiutunut 5 sectiostani 3 päivänä leikkauksesta ja kotona on 2 päivää ollut vielä lievää kipua johon en ole kipulääkettä kuitenkaan tarvinnut ja tikkien poiston jälkeen olo on ollut jo ok.
Kuopuksen kohdalla kaupassa kävin jo viikon päästä kotiutumisen jälkeen:)
Leikkauksen jälkeen hoitajat auttavat sinut katetrin poiston jälkeen vessaan (yleensä leikkauspäivän iltana tai seuraavana aamuna). Toipumista edistää pikkuinen käpöttely oman jaksamisen mukaan osastolla tai vaikkapa sairaalan kanttiiniin.
 
Itselläni tehtiin sektio perätilan vuoksi ja toivuin todella huisin nopsasti. Olen harrastanut liikuntaa paljon ja raskausaikanakin aika loppuun saakka kävin treenaamassa. Joten uskon että omalla kohdallani se nopeutti palautumista.

Olin vauvan kanssa kotona jo 2pv:ssä sairaalasta, toki haava oli kipeä jonkin verran, ei kuitenkaan niin paljoa että olisin kotona tarvinnut kipulääkkeitä, enemmän sitä just pelkäsi sitä että nousee niin että se repeää tms. Mutta tosiaan tuolla fyssarijutussa en kyllä saanut mitään sen ihmeempää uutta, toki jo maalaisjärjellä pystyy miettimään tuon sängystä nousun - meilläkin aika matala sänky, joten ei oikeastaan ollut hyötyä siitä ohjeistuksesta. Kannattaa kokeilla jo ennen leikkausta kotona miten pääsee sängystä ylös ilman tavallaan vatsalihaksia rutistamatta...Itse laitoin tuolin viereen, josta sain hyvän tuen kun nousin...pientä tyynyä kannattaa pitää käden ulottuvilla lähes koko ajan - aivastus on ihan järkyttävää kun tulee ja tyyny vähän pehmentää kun painaa haavalle sen. Samoin varmaan toimii kun yskii.... Kannattaa vaan yrittää mahd pian päästä pikkaisen töpöttelemään, mitä pidempään makailee niin varmasti vaikeampaa vain nousta... itse lähdin mieheni avustuksella vaunuilemaan ja todella hissukseen töpöttelemään kotiin pääsystä seuraavana päivänä. Teki raitis ilma todella hyvää :)
Viikon jälkeen oli jo tosi helppoa olla, toki mitään raskaita painamuksia ei voinut riuhtoa ylös jne. mutta vauvan kanssa kaikki hoitui alusta alkaen hyvin. Ehkä sitä oli babysta niin innoissaan että se oma kipu vain jäi taka-alalle...
Nyt 5 kk jälkeen muistona pieni haava, hymynaama, aivan pikkuhousujen rajalla. Ei tunnu mitään kädellä kokeillessa, eikä mitään vaivoja ole siitä ollut koko aikana.

tsemppiä !



 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa