Sektion jälkiseuraukset

Olen tänään menos äitipolille toiseen ulkokäännösyritykseen. Jos ei toivottua tulosta tule, varataan suunniteltu sektio. Vauva on sen verran iso, että alakautta en saa edes yrittää perätilavauvaa synnyttää.

Eli pahin pelkoni ehkä toteutuu, toi sektio siis!! :'( :'( :'(

Nyt haluaisin kuulla teiltä, mitä keikkee sektioon kuuluu... Tarkotan näitä jälkiseurauksia. Haavakipu? Lantionpohja venyy anyway? Onko siinä jälkivuotoa? Kauanko toipuminen kestää?

Kiitos :flower:

 

\

Olen tänään menos äitipolille toiseen ulkokäännösyritykseen. Jos ei toivottua tulosta tule, varataan suunniteltu sektio. Vauva on sen verran iso, että alakautta en saa edes yrittää perätilavauvaa synnyttää.

Eli pahin pelkoni ehkä toteutuu, toi sektio siis!! :'( :'( :'(

Nyt haluaisin kuulla teiltä, mitä keikkee sektioon kuuluu... Tarkotan näitä jälkiseurauksia. Haavakipu? Lantionpohja venyy anyway? Onko siinä jälkivuotoa? Kauanko toipuminen kestää?

Kiitos :flower:

Sektiosta toipuminen on hyvinkin yksilökohtaista, eli voi tulla pettymyksiä tai sitten iloisia yllätyksiä kun muiden kokemuksia lukeneena sektioon menee. Itselläni suunniteltu sektio meni mahtavasti. Haavakipuahan ei voi olla olematta, sen verran kookas haava kuitenkin, mutta osastoilla antavat kyllä särkylääkkeitä säästelemättä. Monille laitetaan myös sektiossa kipupumppu, joka on ehkä pari päivää leikkuun jälkeen ja se säätelee kipulääkettä. Itselläni tuota ei ollut. Pari ekaa vuorokautta on kivuliaita, mutta sitten kun liikkeelle kunnolla pääsee, tapahtuu toipuminen todella nopsaan. Jos lantionpohjan venymisellä tarkoitit pidätysvaikeuksia, niin niitä varmaan harvemmin tulee, ei itsellä ainakaan tullut. Ainoa huomioitava juttu on, kun kestokatetri on leikkuun jälkeen n. 12-24 h, niin sen jälkeen ei vähään aikaan tunne pissahätää, eli täytyy muistaa käydä vessassa säännöllisesti. Haavakipuakin pahempi on ilman kertyminen vatsaan leikkauksen jälkeen, mutta siihenkin kannattaa topakasti pyytää "pierulääkettä". Ja kevyt syöminen leikkauksen jälkeisinä päivinä hillitsee vähän ilmavaivoja.
Jälkivuoto on myös yksilöllistä; voi vuotaa viikon tai sitten jopa 8. Mutta keskimäärin vuoto kestää vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä. Mulla kesti viikon, mikä tosin johtui varmaan siitä, kun sain muutaman päivän kohtua supistavaa lääkettä.
Olin ennakkotietojen perusteella varautunut siihen, että kun pääsen kotiin, en voi ehkä ajaa autolla muutamaan viikkoon, enkä pääse kauppaan tai mihinkään, mutta olin kotiin (vk leikkuusta) tullessa paremmassa kunnossa kuin viimeisilläni raskaana ja autolla huristelin shoppaamaan heti seuraavana päivänä
Jospa näistä sait jotain vastauksia pohdintoihisi, kaikenkaikkiaan, sektio on hieno tapa synnyttää! =)

 

Lisää kokemuksia kiitos! Täälläkin yksi jolla suunniteltu sektio viikon päästä edessä..

 

mun täytyy sanoa että sektio oli hyvä kokemus.tottakai siihenkin liittyi jonkin verran kipua(jälkisupparit,vatsanpainelut,neulat..) ja leikkauksen jälkeen vaikea liikkua,eli sattu,pisti haavaan.mutta nopeasti parani ja pääsi liikkumaan.uskon että normaaliin synnytykseen verrattuna paaaljooon helpompi. ainakin mulla.olen nuori ja hyväkuntoinen.itselle tehtiin sektio kivun pelon takia.kuulun siihen ryhmään joka meinaa pyörtyä jo verikokeessa.kaikin puolin positiivinen kokemus.tosin pitää kyllä pitkän aikaan olla varovainen sen haavan kanssa, ettei riuhdo.ja seksissä joskus tuntuu vähän pahalta.on siis vielä 6kk jälkeen välillä herkkä alue, se leikkausalue.
ikävää leikkauksessa oli kun ei vatsa toiminu ja oli ilmaa, eli pyydä heti kun siltä tuntuu,pilleri,niin voit paljon paremmin, kun pystyt kunnolla syömään ja liikkumaan!paljon onnea!

T:kiukkis

 

Mulla ei ollut suunniteltu sektio, mutta siis 17 tunnin turha synnytysyritykseni päätyi "tavalliseen" sektioon.
Sektio meni hyvin, tosin mielikuvani leikkaussalista ovat aika hatarat, sillä synnysurakka oli jo vienyt kaikki voimani.
Lapsen sain nähdä miltei heti, kun oli maailmaan tullut ja sen jälkeen hänet vietiinkin takaisin synnytysosastolle, jossa isukki sai pukea hänelle vaatteet päälle.
Itse jäin heräämöön seurattavaksi, kunnes pääsin sitten syntyneidenosastolle omaan huoneeseeni. Vauvakin tuotiin pian tissuttelemaan ja tutustumaan äitiinsä. Ilta meni oikein hyvin ja kipua en tuntenut lainkaan, sillä puudutus vaikutti varsin pitkään. Kun kipua alkoi pikku hiljaa tuntua, niin sain heti pyydettyäni vahvaa särkylääkettä. Vauva oli yön ajan tarkkailtavana hoitajien kanssa toisessa huoneessa, joten sain myös levätä rauhassa.
Aamulla sitten vauva tuotiin viereeni ja hoitaja otti katetrin pois. Lääkäri kävi myös tutkimassa ja paineli ulos kohdusta sinne kertyneen veren (tuntui vähän ilkeältä). Sen jälkeen hoitaja auttoi minua kävelemään vessaan, jossa sain pissata ja peseytyä rauhassa.
Itse olin sairaalassa kokonaisen viikon, sillä sain synnytyksessä nousseen kuumeen takia antibioottia suoraan suoneen. Haava oli välillä kipeä, mutta sen kanssa pärjäili ihan hyvin; vauvaa pystyi hoitamaan ja kantamaan, ja hoitajat auttoivat tarpeen mukaan, jos oli kivulias hetki. Loppupäivinä olo oli varsin hyvä ja tikitkin poistettiin sairaalassa. Tärkeää on, että suihkuttelee haavaa alusta asti monta kertaa päivässä ja antaa haavalle myös ilmakylpyjä, jotta ei tule tulehdusta! ja siteitä on vaihdettava usein!! alussa tuli tietenkin vuotoa runsaasti, välillä isojakin hyytymiä, mutta muistaakseni vuoto oli jo kokonaan ohi parissa viikossa.
Kun pääsin siis kotiin viikon päästä, kävin jo pienellä kävelylenkillä. Kahden viikon päästä sektiosta ei ollut enää mitään tuntemuksia jäljellä. Paikat on ollut timmissä kunnossa kaikin puolin.

Itselläni on kyllä sektiosta siis ihan positiivinen kokemus. Ainakaan ei ole tarvinnut kärsiä tikeistä alapäässä ym...

Seuraavan kerran, kun synnyttämään olen menossa niin toivon ehdottomasti sektiota, varsinkin, kun lantiossani on ilmeisesti vähän ahtautta.

 

Mulle tehtiin kiireellinen sektio noin neljä kuukautta sitten. Ja täytyy sanoa, että enää ei paljon positiivisempi kokemus voisi kai olla

Toivuin leikkauksesta todella hyvin. Toki aluksi oli vahvat kipulääkkeet, mutta ne kannattaakin.. kivuttomuuskin edistää toipumista. Kipulääkkeitä tarvitsin kuitenkin vain sairaalassa ollessani. Ekana vuorokautena oli kipupumppu seuranani.

Sektio tehtiin alkuillasta. Seuraavana aamuna olin jo jalkeilla ja kannoin tuoretta nyyttiäkin. Kotiutus oli neljäntenä päivänä leikkauksesta, jolloin tikitkin poistettiin.

Minulla ei ollut ihmeemmin ilmavaivoja tms. mistä osa kirjoitti. Pahimpana, mikä ei edes oikeesti ollu paha, muistan nauramisen. Se "sattui" eniten. Toinen mikä oli vaikea muistaa, nopeasta toipumisesta johtuen, että ennen jälkitarkastusta ei saanut kantaa muuta kuin vauvaa, siis ei ainakaan mitään sitä painavampaa.

Kävelylenkillä olin jo luudentena päivänä leikkauksesta. Tosin lenkit oli aluksi kovin varovaisia, kun oli liukastakin.

Jälkivuoto mulla kesti kolme viikkoa, mutta ei ollut mitenkään erityisen runsasta.

Nyt kun leikkauksesta on tosiaan noin neljä kuukautta, kaikki on palannut ennalleen. Käyn juoksemassa ym. ..sitä toisn olen jo aika kauan tehnytkin. Nyt olen aloittanut vatsalihasliikkeetkin.

Eli mulla on erittäin positiivinen kuva sektiosta. Ja lisää saa kysellä, vastailen mielelläni

 

mulle on tehty suunniteltu sektio toivomuksestani ja kokemus oli positiivinen. kaikista inhottavinta oli katetrin laitto (puudutuksen vaikuttamista ei odotettu tarpeeksi kauan) ja ne ekat päivät leikkauksen jälkeen. niissäkin jäi mieleeni lähinnä se, että mulla oli influenssan jälkimaininkina hirveä yskä, ja yskiminen teki tosi kipeetä. haava sen sijaan parani vauhdilla, voimat palasi nopeasti ja muutenkin oli ihana kun ei alapää ollu kipeä.

toivon että tämä neljäskin syntyy sektiolla ja todennäköisesti näin käykin. :heart:

 

Mulle tämä viimeinen synnytys oli kiireellinen sektio 11 viikkoa sitten. Olin raskausmyrkytyksen takia ollut jo muutamia päiviä sairaalassa, ja käynnistystä yritettiin. Mutta varhaisten viikkojen(35) takia ei käynnistynyt ja päädyttiin sitten sektioon. Olin puudutuksessa, eikä siinä tuntunut kipua, ainoastaan se kun ois taikinaa vaivattu. Tietenkin tilanteeni oli tosi erilainen kuin suunnitellussa sektiossa, sillä näin kyllä vauvan pikaisesti, mutta hänet vietiin lasten teholle hoitoon ja itse oli teholla pari päivää verenpaineen tarkkailun takia. Siellä puudutus vaihdettiin kipulääkkeeseen, jonka jälkeen oma olotila parani huomattavasti. Puudutuksessa oli tunne ettei pystynyt itseään liikuttamaan ollenkaan. Kestokatetri oli minulla lähes kolme vuorokautta, ja minulle sen laittaminen ei sattunut lainkaan. Eikä pissahätä jäänyt huomaamatta ainakaan minulla, ja vessassa siis hyppäsin noin tunnin välein kun turvotus alkoi poistua.

Haava oli aluksi arka, mutta lääkkeitä tosiaan sai aika paljon, eli en kyllä kipua tuntenut juurikaan. Yskiminen, aivastelu ja nauraminen sattui eniten mahaan. Ja vaikka lähdin liikkeelle vasta kolmantena päivänä leikkauksesta, tosi nopeasti alkoi kunto koheta. Haava parani tosi hyvin, päivittäin sen suihkutin ja kuivasin hyvin, ja myös ilmakylpyjä annoin. Tikit poistettiin jo sairaalassa, pääsin kahdeksantena päivänä leikkauksesta jo kotiinkin alkutilanteestani riippumatta. Kotiohjeiksi sain että haavaa pitää varoa jälkitarkastukseen asti eikä suurempia juttuja tehdä. Jälkivuoto oli todella vähäistä muutaman ekan päivän jälkeen, vajaa 3 viikkoa tuli korkeintaan, ja lopussa saattoi olla päiviä välissä, ettei vuotanut ja taas hieman tiputteli. Haava on nyt tosi hyvän näköinen, on alkanut jo vaaleta arpi.

Itselleni myös sektioon "joutuminen" tuntui kamalalle, mutta täytyy sanoa että todella positiivinen kuva siitä jäi. Mutta nämähän ovat yksilöllisiä juttuja, leikkaukset ja alatiesynnytykset. Silti tahdon sanoa että minulle ainakin sektio oli yhtä hyvä juttu kuin alatiesynnytykset, toipuminen tietenkin vei kauemmin aikaa, mutta oli ihan mukavaa kokea myös sektio, kun meidän lapsiluku on nyt täynnä. Hyvää jatkoa teille sektioon meneville!

 

Minulla on esikoinen ja kuopus syntyneet kiireellisellä sektiolla. Näiden välissä kaksi itsekseen alkanutta alatiesynnytystä.

Esikoisen synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden takia rv 43+5. Kohdunsuu jämähti 4cm:iin ja sektioon jouduttiin. En tarkkaan muista tapahtumia, aikaa siitä on jo yli 15 vuotta. Sen muistan, että olin niiiiiin kipeä sen jälkeen, kaikki liikkuminen, yskiminen, nauraminen, kaikki sattui! Kotiin päästiin viidentenä päivänä leikkauksesta, ja kyllä oli aikamoista hipsuttelua jokunen viikko.

Alatiesynnytykset todella miellyttävä kokemus, toipumiset nopeita eikä mitään isompia tuskia. Toivoin etten ikinä enää joutuisi kokemaan tuollaista isoa leikkausta.

Kuopusta odottaessa raskauden mentyä yliaikaiseksi pelkäsin että joudun käynnistykseen ja kuitenkin käy samoin kuin esikoin kanssa. Lähtiessämme kohti Kättäriä käynnisykseen sanoin miehelle, että ihan varmasti käy samoin! No niinhän siinä sitten kävi, että käynnistystä seuraavana päivänä klo 0.20 syntyi tyttönen sektiolla. Syynä tällä kertaa se, ettei vauva laskeutunut. Oli väärässä tarjonnassa ja niin iso päinen, ettei vissiin mahtunut vinottain laskeutumaan. Tällä kertaa olin sitten kuitenkin ihan tyytyväinen ettei tarvinnut sitä jötkälettä (4,990kg ja 56cm) alakautta vääntää. Ekan yön vietin vauvan kanssa samassa sängyssä pötköttäen, aamulla hoitsu irrotti katetrit sun muut "piuhat" ja pääsin suihkuun. Olo oli mitä parhain, haavaa vähän aristi, mutta ei todellakaan mitään ensimmäiseen sektioon verrattavaa tuskaa. Kipulääkkeitä en tarvinnut ollenkaan (taisin saada ekana yönä jonkun piikin, en ole ihan varma...). Kotiin päästiin kun vauva oli 2½vrk ja oloni oli ihan kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunutkaan. Mies tuli hakemaan meitä naapurin autolla, 2 ovisella pikku kopperolla. Ja ihan sujuvasti sinne takapenkille änkesin.

Vielä jos lapsia teen, syntyvät automaattisesti sektiolla. Mutta jäi tuosta jälkimmäisestä niin hyvä mieli, ettei enää harmita ollenkaan.

 

En halua todellakaan pelotella mutta kerron kuitenkin oman kokemukseni, onneksi nämä edelliset on kaikki olleet positiivisia. =)

Eli siis sektio itsessään meni ihan hyvin mulla, ehkä puolen tunnin operaatio jonka aikana ei tuntenut mitään ja sitten sai vauvan nähtäväksi nopeasti. :heart: Sitten pariksi tunniksi heräämöön ja osastolle vauvan viereen. =) Tähän asti siis kaikki hyvin... mutta sitten seuraavana yönä tuli komplikaatioita, ja sisäisen verenvuodon takia jouduttiin haava ottamaan uudestaan auki. Ennen tätä uutta leikkausta parin tunnin ajan oli kovat tuskat, mitkään lääkkeet ei auttaneet. No säikähdyksellä selvittiin onneksi, mutta varmaan tuon uusintaleikkauksen vuoksi paraneminen oli sitten hidasta ja tuskallista. Viikon olin osastolla ja seuraavan viikon mies piti isyyslomaa ja hoiteli kaiken vauvanhoidon, itse vain lepäilin. Sitten kolmantena viikkona sektion jälkeen mies palasi töihin, mutta ei tullut mitään, 2 päivässä olin siinä kunnossa etten enää pystynyt juuri kävelemäänkään vaikka kuinka yritin nostella ja tehdä vain pakolliset, mies joutui ottamaan lisää lomaa. No sitä seuraavalla viikolla mies sitten pääsi jo töihin palaamaan ja mä selvisin ihan hyvin jo siinä vaiheessa. Täysin parantuneeksi koin itseni ehkä noin 6 viikon kuluttua sektiosta, kunhan ei liikaa yrittänyt vielä nostella ja touhuta.

Eli vaikka suurin osa sektioista varmasti menee hyvin, niin aina se ei todellakaan mene vauva mahasta ja lenkkipolulle -tyyliin... kannattaa varautua siihen että muutaman viikon ajan tulee tarvitsemaan apua vauvan hoidossa.

 

Miten meni köäätöyritys? Sehän ei tosiaan ole riskitöntä ja usein hyödytöntäkin.

 

Olen siis tämä ketjun aloittaja...

Kääntöyritys oli turha, eli ei suostunut vauva kääntymään. Muutaman mustelman sain masuun, kuinkahan mustelimilla vauva on...?? :/

Siis sinne suunniteltuun sektioon 20.4. Hirvittää edelleen, mutta onneksi sain näin monta sektiokertomusta!

Kiitos teille kaikille :flower:

 

Nyt 13 pv sektiosta (kiireellinen), ja haava ihan ok kunnossa, ei pahemmin tunnu, hieman kiristelee. Ei juurikaan punotusta yms.

Kipulääkkeillä pääsin nopeasti pystyyn seuraavana päivänä ja vaikka leikkaus oli verenvuodon takia normaalia rankempi ja dreenit haavassa, niin ei ole kummempaa negatiivista sanottavaa aiheesta.

Mies on ollut kotona ja tekee paljon, mutta kyllä kunto jo alkaa hyvin kestämään muutenkin.

 

Mulla yksi kiirellinensektioa takana. N. 5 vuotta on siitä. Kun olin 24 "synnytänyt" ja yllätäen vauvalta hävis sydänäännet niin päädyttiin sektioon. Itse lähtö oli kamala koska siinä vaiheessa kun lääkäri päätti että nopeasti sektioon niin multa vissin meni taju kun en muista muuta kun leikkaussalissa kun näin pienet elvytysvälineet niin taas meni taju. Joten en koko toimenpidettä muista. Vaan vasta siinä vaiheessa kun näin miehen vauva sylissä. Itse toipuminen alkoi nopeesti, seuraavana päivänä jo pystyyn ja neljäntenä päivänä jo kotiin. Tukit poistettiin jo sairaalassa. Haava oli kyllä kipeä mutta lääkettä sai kotiin mukaan. Vuotoa tais kans vaan olla ehkä pari viikkoa. Imetyksen aikana sattui haavaan kun hormonit sai sen aikaiseksi että kohtu alkoi "supistella" itsensä normaaliin kokoon ja haavan sattui samalla.
Ja nyt sitten taas sektioon ja huomasin että samana päivänä on meillä sektiot 20.04.06.Ja suunniteltu on ihan varmasti "helpompi" kuin nämä kiirrelliset!!! Älä murehdi kaikki mene hyvin!!! :hug: :hug:

 

Mulle tehtiin kiireellinen sektio rv 33. Tarkoitus oli kaksoset synnyttää normaalisti alateitse mutta a-vauva oli tulossa käsi ja pää samaan aikaan niin käden katkeamisvaaran takia päädyttiin leikkaamaan.
Leikkaus oli positiivinen kokemus ja jos lisää lapsia tulee niin toivoisin sektiota (vaan itseppä siihen ei pääse kai vaikuttamaan jos kaikki on kunnossa). Leikkauksen jälkeen jouduin heräämöstä vielä saliin seurantaan muutamaks tunniks happivajeen tms. takia (en oikein muista) mutta sen jälkeen kaikki hyvin. Haava oli kipeä, tottakai, ei sitä voi kieltää, mutta vain kahtena ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen tarvitsin särkylääkettä. Hoitajat kyllä kokoajan kyselivät tarviiko lisää, että ei kyllä tarvi pelätä, että kivuliaana joutuisi olemaan. Leikkaus iltana tarvitsin liikkuessa tukea mut seuraavana aamupäivänä kävin jo yksin suihkussa. Vatsa toimi normaalisti eikä muitakaan ongelmia ollu. Mulla toipumista nopeutti varmaan se että vauvat joutu jäämään sairaalaan neljäks viikoks ni tuli itse levättyä se aika mitä ei ollu sairaalassa. Tosin ei sen neljän viikon aikana malttanut ku yhden päivän olla menemättä sairaalaan. Rauhallisia kävelylenkkejä aloin kans tehä aika pian kotiutumisen jälkeen. Jälkivuotoa mulla tuli aika pitkään. Arpi on tosi siisti ja huomaamaton. Kyllä se hyvin menee! Tsemppiä odotuksen viime metreille :flower:

 

heips!

Täällä takana kaksi suunniteltua sektiota. Haava tottakai on aina kipee, mutta mulle laitettiin molemmissa leikkauksen jälkeen kipupumppu joka säännösteli selkäkanavaan kipulääkettä tietyin väliajoin. Ensimmäisen vuorokauden aikana en tuntenut juurikaan kipuja, Piikkejä ja tabletteja sain seuraavasta päivästä alkaen, kun pumppu otettiin pois ja samoten virtsakatetri poistettiin. Haavakipu on hoidettavissa lääkityksellä ja sen kanssa kyllä pystyy olemaan. Tietenkin sängystä nousu ym liikkeet tuntuvat pari päivää tuskaisilta, mutta kyllä se siitä. Se nyytti vieressä vie paljon kipuja, joten olkaa huoleti. Hyvin se menee.

Kotosalla mulle tuli hirveet poltot selkään (epiduraalipiikki osui hermoon) tätä kesti melkein pari viikkoa. Muuten ei huonoa sanottavaa. Ja puhukaa peloistanne hoitajille ennen leikkuriin menoa ja siellä myös jos pelottaa. Minulla jo kaksi takana, mutta kyllä mä siellä peloissani paruin, mutta jälkeenpäin tuntui että ei se nyt niin kamalaa taas ollutkaan. Suurin huoli siinä on vauvasta kuitenkin...

Tsemppiä leikkaukseen kaikille meneville

 

mulla takana hätäsectio nukutuksessa. pari päivää oli vaikea nousta sängystä ennen kuin keksi hyvän tekniikan ettei haavassa tunnu. 6-7ppäivää leikkauksesta en enää ajatellut koko haavaa sängystäkin pääsin normaalisti ylös. kun oli puolitoista viikkoa kulunut leikkauksesta ei aristanut mitenkään.
nostin raskaampaakin jo kuin vauva :ashamed: paranin tosi nopeasti. ja minä pelkään ylettömästi leikkauksia en voi edes katsoa haavaa. ja kaikki meni hyvin. jälkivuoto kesti 3 viikkoa ja kuukautiset alkoi säännöllisesti tulemaan 5 päivää jälkivuodon jälkeen.